rss Blogi

Blogissa FinUnionsin väki ja vierailevat kirjoittajat pureutuvat ajankohtaisiin EU- ja työelämäaiheisiin.
24.4.2014 16.10

KÄRSI, KÄRSI – KIRKKAIMMAN KRUUNUN SAAT?

STTK:n pääekonomisti Ralf Sund

Rale

EU:n talouspolitiikassa on eurokriisin hoidossa tehty virheitä, joilla on iso hintalappu. Laskussa lukee: työttömyys ja kasvava köyhyys. Kun eurokriisi puhkesi vuonna 2008, valitsi EU linjakseen talouspolitiikan, joka perustui yli sata vuotta vanhojen jumalien palvomiseen. Usko syrjäytti faktan. Luottamuskeijun uskottiin leijailevan Euroopan talouden yllä luoden hyvää tahtoa ja uutta dynaamista kasvua.

Uskomuksen kivijalkana on ajatus, että markkinat palkitsevat kurin ja järjestyksen vaalijat. Kun kriisimaissa säästetään tarpeeksi ja saadaan alijäämät kuriin, ovat markkinat palkitsemassa ja kas – talouden nousu lähtee liikkeelle. Mannaa sataa taivaalta kaikille. Näin luottamuskeijun uskottiin toimivan. Joku voi nähdä ajatusrakennelmassa häivähdyksen ”kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat” – ajattelusta. Vuodesta 2008 on kärsitty, kirkasta tai edes vähemmän kirkasta kruunua ei ole näkynyt.

Luottamuskeijuun liittynyt lähetystyö on ollut tehokasta. Suomen talouspolitiikan perusteluissa on tuon tuosta pilkahdellut usko luottamuskeijuun. Selvimmin tämä on näkynyt Suomen linjauksissa eurokriisin hoidossa. Onhan Suomi ollut komission talouspoliittisen linjan yksi keskeinen tukija. Luottamuskeijun leijailua voi nähdä myös valtiovarainministeri Urpilaisen taannoisessa lausahduksessa yhtiöveron alennukseen liittyvissä dynaamisissa vaikutuksissa.

Kaksi asiaa olisi kuitenkin hyvä tunnustaa. Sayn laki on kumottu jo yli sata vuotta sitten: tarjonta ei välttämättä luo kysyntää. Sayn lain mukaan tarjonta löytää taloudessa kysynnän ja tasapaino syntyy. Hyvä olisi myös muistaa, ettei narulla voi työntää. Vetää voisi, mutta kysynnän elvyttäminen on toistuvasti torjuttu liian kalliina ratkaisuna.

Kuinkas sitten kävikään? Nyt tiedämme, ettei luottamuskeijua ole. Komissio uskoi ja rukoili olematonta olentoa. Tiedämme muutoinkin nyt paljon enemmän. Lukuisilla tutkimuksilla on pystytty osoittamaan, että säästöpolitiikka syö kasvun eväitä, säästämällä syvennetään lamaa eikä keijua näy. Tiedämme myös, että julkisen velan vaikutus kasvuedellytyksiin ei ole niin kielteinen kun EU:n talouspolitiikan perusteita laadittaessa ajateltiin.

On hyvä, että virheistä opitaan. Oppimisprosessia tosin hidastavat arvovaltakysymykset. On noloa tunnustaa, että Euroopan ay-liikkeen ja Paul Krugmanin varoitukset olivat kohdallaan. Takin kääntäminen on noloa, mutta vielä nolompaa olisi jatkaa vanhalla linjalla.

Uudet tuulet hiljalleen puhaltavat. EU:n johtomiehien suusta on monen vuoden tauon jälkeen kuultu ihan järkevää puhetta. Merkittävin linjapuheenvuoro on kuultu EKP:n pääjohtaja Mario Draghilta, joka pohdiskeli EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen täsmentämistä siten, että investointimenojen kasvuun tulisi suhtautua myönteisemmin kuin julkisten kulutusmenojen kasvuun. Tähän ei voi muuta huokaista: vihdoinkin. 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi