rss Blogi

Blogissa FinUnionsin väki ja vierailevat kirjoittajat pureutuvat ajankohtaisiin EU- ja työelämäaiheisiin.
17.9.2014 12.18

Belgian työmarkkinamallista ja uudesta työllisyyskomissaarista

SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Katja Lehto-Komulainen

Katja Lehto

Belgialaista Marianne Thysseniä esitetään työllisyys- ja sosiaaliasioista sekä taidoista ja työvoiman liikkuvuudesta vastaavaksi Euroopan komission jäseneksi. Hän on ollut Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 1991 (EPP-ryhmä). Leuvenin katolisesta yliopistosta vuonna 1979 juristiksi valmistunutta flaaminkielistä Thysseniä luonnehditaan joidenkin arvioiden mukaan puolueensa (Christen-Democratisch & Vlaams) sosiaaliseen siipeen kuuluvaksi.

Euroopan komission jäsenen tehtävänä on ajatella koko unionin etua. Miten luonnollista on, että komission jäsen kunnioittaa EU-tasolla periaatteita ja käytäntöjä, joita omassa kotimaassa arvostetaan? Tätä pohtiessa on hyvä tarkastella hieman työmarkkinajärjestöjen roolia Belgiassa.

Belgialainen työmarkkinajärjestelmä rakentuu työmarkkinajärjestöjen autonomialle ja vahvaan neuvottelukulttuuriin. Taustalla on vuoden 1944 sopimus (Pacte social).  Sen jälkeen tällaisia tupojen kaltaisia laajoja sopimuksia on solmittu useita. Työmarkkinajärjestöt sopivat paitsi työehdoista, niin myös eläkkeistä ja sosiaaliturvasta mukaan lukien työttömyysturvasta.

Belgiassa työehtosopimukset ovat yleissitovia: myös työnantajajärjestöihin kuulumattomien järjestäytymättömien työnantajien tulee noudattaa työehtosopimuksia. Työehtosopimusten kattavuus on Belgiassa 96 %. Mielenkiintoista on, että komissaarin kotiseudulla eli flaaminkielisellä alueella palkansaajien vahvin järjestö on nimenomaan kristillisten ammattiliittojen keskusjärjestö CSC. Luottamushenkilöt ovat Belgiassa yleensä päätoimisia. Työttömyyskassat toimivat ammattiliittojen yhteydessä. Ammattiliiton jäsenmaksu on verovähennyskelpoinen ja jäsenmaksun työnantajaperintä on yleistä.

Työmarkkinajärjestöillä on siis merkittävä rooli Belgiassa ja ne ovat päätöksentekijöinä sekä kansallisesti että alueellisesti (Flander, Wallonia ja Bryssel). Lainsäädäntöä edellyttävät muutokset valmistellaan kolmikannassa.

Nähtäväksi jää, millaista politiikan sisältöä uusi työllisyysasioista vastaava komissaari aikoo ajaa. Haluaako hän, että komissio korostaa työmarkkinajärjestöjen roolia silloin, kun kutakin jäsenmaata koskevia maasuosituksia valmistellaan?

Samalla kun uusi komissio ja sen jäsenet aloittavat työnsä, työllisyyspääosastoon siirtyy tiettävästi ECFIN – pääosastosta työmarkkinoiden kehitystä ja uudistuksia koskeva kokonaisuus ja koulutuspääosastolta taitoja ja koulutuksen laatuvaatimuksia koskeva kokonaisuus. Nämä muutokset tarkoittavat toivottavasti sitä, että komissio haluaa tarkastella työmarkkina-asioita monimuotoisempina kuin vain talouden silmälaseilla ja että työmarkkinajärjestöjen sopimusoikeutta kunnioitetaan.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja