rss Blogi

Blogissa FinUnionsin väki ja vierailevat kirjoittajat pureutuvat ajankohtaisiin EU- ja työelämäaiheisiin.
30.3.2015 11.42

Suomalaisia odottaa zorbas tai ripaska – Syriza ratkaisee

Akavan kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Penttinen

Markus-Penttinen-passikuva

Monen mielestä Suomen politiikasta on viimeisen vuoden aikana tullut tivoli. Toista, eurooppalaista tivolia olemme saaneet seurata Kreikassa. Vaalivoittaja Syriza on vääntänyt kättä EU:n ja Saksan kanssa värikkyydellä, joka eteläisessä elävyydessään on Aki Kaurismäen elokuvien antituote. Kyseisen näytelmän pääosien esittäjät eli pääministeri Alexis Tsipras ja valtiovarainministeri Yanis Varoufakis ovat uusia eurooppalaisia kovan luokan poliittisia titaaneja - tai toisesta näkökulmasta villejä kentaureja.

Ilmankos Syrizan vaalivoiton hyvyydestä tai huonoudesta on Suomessakin taitettu peistä kuin Thermopylain solassa aikanaan. Voitossa on epäilemättä  positiiviset puolensa. Kreikan taloutta ovat tähän asti hallinneet Peloponnesolaissodan jälkeisten oligarkkien tavoin kymmenkunta perheklaania. Niiden lisäksi tässä pienessä sulle-mulle-Zorbas-tanssin ringissä olivat pyörimässä poliittiset valtapuolueet. Tanssilattian ylittäneiden napanuorien, imukärsien ja lypsyletkujen ristiviidakossa terve taloudenpito oli mahdottomuus. Tarvittiin Herakleen vesikäärmevoiton veroista poliittista mullistusta, jotta näiden argonauttien perillisten purjehdusetsintä paremman tulevaisuuden perässä onnistuisi. Kreikka-laivan keulaa käännetään suoneniskennän, tervauksen ja oliiviöljyhuuhtelun veroisella yhdistelmäkuurilla, sillä vähempi ei rappiotanssiaisia päättäisi.

Politiikka tarvitsee aina vaihtoehtoja. Se on Kreikassa keksityn demokratian ydintä. Syrizan nousu oli Zeuksen nuoli vallinneen säästöpolitiikan ja kansainvälisten laitosten troikka-holhouksen niskaan. Ateenassa uudistuksia valvonut ja ajoittain Olympos-vuoren ylijumalien lailla käyttäytynyt troikka on kreikkalaisille sama kuin meille suomalaisille valvontakomissio II-maailmansodan jälkeen. Syriza oli pienten, kärsineiden ja kovia kokeneiden kansalaisten ääni, jolle löytyi demokraattinen kanava ja keulakuva. Puolue ei halua maata ulos EU:sta tai eurosta, eikä viljele juutalaisvihaa tai rotusyrjintää. Se on jo paljon tämän hetken Euroopassa. Syrizan sijasta maan valtapuolueeksi olisi voinut nousta Kultainen aamunkoitto. Euroopalle tämä olisi ollut ruosteinen illankoitto.

Siinä hyvät ja tässä sitten rumat. Syriza on populistinen, häikäilemätön ja ajaa itsekkyyttä. Sen yksi hämmästyttävistä ehdotuksista oli nostaa Kreikan vähimmäispalkka korkeammaksi kuin seitsemässä sille talousapua antavassa EU-maassa – tämä palkkabakkanaali olisi toteutettu jälkimmäisten laskuun. Monet syrizalaiset sosiaaliturvaehdotukset olisivat merkinneet kykloopin karvaisen kouran työntymistä muiden EU-maiden kansalaisten hyvinvointirahastoihin. Syrizan talouspoliittiset linjaukset ovat ajoittain kuin Homeroksen tarustoa. Puolueen vaalilupaukset ovatkin sulamassa kuin Ikaroksen siivet auringossa.

Ukrainalaisiin verrattuna kreikkalaisten elämä on riemulomaa Rhodoksella. Ukraina on ulkopuolisen valtion hyökkäyksen ja Troijan hevosten pystytyskohde. Pakolaisia on miljoonavirtana kuin Turkin ja Kreikan 1800-luvun sodan jäljiltä. Mikä on Syrizan linja? Uhkailuja Venäjä-pakotteiden romuttamisesta ja puolueen 6 mepin liittoutuminen europarlamentissa äärioikeiston kanssa Ukrainan hätäapua vastaan. Eli Syriza yrittää lypsää muita EU-maita kuin Minotauroksen äidin Pasifaen puista lehmää ja onnistuakseen siitä koittaa estää tuen kaikkein kärsivimmille.

Sen öykkäröinnin kohteena on myös EU:n ja USA:n välinen TTIP-kauppasopimus, jonka romahdus olisi Euroopan kasvunäkymille kuin kreikkalaisen mytologian nuijasankarin Orionin isku. Kaiken voi kaataa asiaperusteilla, mutta ei tukiaislypsyvälineenä muuta EU:ta kohtaan. Syrizan linja kokenee kliimaksinsa, kun Alexis Tsipras toukokuussa seisoo militaristisessa Moskovan voitonpäiväparaatissa – rinnallaan Venäjän yksinvaltias Vladimir Putin ja Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un.

Kun EU-puulehmän lypsystä ei näytäkään heruvan tikkuja kummempaa, ovat Ateenan ja Brysselin tanssiaskeleet pahasti ristissä. Tästä huolimatta Aleksanteri suuren jälkeläisten ja meidän muiden vähäpätöisempien eurooppalaisten etu on saada liikkeelle yhteissoinnutettu zorbas. Niskalenkki toisesta voi olla vain Pyrhoksen voitto. Niin Ateenan, Brysselin kuin Helsingin yllä roikkuisi Demokleen miekka: kreikan kielen sanan ”kaaos” mukainen meininki markkinoilla sekä EU:n ja USA:n yhteistyön törmäys Akropol-kukkulan kylkeen. Yhteisen zorbaksen sijasta lavalla askellettaisiin Vladimir Putinin orkestoroimaa stalinistista voitonripaskaa. Syriza ratkaisee aivan lähiaikoina kumman tanssin tahdissa jytkäämme.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja