2012

21.12.2012 12.49

Eurooppa-neuvosto keskusteli tulevaisuudesta ja rakenneuudistussopimuksista

EU:n valtiojohtajat kokoava Eurooppa-neuvosto pidettiin Brysselissä 14.12. Kokouksen kiinnostavin pohjavirtaus oli loppupäätelmäluonnoksiin kokouksen alla ilmestynyt muotoilu siitä, että jäsenmaat, etenkin euromaat, sitoutuvat allekirjoittamaan rakenneuudistussopimuksia Euroopan komission kanssa.

Pohjatekstin mukaan rakennemuutossopimukset olisivat liittyneet eurooppalaiseen talouden ohjausjaksoon ja jaksoon kuuluviin vuotuiseen kasvuselvitykseen ja maakohtaisiin suosituksiin. Yli puolet EU-maista on näiden puitteissa saanut muutosehdotuksia muun muassa eläkejärjestelmien sekä työmarkkinoiden uudistamisesta. Komissio ehdotti vastaavia sopimuksia marraskuussa nimeten ne ”kilpailukykyinstrumenteiksi”.

Muotoilu muuttui lopullisiin loppupäätelmiin muotoon, jossa sopimusasiaan palataan kesäkuussa 2013. Kokous vaati kuitenkin ns. talouspolitiikan koordinaation two-packin hyväksymistä mahdollisimman pian, joka tiukentaa jäsenmaiden talouspolitiikan ennakkoseurantaa euromaissa. Two-packiin tullee vastaavia kirjauksia rakennemuutossopimuksista. Two-pack on kuitenkin pahoissa vaikeuksissa parlamentin ja neuvoston välisissä neuvotteluissa, sillä parlamentin kannat ovat kaukana neuvoston kannoista.

Eurooppa-neuvoston kokous otti puolen vuoden aikalisän muissakin EU:n ja talous- ja rahaliiton tulevaisuuskysymyksissä. Juhannuksen 2013 tienoilla pidettävässä Eurooppa-neuvostossa on tarkoitus palata keskeisiin kysymyksiin euroalueen eriytyvästä integraatiosta, euromaiden talouspolitiikan uudistusten etukäteiskoordinoinnista ja mahdollisesta omasta rahavarannosta euroalueelle – Saksan liittokansleri Merkelin lausunnon mukaan jälkimmäisessä on kyse pienestä, 10–15 miljardin euron kassasta. Kassa toteutettaisiin kaiketi lainatakausmuotoisena.

Kokouksen ensimmäisen päivän antia oli lehdistön laajalti uutisoima päätös pankkiunionin perustamisesta. Tarkemmin katsoen tehty päätös koskee vain hyvin pientä osaa, eli vain kaikkein suurimpia pankkeja – muun muassa saksalaista pankeista suurin osa on kokonsa puolesta tehdyn päätöksen ulkopuolella, kun taas ranskalaispankit ovat pitkälti päätöksen piirissä.


Palaa otsikoihin