rss Blogi

Blogissa FinUnionsin väki ja vierailevat kirjoittajat pureutuvat ajankohtaisiin EU- ja työelämäaiheisiin.
12.6.2014 17.45

Viha ei katoa vaikenemalla

FinUnionsin johtaja Pekka Ristelä

Ristelä Pekka 94x130 px

Eurovaalit on käyty. Miltä poliittinen Eurooppa nyt näyttää? Moni asia jatkuu ennallaan. Parlamentin suurimmat ryhmät ovat samoja kuin ennen ja vaaleissa menestyneet EU-vastaiset puolueet tuskin muodostavat yhtenäistä, unionin suuntaa kääntävää voimaa. Samaan aikaan tulos on kuitenkin dramaattinen. Ranskassa, Iso-Britanniassa ja Tanskassa nationalistiset ja maahanmuuttovastaiset puolueet nousivat maansa suurimmiksi. Osalla parlamenttiin nousseista äärioikeistolaisista puolueista on vahvat kytkökset rasistiseen väkivaltaan.

Mitä Euroopassa oikein tapahtuu ja miten siihen pitäisi reagoida?

Yleisin viime viikkoina kuultu vastaus on yksinkertainen: Talousvaikeudet ja työttömyys saavat ihmiset protestoimaan ja etsimään syyllisiä. Ulkomaalaisvastainen perinteiseen käpertyminen on helppo, turvallisuuden tunnetta tuova ratkaisu. Siksi sitä tarjoavat puolueet menestyvät.

Ratkaisuksi suunnan kääntämiseen poliittiset kommentaattorit niin oikealta kuin vasemmaltakin tarjoavat samaa: Nyt äkkiä kasvua ja työpaikkoja, niin ääriliikkeiltä katoaa pohja.

Minusta tämä analyysi on puutteellinen. Talouskriiseillä ja poliittisilla ääriliikkeillä on toki yhteytensä, mutta ympäri Euroopan nousseen vihamielisen nationalismin näkeminen yksiselitteisesti taantuman ja työttömyyden seurauksena on silmien sulkemista paljon monimutkaisemmalta todellisuudelta.

Kansallismielinen populismi ei aina menesty parhaiten köyhimmillä, suurimman työttömyyden alueilla. Talouskriisiä seuraavat protestiliikkeet eivät välttämättä ole muukalaisvihamielisiä. Pelkoon ja vihaan pohjautuvat aatteet voivat levitä myös vahvan talouden aikoina.

Euroopassa vahvistuneet nationalistiset liikkeet ovat tarttuneet talouskriisin tarjoamaan tilaisuuteen, mutta ne eivät ole pelkkiä populistisia protestiliikkeitä. Niillä on myös poliittinen ideologiansa, jonka ytimessä on ”meidän” ja ”muiden” välinen vastakkainasettelu ja ”muiksi” luokiteltujen eriarvoisen kohtelun oikeuttaminen. Ne kohdistavat usein kritiikkinsä ”poliittiseen eliittiin”, mutta yhtä lailla niitä määrittää pelko ja viha erilaisia vähemmistöjä ja kaikkea vieraaksi leimattua kohtaan.

Euroopan on panostettava talouden vahvistamiseen ja hyvien työpaikkojen luomiseen. Samalla on kuitenkin kiinnitettävä huomiota myös muihin, taloussuhdanteista riippumattomiin tekijöihin vastakkainasetteluiden, pelon ja vihan takana. Onko EU:n nykyisessä toiminnassa jotain, mikä ruokkii näitä voimia? Voimmeko tehdä jotain, mikä sitä vastoin rakentaisi luottamusta toisiin ihmisiin ja yhteiseen etuun?

Helppoja vastauksia ei ole, mutta yksi asia on selvä: vaikenemalla ongelma ei katoa. Euroopassa tarvitaan vakavaa ja avointa keskustelua siitä, miten vapauden ja tasa-arvon eurooppalaiset saavutukset vaarantava kehitys voidaan pysäyttää.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi