Siirry sisältöön
In English

EU:n kestävän rahoituksen uudet pelisäännöt vauhdittavat vihreää siirtymää, mutta eivät tee sijoittamisesta vielä kokonaisvastuullista

Kuva: iStock.com / JM Image Factory

Kasvava huoli ilmastonmuutoksesta on saanut kaikenlaiset sijoittajat, niin tavalliset kotitaloudet kuin työeläkeyhtiöiden kaltaiset suuret toimijat, korostamaan vastuullisuutta ja kestävää kehitystä sijoituksissaan. Jotta tämä hyvä tahto kanavoituisi todellisiin tekoihin, tarvitaan pelisäännöt sille, mikä on kestävää vastuullista sijoittamista. Euroopan unionin kestävän rahoituksen taksonomia on tässä hyvä askel eteenpäin. Se on kuitenkin turhan kapea, koska se ei huomioi sosiaalista kestävyyttä.

Vuonna 2018 Euroopan komissio lanseerasi asiantuntijaryhmän, jonka tarkoitus oli edistää vihreää ja ekologista siirtymää EU:ssa määrittelemällä ympäristön kannalta kestävät taloudelliset investoinnit eli niin sanotut vihreät sijoituskohteet ja ohjaamalla varallisuutta kestäviin kohteisiin. Kesäkuussa 2019 asiantuntijaryhmä julkaisi raportin, joka sisälsi muun muassa vihreiden velkakirjojen (greenbond) standardeja ja vähähiilisten investointien vertailuarvot. Tätä sääntökehikkoa kutsutaan kestävän rahoituksen taksonomiaksi. Taksonomia kattaa yli 93 prosenttia EU:n päästöistä.

Euroopan parlamentti hyväksyi EU:n kestävän rahoituksen taksonomian tämän vuoden kesäkuussa. Taksonomian ensimmäisten ympäristöstandardien on määrä tulla voimaan vuoden 2021 alusta. 
Kestävyydellä voidaan tarkoittaa ekologista tai sosiaalista kestävyyttä. EU:n kestävän rahoituksen taksonomia keskittyy ekologiseen kestävyyteen. Se vaatii rahoituslaitoksia arvioimaan sijoitustuotteittensa vastuullisuutta ympäristönäkökulmasta, millä pyritään vauhdittamaan ilmastotoimia yksityisen rahoituksen kautta.

Sääntökehikko estää viherpesua ja kannustaa aitoihin ilmastotoimiin

EU:n kestävän rahoituksen taksonomiaa tarvitaan estämään yritysten viherpesua. Vaikka itse pyrkisinkin sijoittamaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla, en voisi kuitenkaan olla varma rahoitusinstrumenttien todellisesta vastuullisuudesta. Aikaisemmin on tullut esiin tapauksia, joissa yritykset ovat käyttäneet vihreillä velkakirjoilla kerättyä rahoitusta jopa ympäristölle haitallisiin kohteisiin. Taksonomian on tarkoitus estää tämä ja ohjata yrityksiä aidosti vastuullisempaan toimintaan.

Euroopan järjestelmäriskikomitean (ESRB) tutkimuksen mukaan matalahiiliseen talouteen siirtymiseen tarvitaan noin 20 biljoonaa dollaria. Rahoitusmarkkinoiden volyymi on kasvanut tasaisesti vuosikymmeniä, minkä vuoksi säännökset rahoitusmarkkinoiden ohjaamiseen kohti ekologisempaa toimintaa ovat välttämättömiä.

Taksonomia lisää läpinäkyvyyttä ja ehkäisee rahoitusmarkkinakriisejä

Sen lisäksi, että ilmastokriisi vaikuttaa ympäristöömme ja ihmisiin, se on myös riski rahoitusmarkkinoiden vakaudelle. Nykyisessä talousjärjestelmässä rahoitusmarkkinoiden vakaus on taas edellytys sosioekonomisesti kestävälle elämälle, kuten olemme rahoitusmarkkinakriiseistä oppineet. 

Hiili-intensiiviset pääomasijoitukset muodostavat yhden suuren järjestelmäriskin rahoitusmarkkinoille. Suuren osan EU:n suurimpien saastuttajien lainoista omistaa vain muutama unionin rahoitusmarkkinatoimija. ESRB on arvioinut, että ilmastopolitiikan tiukentuessa näiden toimijoiden luottoluokitus laskee. Kun näin käy, pankkien omistuksista voi sulaa jopa 10 prosenttia.

Vaikka vihreään siirtymään on EU:ssa sitouduttu poliittisesti, eivät markkinat ESRB:n mukaan hinnoittele ympäristöriskiä tehokkaasti. Tämä johtuu usein raportoinnin ja tarpeellisen tilastotiedon puutteesta. Jotta ilmastokriisin vaikutuksia koskeva informaatio saadaan viestittyä sijoittajille, tarvitaan yhtenevää ja kaikki toimijat kattavaa raportointia sekä tekninen sääntelystandardi, jonka EU:n kestävän rahoituksen taksonomia nyt pyrkii luomaan.

Työntekijöiden oikeudet ovat olennainen osa vastuullista ilmastopolitiikkaa

Taksonomia on siis tärkeä osa vastuullista ilmastopolitiikkaa. Kestävän kehityksen kannalta se on kuitenkin puutteellinen, koska se ei riittävästi huomioi sosiaalista kestävyyttä.

Valitettavasti EU:n kestävän rahoituksen taksonomia ei ainakaan suoraan ota kantaa esimerkiksi yritysten työntekijöiden oikeuksiin. SAK:n mukaan työntekijöiden oikeudet on kuitenkin ehdottomasti huomioitava taksonomiassa. Vaikutukset työntekijöiden asemaan on arvioitava vähintäänkin vertailuarvojen selostusosan siinä kohdassa, jossa menetelmien keskeisiä osia peilataan ympäristön lisäksi yhteiskuntaan ja hallintotapaan.

Onko vastuullinen sijoittaminen kokonaisvastuullista? 

Maailman rikkain prosentti omisti vuonna 2019 yli 44 prosenttia maailman varallisuudesta. Varallisuuserot ovat kasvaneet markkinaliberalismin kasvun myötä tasaisesti 1990-luvulta lähtien. Samalla kun osakkeenomistajat rikastuvat yrityksen voitoista, työntekijät harvoin saavat samassa suhteessa palkankorotuksia. Työntekijöiden oikeudet ovat erityisesti kehittyvissä maissa heikot ja sijoittaminen näihin maihin voi ylläpitää epäoikeudenmukaista järjestelmää. 

Vastuullinen sijoittaminen ei siis ole tosiasiassa täydellisen vastuullista, jos toiminta tukee eriarvoistavaa järjestelmää. EU:n kestävän rahoituksen taksonomia on kuitenkin askel niin kutsuttuun viherkapitalismiin, jossa tuotto-odotukset eivät enää yksinään määritä yritysten menestystä. Yhdysvaltalainen talouslehti Forbes kannusti kesäkuussa 2020 yrityksiä siirtymään malliin, jossa tuotto ei yksin ajaisi toimintaa, vaan sitä määrittelisi myös vastuullisuus.

Itse en pysty aina sijoittamaan täysin puhtaalla omallatunnolla, mutta sijoitan silti. Miksi? Haluan turvaa. Sijoitan, jotta minulla on rahaa pahan päivän varalle ja eläkkeelle siirtymisen jälkeen/eläkepäivillä. Jokaisen sijoittajan olisi kuitenkin syytä tiedostaa järjestelmän mekanismit ja niiden yhteensopivuus oman arvomaailmansa kanssa.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran SAK:n blogissa 30. marraskuuta 2020.

Kuva: SAK