rss Blogi

Blogissa FinUnionsin väki ja vierailevat kirjoittajat pureutuvat ajankohtaisiin EU- ja työelämäaiheisiin.
3.6.2014 11.26

Liikkuvuus- ja maahanmuuttodirektiivien viidakossa

SAK:n maahanmuuttoasioiden asiantuntija Eve Kyntäjä

Eve Kyntäjä

Tämä vuosi on ollut liikkuvuus- ja maahanmuuttodirektiivien osalta vilkas. Niin kolmansista maista tulevien ulkomaisten työntekijöiden kuin EU:n sisällä liikkuvien työntekijöiden asemaa ja oikeuksia koskevia direktiivejä alkaa olla jo sen verran runsaasti, että se saattaa aiheuttaa sekaannusta ja hämmennystä. Direktiivien tuomasta lisäarvosta taas ei ole paljon näyttöä.

Yhdistelmälupadirektiivi

Vuoden alussa tuli voimaan yhdistelmälupadirektiivi, jossa on kyse kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävästä yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista.

Direktiivin lähtökohta on hyvä: kaikkia työntekijöitä – kansalaisuudesta ja työntekijästatuksesta riippumatta – on kohdeltava yhdenvertaisesti. Ulkomaiselle työvoimalle tuleekin taata samat työehdot kuin paikallisille työntekijöille. Säällinen työ, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo kuuluvat kaikille. Käytännössä tilanne ei ole ihan yksinkertainen. Yhdistelmälupadirektiivin 12 artiklan mukaan kolmansista maista tulleita tilapäisiä työntekijöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti oleskelujäsenvaltion kansalaisten kanssa sosiaaliturvan aloilla. Tämän vuoksi sosiaaliturvan ehtona ei voida vaatia vakituista asumista. Tältä osin direktiivi sopii huonosti yhteen Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan kanssa. Saapa nähdä millaisia muutoksia sosiaaliturvan saralla on tulossa.

Kolmansista maista tulevien työntekijöiden maahanpääsyä koskevien menettelyjen yhdenmukaistaminen ja yksinkertaistaminen on hyvä asia, mutta tämä toimii Suomessa jo nykyisin, sillä oleskelulupa ja siihen liittyvä työnteko-oikeus merkitään samaan asiakirjaan. Käsittelyaikojen lyhentäminen on hyvä tavoite sinällään, mutta se edellyttää lupaviranomaisten resurssien lisäämistä.

ICT - Yrityksen sisällä siirtyviä koskeva direktiivi

Euroopan parlamentti hyväksyi 15.4. direktiivin yritysten sisäisistä siirroista. Parlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta (EMPL) vastusti sitä pontevasti, koska EU:n ulkopuolelta siirtyvien ja työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu sosiaaliturvan saralla ei toteutunut täysimääräisenä. Täysistunnon äänestyksessä hävinneet EMPLin muutosesitykset edellyttivät tiukempia kirjauksia. Tuloksena taitaa olla neuvoston aikaansaama laiha kompromissi. Vaarana on, että työnantajat voivat nyt siirtää ns. halpaa työvoimaa EU-maihin kolmeksi vuodeksi, eikä työntekijöiden oikeuksia välttämättä ole riittävästi turvattu.

Kausityödirektiivi

Euroopan parlamentti hyväksyi EU:n ulkopuolelta tulevia kausityöntekijöitä koskevan direktiivin 5.2. Direktiivi koskee kolmansista maista tulevia kausityöntekijöitä, joiden työskentely on tilapäistä ja kestää enintään 5-9 kuukautta 12 kuukauden ajanjaksona. Jäsenvaltioiden tulee implementoida direktiivi syyskuuhun 2016 mennessä. Direktiivi takaa kausityöntekijöille työsopimukset ja oikeuden yhdenvertaiseen kohteluun mm. sosiaaliturvan saralla, sekä oikeuden liittyä ammattiliittoon.

Kausityödirektiivi saattaisi helpottaa heikossa asemassa olevien ulkomaisten marjanpoimijoiden tilannetta, mikäli heidän katsottaisiin työskentelevän työsuhteessa. Nykytilanteessa marjanpoimijoiden ei katsota työskentelevän työsuhteessa eikä myöskään yrittäjinä. Poimijoita tulee vuosittain Suomeen yli 4 000, valtaosa Thaimaasta. Viime kesänä suuri osa poimijoista jäi kokonaan ilman tulojaan. Työsuhteisten poimijoiden tuloa verotetaan palkkatulona, kausityön alhaisen prosentin mukaan. Työsuhde toisi poimijat myös palkkaturvan piiriin

Lähetettyjen työntekijöiden toimeenpanodirektiivi

EU:ssa komissio, parlamentti ja neuvosto ovat pitkään vääntäneet kättä lähetettyjen työntekijöiden toimeenpanodirektiivistä. Palkansaajaliikkeen mielestä aikaan saatiin laiha kompromissi. Työvoiman vapaa liikkuvuus edellyttää kunnon pelisääntöjä, joissa keskeisenä tulee olla työntekijöiden oikeuksien turvaaminen ja yhdenvertainen kohtelu, kansallisten työehtosopimusten ja työmarkkinajärjestelmän kunnioittaminen sekä valvonnan tehostaminen harmaan talouden ehkäisemiseksi.

Työvoiman liikkuvuuden toimeenpanodirektiivi

Parlamentti hyväksyi maaliskuun täysistunnossaan direktiivin työntekijöiden vapaan liikkuvuuden puitteissa työntekijöille myönnettyjen oikeuksien harjoittamista helpottavista toimenpiteistä. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltioita perustamaan neuvontapisteitä liikkuvia työntekijöitä varten, tehostamaan tiedotusta työntekijöiden oikeuksista ja velvollisuuksista sekä tarjoamaan oikeusapua. Lisääntyvä liikkuvuus edellyttää myös työntekijöiden perheenjäsenien tarpeiden huomioon ottamista (lasten koulunkäynti, puolisojen kotouttaminen ja työllistyminen). Tämä kaikki kuulostaa hyvältä.

Direktiivi edellyttää myös, että kukin jäsenvaltio nimeää elimen, jonka tehtävänä on edistää, analysoida, valvoa ja tukea sitä, että unionin työntekijöitä ja heidän perheenjäseniään kohdellaan yhdenvertaisesti ilman kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää tai perusteettomia vapaan liikkuvuuden esteitä. On kuitenkin sangen epätodennäköistä, että direktiivi muuttaisi käytäntöjä Suomessa. Ammattiliitoilla on ollut sinänsä kaikki mahdollisuudet – mikäli resurssit riittävät – aloittaa oikeuskäsittely työntekijöiden suostumuksella. Direktiivi olisi ollut merkityksellinen, jos siihen olisi kirjattu ammattiliittojen itsenäinen kanneoikeus, jolloin työntekijän asiaa voitaisiin ajaa myös ilman hänen lupaansa.

Täytäntöön pantavien direktiivien suuri määrä, niiden päällekkäisyys ja epämääräisyys saattaa viedä meidät ojasta allikkoon. Kohta meillä on paljon eri työntekijäkategorioita, joilla kaikilla on omat oikeutensa. Miten työntekijöiden oikeuksien toteutuminen voidaan turvata näin kaoottisessa ja epäselvässä tilanteessa?

Ongelmana on myös liikkuvia työntekijöitä koskevan tilastoinnin ja seurannan puute. Suomessa ei ole kattavaa kuvaa ulkomaalaisten työnteosta Suomessa. Myös työperusteisen maahanmuuton vaikutuksesta työmarkkinatilanteeseen ei ole kunnon tietoa. Peräänkuuluttaisinkin tutkimuksen ja tilastoinnin kehittämisen tärkeyttä. Vapaa liikkuvuus ja työperäinen maahanmuutto ovat hyviä asioita, mikäli työntekijöiden oikeudet turvataan, harmaa talous saadaan kuriin ja sosiaalinen polkumyynti pystytään estämään.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi