Siirry sisältöön
In English

EU-maasta toiseen liikkuvien työntekijöiden sosiaaliturvan uudistus etenee

Euroopan parlamentin työllisyysvaliokunta hyväksyi 20. marraskuuta pitkien neuvottelujen jälkeen kantansa uusiin sääntöihin EU-maiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta. Uudistus toisi muutoksia etenkin liikkuvien työntekijöiden työttömyysturvaan.

Valiokunnan kannan myötä lakihanke voi edetä viimeiseen vaiheeseensa eli jäsenmaiden edustaman neuvoston, komission ja parlamentin välisiin kolmikantaneuvotteluihin. Tämä edellyttää kuitenkin vielä koko parlamentin hyväksyntää.

Uudistuksessa on kyse siitä, että turvataan liikkuvien työntekijöiden oikeudet sosiaaliturvaan, kun he työskentelevät eri maissa ja vaihtavat maata.

Tarkoituksena on ollut selkiyttää sääntöjä ja luoda tiiviimpi yhteys sosiaaliturvamaksujen maksamispaikan ja etuuksien nostamispaikan välille. Tämä on olennainen kysymys muun muassa rajatyöntekijöiden työttömyysturvassa. Rajatyöntekjiöitä ovat esimerkiksi Suomessa työssä käyvät mutta Virossa asuvat henkilöt. 

Rajatyöntekijöiden työttömyysturvan määräytymisestä direktiiviuudistuksen laatijoilla on eriäviä näkemyksiä. Komission ehdotus aikarajaksi on 12 kuukautta. Sen mukaan virolainen työntekijä voisi saada työttömyysetuutta Suomen järjestelmästä sitten kun takana on vuosi työskentelyä Suomessa.

Jäsenmaat ehdottavat, että rajatyöntekijän oikeus työskentelymaan työttömyysetuuksiin syntyisi jo kolmen kuukauden työskentelyn jälkeen. Parlamentin työllisyysvaliokunnan mukaan työntekijän pitäisi voida tietyin ehdoin valita, hakeeko työttömyysturvaa työskentelymaassa vai asuinmaassa.

Työttömyysturvaa koskevia muutoksia olisi rajatyöntekijöiden lisäksi tulossa myös työnhakuun toiseen EU-maahan lähteville ja työttömäksi uudessa asuinmaassa joutuville.

Työnhakumatkan pituudesta eli työttömyysetuuden viemisestä mukana toiseen maahan komissio, parlamentin valiokunta ja neuvosto ovat tällä hetkellä yhtä mieltä. Uuden säännön mukaan työttömyyskorvausta voisi nostaa toiseen EU-jäsenmaahan kuuden kuukauden ajan, tai lähtömaan päätöksellä sitäkin kauemmin.

Vastaavasti jos johonkin EU-maahan saapunut työntekijä joutuu työttömäksi, komissio on halunnut asettaa aikarajan sille, kuinka pian aiemmassa työskentelymaassa tapahtunut työnteko voidaan huomioida työttömyysetuuden laskemisessa. Nykyisin vähimmäisaikaa ei ole määritelty.

Komission alkuperäisen ehdotuksen mukaan henkilö voisi hyötyä aiemman asuinmaan vakuutuskausista vasta työskenneltyään uudessa jäsenmaassa kolmen kuukauden ajan. Jos työskentelyä on alle kolme kuukautta, työttömyysetuutta voisi hakea aiemmasta työskentelymaasta.

Neuvosto ehdottaa rajaksi yhtä kuukautta. Parlamentin työllisyysvaliokunta puolestaan haluaisi, että oikeus edellisen maan vakuutuskausien huomioimiseen syntyisi käytännössä heti.

Lisäksi direktiiviuudistus sisältäisi selvennyksiä koskien oikeuksia pitkäaikaishoidon etuuksiin ja perhe-etuuksiin. Myös lähetettyjen työntekijöiden sosiaaliturvan määräytymistä ja kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella olevien henkilöiden kohtelua uudistus tarkentaisi.

Uusista säännöistä pitäisi saada aikaiseksi sopu viimeistään helmikuun 2019 alussa, jotta muutettu direktiivi voi tulla lopullisesti hyväksytyksi vielä tällä EU-vaalikaudella.