rss Blogi

Blogissa FinUnionsin väki ja vierailevat kirjoittajat pureutuvat ajankohtaisiin EU- ja työelämäaiheisiin.
2.4.2014 16.24

Viisi vuotta neuvostojen maassa

Suomen pysyvän EU-edustuston työelämäasioiden erityisasiantuntija Pauliina Porkka

ViisivuoPauliina-Porkkatinen ”kertakäyttödiplomaatin” urani Suomen pysyvässä EU-edustustossa työelämäasioiden erityisasiantuntijana on kohta ohi ja on yhteenvedon aika. Kauteni aikana Euroopan työttömyys on edennyt huolestuttavaa vauhtia ja erityisesti nuorten työttömyys on noussut tärkeälle sijalle eurooppalaisessa keskustelussa. Lainsäädäntöpuolella on mm. hyväksytty vanhempainvapaadirektiivi, uusittu Euroopan globalisaatiorahastoa koskeva asetus, parannettu työvoiman liikkuvuutta EU:ssa tiedonvaihtoa lisäämällä sekä sokerina pohjalla työstetty vielä viimeistä parlamentin silausta vaille oleva direktiivi, jolla pyritään parantamaan lähetettyjen työntekijöiden asemaa.

Tullessani tänne syksyllä 2009 minulla oli takanani pitkähkö työkokemus EU-asioiden parissa, mutta neuvostotyöskentely ja työoikeusasiat eivät olleet minulle niinkään tuttuja. Nykyään seuraan niitäkin aivan eri mielenkiinnolla. Neuvosto siis käsittelee suurimmaksi osaksi lainsäädäntöaloitteita, joiden käsittelyyn ainakin työoikeusasioissa kuluu keskimäärin useampi vuosi (ennätys kuulemma rapiat 30 vuotta). Oma kotipesäni on ollut neuvoston sosiaaliasioiden työryhmä, jossa käsitellään kaikki komission tuottamat työelämään liittyvät EU-aloitteet. Sieltä asiat etenevät edelleen suurlähettiläiden Coreper-tason kautta viimeistä kopausta varten ministerineuvostoon, joka työministerikokoonpanolla kokoontuu keskimäärin neljä kertaa vuodessa.

Kauteni aikana Euroopan työttömyys on edennyt huolestuttavaa vauhtia ja erityisesti nuorten työttömyys on noussut tärkeälle sijalle eurooppalaisessa keskustelussa. EU:n laajuinen nuorisotakuumalli hyväksyttiin pitkälti Suomen nuorisotakuuta mallina käyttäen. Lainsäädäntöpuolella on mm. hyväksytty vanhempainvapaadirektiivi, uusittu Euroopan globalisaatiorahastoa koskeva asetus, parannettu työvoiman liikkuvuutta EU:ssa tiedonvaihtoa lisäämällä sekä sokerina pohjalla työstetty vielä viimeistä parlamentin silausta vaille oleva direktiivi, jolla pyritään parantamaan lähetettyjen työntekijöiden asemaa. Lainsäädännön lisäksi on työryhmämme kahlannut läpi lukemattoman määrän poliittisesti tärkeitä mutta ei-sitovia, eli lähinnä kunkin puheenjohtajamaan omien intressien mukaan laadittuja päätelmätekstejä työmarkkinoiden osallisuuden edistämisestä vihreään ja valkoiseen työhön.

Lissabonin sopimuksen myötä työskentelyyn on tullut uusia ulottuvuuksia Euroopan parlamentin tullessa neuvoston rinnalle tasaveroiseksi lainsäätäjäksi. Suomen pysyvä edustusto on jo panostanut ja tulee entisestään panostamaan siihen, että parlamenttiyhteistyöstä tulee toimiva osa työtämme. Myös niin, että yhteistyötä tehdään parlamentin jäsenten kanssa jäsenmaasta riippumatta. Tämä siksikin, että pienen maan europarlamentaarikkoja ei riitä kaikkiin valiokuntiin.  

Kauteeni on kuulunut työskentelyä 11 eri puheenjohtajakollegan johdolla. Suosikki-puheenjohtajamaakseni noussee Irlanti. Sen otteissa erityisesti Coreper-tasolla näkyi kokemus ja jämptiys, kyvykkyys vetää keskustelu poikki silloin kuin se ei enää johda mihinkään ja taito esittää puheenjohtajan monesti yllättäviäkin ratkaisuja, joilla päästiin sutjakkaasti maaliin. On itse asiassa ollut erittäin mielenkiintoista työskennellä yhteisössä, jonka työkulttuuri muuttuu puolen vuoden välein. Toisaalta neuvoston sihteeristö huolehtii jatkuvuudesta ja tulevia puheenjohtajamaita koulutetaan tehtäväänsä tehokkaasti. Näin eritoten tilanteissa, joissa kyse on ensimmäistä puheenjohtajakauttaan hoitavasta uudesta jäsenmaasta. Tietenkin myös jäsenmaiden jonkinlaiseen aakkosjärjestykseen perustuva satunnainen istumajärjestys vaikuttaa siihen minkälaiseen ajanjaksoon puheenjohtajuus osuu. Liettua ja Kreikka ovat tällä kierroksella joutuneet kovaan prässiin pyrkiessään saamaan lakialoitteita ulos uunista ennen nykyisen parlamentin kauden päättymistä.

Puolivuosittainen muutos konkretisoituu myös siinä, että jäsenmaiden istumapaikka neuvoston saleissa siirtyy aina yhden pallin myötäpäivään puheenjohtajakauden muuttuessa. Minäkin olen jo siirtynyt pöydän toiselle puolelle, hyvää vauhtia mennään siis jo kohti Suomenkin seuraavaa EU-puheenjohtajuutta, joka koittaa keväällä 2020.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja