rss Blogi

Blogissa FinUnionsin väki ja vierailevat kirjoittajat pureutuvat ajankohtaisiin EU- ja työelämäaiheisiin.
18.12.2013 15.27

Bryssel ja Suomi lintuperspektiivistä

FinUnionsin johtaja Marianne Muona

Kauteni palkansaajajärjestöjen Brysselin toimiston johtajana vetelee viimeisiään. Tammikuun lopussa Marianne Muonapakkaan kimpsuni ja kampsuni - palatakseni Brysseliin kahteen otteeseen seuraavalla viikolla kokoustamaan. Olen reissannut kotimaan ja Brysselin väliä muutaman kuukauden välein vuodesta 2003 lähtien ja viimeiset kaksi vuotta huomattavasti tiheämpään. Kotini on ollut Helsingissä ja suurin osa työviikoistani Brysselissä. Voisikin sanoa, että kodin ja toimiston jälkeen tyypillisin näkymä, mikä minulla on kummastakaan kaupungista, on lentokoneesta avautuva maisema.  Onneksi nautin lentämisestä, koska silloin on aikaa ajatella. Ottaa todellinen lintuperspektiivi.

Bryssel on päässyt yllättämään minut FinUnions-kauteni aikana. Olen ihastunut kaupunkiin, sen ravintoloihin ja kulttuuriin sydänjuuriani myöten, kun aikaa on ollut muuhunkin kuin EU-kortteleiden tiirailuun kokoushuoneiden ikkunoiden läpi. Kaupungin rosoisuus vain lisää Brysselin charmia, mitä en olisi alussa uskonut. Keskellä kolhointakin seutua voi yhtäkkiä tulla vastaan upea paratiisi- tai avaruusmaisema – monia talonpäätyjä maalataan Brysselissä taidokkaasti.  

Kaupungin erityisin piirre on kuitenkin sen ihmiset. Laskin erään illanvieton jälkeen tavanneeni yhden illan aikana 30 kansallisuuden edustajia, joista suurimman osan kanssa minulla oli yhteisiä tuttuja jo valmiiksi. Tutustuminen on keskimäärin helppoa, koska suurin osa väestä on ollut Brysselissä vasta suhteellisen lyhyen aikaa. Pidemmän päälle oppiikin erottamaan kansallisuuksien sijaan eri ihmistyyppejä – pysyvät virkamiehet, perheelliset, poliitikot, nuoret ja nälkäiset – joiden mukaan usein myös haaveet ja huolet roskahuollosta eläkkeisiin ja työpaikan metsästämiseen jakautuvat.

Vaikka tunnistaa persoonat kansallisuuksien takana, on jännittävä huomata, kuinka maiden usein erilaiset historiakäsitykset lähes aina näkyvät suuntaan tai toiseen ihmisten käytöksessä. Toisinaan vastaan voi tulla suurvallan edustajan elein eteneviä kukkoilijoita – ja heti perään tällaisen käytöksen pahoittelijoita. Suomalaiseen tyyliin sopivalle vähäeleisemmälle tavalle tehdä asioita löytyy kysyntää, kunhan asioita tehdään suunnitelmallisesti, pitkäjänteisesti ja luottamusta rakentaen alusta loppuun saakka – ja unohtamatta, että tarvitsemme myös kavereita.

Joku on joskus kuvannut Suomea kulttuurisesti yksinäiseksi sudeksi maailmassa. On tosiasia, että pohjoinen kotimaamme ei ole maantieteellisesti eikä kielen puolesta maailman keskipisteessä. Samalla Suomen menestys on rakentunut vuorovaikutuksesta, kulttuurista, kaupasta ja viennistä ulkomaailman kanssa.

Suomea ja pohjoismaita arvostetaan EU-maissa enemmän kuin itse ymmärrämmekään. Malliamme pidetään menestystarinana vahvan, uudenaikaisen talouden ja ihmisten hyvinvoinnin yhdistämisessä. Suomella ja suomalaisella palkansaajaliikkeellä on Brysselissä kokoaan isompi painoarvo. Missä merkittävässä yhteisössä Suomella olisi ikinä ollut tällainen asema ja paikka kaikissa päätöksenteon pöydissä? Ei missään aiemmin. Toivottavasti pääsemme todistamaan toukokuussa 2014 muuttolintujen paluun lisäksi korkeaa äänestysaktiivisuutta Euroopan parlamentin vaaleissa.

Marianne Muona

FinUnionsin johtaja


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja