rss Blogi

Blogissa FinUnionsin väki ja vierailevat kirjoittajat pureutuvat ajankohtaisiin EU- ja työelämäaiheisiin.
2.7.2015 16.15

Yhteiskuntavastuu edunvalvonnan välineeksi?

STTK:n työllisyyspoliittinen asiantuntija Leila Kurki

Leila Kurki mediakuva

Onko yritysten yhteiskuntavastuu vain savuverho, jolla peitellään yritysten mätiä toimintatapoja? Vai työkalu, jolla yritykset aidosti pyrkivät sosiaaliseen ja ympäristölliseen edistykseen?

Keskustelua yritysten yhteiskuntavastuusta (CSR, Corporate Social Responsibility) on käyty jo 40 vuotta, ja ammattiliittojen kanta siihen on ollut epäilevä. Viime vuosina monissa jäsenorganisaatioissa yhteiskuntavastuukysymykset ovat jälleen nousseet esille. Kansainvälisesti CSR on hyvin ajankohtainen ja erityisesti OECD on nostanut teeman näkyvästi agendalleen.

Euroopan komissiokin ryhdistäytyi ja julkaisi vuosikymmenen vaihteessa uuden CSR-toimintaohjelman vuosiksi 2011 - 2014. Ansioksi komissiolle on luettava, että yhteiskuntavastuun määritelmää oli muutettu: yritysten vapaaehtoisen toiminnan korostamisen sijaan yhteiskuntavastuu määriteltiin yritysten vastuuksi oman toiminnan vaikutuksista yhteiskuntaan (ihmisoikeuksiin, työntekijöihin, oikeusturvaan, yhteisöön, ympäristöön).

Yrityksillä on siis velvollisuuksia, jotka eivät välttämättä ole oikeudellisesti sitovia, mutta jotka on aina otettava huomioon. Esimerkiksi velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia ulottuu myös niihin maihin, joissa hallitus ei näitä suojele. CSR on vastuullisen toimintatavan sopeuttamista jokapäiväisiin operaatioihin ja toimintoihin, eikä sitä voi korvata esimerkiksi hyväntekeväisyydellä. Tiedonanto sai myös Euroopan ammatillisen yhteisjärjestö EAY:n tuen.

Komission strategiassa painotetaan seuraavia periaatteita: OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, Yhdistyneiden kansakuntien kymmenen Global Compact -periaatetta, ISO 26000 Yhteiskuntavastuun toimintanormit, ILO:n kolmikantainen periaatejulistus, joka koskee monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa, sekä Yhdistyneiden kansakuntien yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet. Lisäksi toimintaohjelmassa lujitetaan yritysten velvollisuutta noudattaa vastuullisia käytäntöjä koko tuotantoketjussa. Tärkeää on huomata, että yhteiskuntavastuu ei voi korvata sosiaalista vuoropuhelua tai lain noudattamista. CSR-toimien pitää päinvastoin täydentää näitä.

Jatkona tälle Eurooppa-neuvosto hyväksyi keväällä 2014 direktiivin yritysten velvollisuudesta antaa myös muita kuin ei-taloudellisia tietoja. Direktiivin tarkoituksena on lisätä yritysten avoimuutta ja vastuuta toimistaan. Direktiivi koskee noin 6 000 suurta yritystä (yli 500 työntekijää ja liikevaihto yli 40 miljoonaa euroa), ja yritys velvoitetaan raportoimaan vaikutuksistaan ympäristöön, yhteiskuntaan, ja työntekijöihin. Direktiivi kattaa myös ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja taistelun korruptiota vastaan. Komissio seuraa direktiivin täytäntöönpanoa jäsenmaissa.

Suuri takaisku CSR-ajattelulle oli Bangladeshin Rana Plazan vaatetustehtaan useita kuolonuhreja vaatinut tulipalo huhtikuussa 2013. Se osoitti yhteiskuntavastuun periaatteiden epäonnistumisen raa’asti. Samalla tämä katastrofi herätti myös ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaiset. Tänä päivänä onkin vaikea kuvitella, että mikään yritys julkisesti väittäisi, että sen vastuu rajoittuisi vain osakkeenomistajiin. Viimeistään sosiaalinen media toimii tuomarina, jota yritys ei voi sivuuttaa.

Miten ammattiliitot sitten käyttävät CSR-välineitä? ETUI:n tutkimuksen mukaan eurooppalaisilla ammattiliitoilla on erilaisista lähtökohdista huolimatta monia yhteisiä näkemyksiä yhteiskuntavastuusta. Itse CSR-käsite koetaan usein vieraaksi tai vain suuriin yrityksiin sovellettavaksi, ja ammattiliitot toivovatkin enemmän formaalia yritystoiminnan sääntelyä vapaaehtoisten toimien sijaan. Toisaalta useat ammattiliitot käyttävät yhteiskuntavastuuta myös työkaluna edistääkseen työntekijöiden oikeuksia, suojelua ja työelämän laatua. Näyttää kuitenkin siltä, että missään jäsenmaassa ammattiliitot eivät ole ottaneet CSR-välineitä osaksi omia edunvalvontaprosessejaan.

Ongelmina ovat yhä, että EU:n jäsenmaissa yhteiskuntavastuu nähdään liian yleisenä ja epämääräisenä työkaluna, yritykset eivät ole sisäistäneet CSR-toimintaohjeita ja -periaatteita osaksi bisnesmallejaan, tai ammattiliitot pitävät CSR-asioita liian vähäpätöisinä jäsenten päivänpolttaviin ongelmiin verrattuna. Ammattiliitoilla voi olla myös pelkoa siitä, että CSR uhkaa niiden vaikutusvaltaa työmarkkinavuoropuhelussa, mikäli yhteistyössä mennään syvemmälle yritysten toimintaprosesseihin.

CSR-työkalun tehokkaampi käyttö antaisi ammattiliitoille pääsyn perinteistä edunvalvontaa laajempaan yritysten toiminnan kehittämiseen, kuten esimerkiksi hankintatoimintaan ja ympäristövaikutuksiin. Jotkut ammattiliitot ovat käyttäneet yhteiskuntavastuuta pukeakseen omia vaatimuksiaan ”muodikkaammiksi” ja siten yritysjohdolle helpommin neuvoteltaviksi. Liittoutumalla muiden kolmannen sektorin järjestöjen kanssa yhteiskuntavastuu-asioissa ammattiliitot voivat lisätä vaikutusvaltaa viedäkseen omia tavoitteitaan läpi (esimerkiksi alihankintayritysten työvoiman kohtelu).

Nykyään EAY katsookin, että CSR edustaa mekanismia, jonka välityksellä ammattiliitot voivat tunnistaa ongelmia, painostaa yritysjohtoa parannuksiin ja tehdä yritysten kanssa rakentavasti yhteistyötä ratkaisujen kehittämisessä. Ammattiliittojen erilaisten CRS-käytäntöjen analysoinnin jälkeen EAY valmisteli yhdessä jäsenorganisaatioiden kanssa vuoden 2014 aikana työkalupakin, johon on koottu tärkeimmät yhteiskuntavastuuta koskevat eurooppalaiset ja kansainväliset ohjeistukset, standardit ja periaatteet sekä vinkkejä niiden käyttöön. Työkalupakin tarkoitus on tukea jäsenorganisaatioiden CSR-työtä esimerkiksi koulutusaineistona kansallisille asiantuntijoille ja EWC-koordinaattoreille.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja