rss Blogi

Blogissa FinUnionsin väki ja vierailevat kirjoittajat pureutuvat ajankohtaisiin EU- ja työelämäaiheisiin.
21.3.2016 11.29

Etujoukkoon, reserviin vai perävaunuun

STTK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija Taina Vallander

Taina1

EU:ssa työstetään parhaillaan euroalueen uudistuksia, joilla halutaan korjata talouskriisin myötä havaittuja yhteisvaluutan valuvikoja. Yhteistä näille erilaisille lyhyen- ja pitkän aikavälin muutoshankkeille on se, että ne tähtäävät yhteistyön syventämiseen, eikä niiden vaikutuksista ole selkeää kuvaa.

Vaikka analyysi on vielä kesken, pitäisi jotain tehdä. Selkeää käsitystä ei liioin ole siitä, miten laajaa uudistusten toteuttamiseksi vaadittava poliittinen tahto on.

Yksi elementti Euroopan talous- ja rahaliiton syventämisen tiellä on Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari. Komissio julkisti runsas viikko sitten ensimmäisen luonnoksen sen sisällöstä ja käynnisti samalla julkisen kuulemisen, joka jatkuu vuoden 2016 loppuun. Vaikka pilari on osa euroalueen syventämistä ja ensisijaisesti tarkoitettu euromaille, ovi on avoinna kaikille jäsenmaille. Pilari on tarkoitus luoda vuoden 2017 alussa.

Pilarin tarkoitus on täydentää EU:n nykyisiä perusoikeuksia työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan osalta. Tavoitteena on paitsi parantaa työntekijöiden suojelua, myös lähentää jäsenmaiden harjoittamaa sosiaalipolitiikkaa. Samalla luodaan keino arvioida kansallisen työllisyys- ja sosiaalipolitiikan toimivuutta, viitekehys kansallisen tason uudistuksille sekä tuloskunnon arvioimiselle. Pilari sisältää tärkeitä asioita, kuten oikeus vähimmäispalkkaan, työterveys ja -turvallisuus, eläke- ja työttömyysetuudet, hyvinvointipalvelut sekä perhevapaat.

Työntekijöiden parempaa suojelua ei ay-ihminen kehtaa vastustaa, mutta eurovaltioiden erilaisuus tekee elementtien toteuttamisesta käytännössä hyvin kimuranttia. Pilarissa on kyse myös unionin toimivallan laajenemisesta työmarkkinoilla sekä sosiaalipolitiikan alueelle. Muutos aiempaan on potentiaalisesti niin suuri, että sitä ei voi olankohautuksella ohittaa.   

Keskeinen kysymys on, miten tiukasti sosiaalisten oikeuksien pilari tulee ohjaamaan jäsenvaltioiden omaa poliittista päätöksentekoa ja esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen välistä sopimista. Onko kyse koordinoinnista vai harmonisoinnista? On nimittäin selvää, että mitä lähempänä kansalaisia päätöksiä tehdään, sitä enemmän kansalaisilla on valtaa omiin asioihinsa ja sitä demokraattisempi EU on.

Suomalaisten työmarkkinoiden vahva sopimisen kulttuuri on euroalueella poikkeuksellinen, eikä sen edes viitteellinen ohjaus Brysselistä käsin voi olla suomalaisten työmarkkinajärjestöjen intressissä. Ei, vaikka komissio onkin ilmaissut halunsa kehittää sosiaalista pilaria tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Myöskään eläkepolitiikan tai työttömyysturvan sääntelyä emme halua luovuttaa EU-tasolle, vaan päätöksenteko ja täsmällisempi sääntely tulee tehdä kansallisella tasolla.

Suomalaisilla ay-järjestöillä on vahva rooli eläke- ja työttömyysturvaa koskevassa kansallisessa päätöksenteossa. Suomalaista eläkejärjestelmää on myös kyetty merkittävästi uudistamaan sopien. Toimivaa järjestelmää olisi tyhmää ja riskialtista lähteä purkamaan, eikä sen muokkaaminen euromaiden yhteiseen normiin, mitä se sitten pitäisikään sisällään, tunnu myöskään kestävältä vaihtoehdolta. Huolestuttavalta kuulostaa myös eurooppalainen työttömyysvakuutusmalli.

Tosiasia kuitenkin on, että työmarkkinoiden ja sosiaaliturvajärjestelmien on toimittava oikeudenmukaisesti kaikissa euromaissa, jotta Euroopan talous- ja rahaliitto voisi toimia positiivisen talouskehityksen moottorina. Kansallisten työmarkkinoiden ja sosiaaliturvajärjestelmien tehokkuudella on vaikutus euroalueen kykyyn selviytyä ongelmista. Taloudellisesti parhaiten ovat pärjänneet ne jäsenmaat, joissa työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa on ollut kunnianhimoista ja osa kasvun mallia. Euromaiden välinen sosiaalinen epätasapaino on ongelma, jota talouskriisin hoitamiseksi harjoitettu talouskuri on osaltaan vain pahentanut. Jos euroalue tiivistyy vain talouskoordinaatioon osalta, euron valuviat jäävät korjaamatta. Kasvu ja taloudellinen suorituskyky voivat jäädä heikommiksi.

Suomen hallitus on ohjelmassaan valinnut maltillisen suhtautumistavan euron syventämiseen. Kansalaiset ovat samoilla linjoilla. EVA:n maaliskuussa julkaiseman arvo- ja asennetutkimuksen mukaan suomalaiset eivät toivo liittovaltiokehitystä, mutta pitävät itseään eurooppalaisempina kuin ennen. Euron kriisiin toivotaan korjausliikettä ja euroaluetta halutaan vahvistaa, joko karsimalla heikot tai laajentamalla euroalue kaikkiin EU-jäsenmaihin. Suomalaisten selvä enemmistö vastustaa eroa eurosta, mutta samalla Ruotsin päätöstä jättäytyä euron ulkopuolelle pidetään viisaana.

On hyvin todennäköistä, että sosiaalisten oikeuksien pilari vie kohti aiempaa tiiviimpää ja liittovaltiomaisempaa unionia. Onko tämä sitten potentiaalinen uhka vai mahdollisuus, riippuu puhujasta, ja siitä sijoittuuko hän federalismi-asteikolla plus- vai miinuspäähän. Liittovaltioraide siintää monien federalistien haaveissa. On selvää, että mitä syvempää yhteistyötä euromaiden välille muodostuu, sitä suurempi juopa on vaarassa syntyä euromaiden ja ei-euromaiden välille. Kysymys kytkeytyy koko EU:n kehittämiseen. Suomen on tarkkaan pohdittava asemansa suhteessa muuhun euroalueeseen ja toisaalta esimerkiksi Ruotsiin ja Tanskaan. Myös Britannian kansanäänestys tulee olemaan indikaattori siitä, mihin suuntaan Eurooppa jatkossa kehittyy. Ketkä ovat etujoukoissa, ketkä reservissä ja ketkä perävaunussa.





Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja