Köyhyys Euroopassa
EU-artikkelitVuonna 2022 21,6 prosenttia EU:n väestöstä eli noin 95,3 miljoonaa ihmistä oli köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa.
Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski ei ole tiukasti riippuvainen kotitalouden tulotasosta, vaan se voi heijastaa myös työttömyyttä, alhaista työintensiivisyyttä, työasemaa tai monia muita sosioekonomisia piirteitä. Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen uhkaavien ihmisten lukumäärän tai osuuden laskemiseksi yhdistetään kolme erillistä mittaria, ja tämä kattaa henkilöt, jotka ovat vähintään yhdessä näistä kolmesta tilanteesta:
- henkilöt, jotka ovat köyhyysvaarassa, toisin sanoen, joiden käytettävissä olevat tulot ovat köyhyysrajan alapuolella;
- henkilöt, jotka kärsivät vakavasta aineellisesta ja sosiaalisesta puutteesta, toisin sanoen henkilöt, joilla ei ole varaa vähintään seitsemään kolmestatoista puutteesta (kuusi liittyy yksilöön ja seitsemän liittyy kotitalouteen), joita useimmat ihmiset pitävät toivottavina tai jopa välttämätön riittävän elämänlaadun ylläpitämiseksi;
- henkilöt (alle 65-vuotiaat), jotka asuvat kotitaloudessa, jossa työintensiteetti on erittäin alhainen, eli ne, jotka asuvat kotitalouksissa, joissa aikuiset työskentelivät enintään 20 % kokonaistyöaikapotentiaalistaan edellisen 12 kuukauden aikana.
Vuonna 2022 köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski oli suurempi koko EU:ssa naisilla, nuorilla aikuisilla, ihmisillä, joiden koulutustaso on alhainen ja erityisesti työttömille.
- Yli viidesosa EU:n väestöstä, joka asui kotitalouksissa, joissa on huollettavana olevia lapsia, oli köyhyys- tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa vuonna 2022, ja köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski oli hieman pienempi kotitalouksissa, joissa ei ole huollettavana olevia lapsia.
- Työasema oli yllättäen yksi tärkeimmistä sosioekonomisista ominaisuuksista, joka vaikutti köyhyysriskiin tai sosiaaliseen syrjäytymiseen. Vuonna 2022 EU:ssa työllisillä 11,1 % ja eläkeläisillä 19,1 % köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski, kun taas työttömillä se oli lähes kaksi kolmasosaa (65,2 %) ja muilla työelämän ulkopuolella olevilla 42,9 %. toisin sanoen henkilöt, jotka – muusta syystä kuin eläkkeelle jäämisestä – eivät olleet töissä tai työttömänä.
- Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski vaihteli huomattavasti EU:n jäsenvaltioiden välillä. Romania (34,4 %), Bulgaria (32,2 %) ja Kreikka (26,3 %) ilmoittivat suurimman osuuden köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä. Sen sijaan Puola, Slovenia ja Tšekki esittivät osuudet alle 16,0 % (EU-arvo 21,6 %).
Energiaköyhyys
Vuonna 2022 yli 41 miljoonaa eurooppalaista ei kyennyt pitämään kotiaan riittävän lämpimänä. Energiaköyhyys on moniulotteinen ilmiö, jonka katsotaan johtuvan alhaisten tekijöiden yhdistelmästä tulot, korkeat energiakustannukset ja rakennusten huono energiatehokkuus.
EU on käsitellyt tätä kysymystä useissa lainsäädännöllisissä ja muissa aloitteissa, useimmiten äskettäin ilmastopolitiikan ja energian siirtymisen sekä energiakriisin yhteydessä.
Kaasu- ja sähködirektiiveillä on varmistettu heikossa asemassa olevien kuluttajien suojelu. Rakennusten tehokkuutta ja energiatehokkuutta koskevat direktiivit edellyttävät toimenpiteitä energiaköyhyyden lievittämiseksi tehokkuuspyrkimysten rinnalla.
Euroopan Green Dealin ”kunnostusaallon” tavoitteena on vauhdittaa yksityisten ja julkisten rakennusten rakennesaneerauksia. Energiaköyhyydessä olevat kotitaloudet ovat Sosiaalisen ilmastorahaston tärkeimpien edunsaajien joukossa.
Sosiaalinen ilmastorahastoasetus ja uudistettu energiatehokkuusdirektiivi määrittelevät energiaköyhyyden, niin että kotitaloudella ei ole pääsyä välttämättömiin energiapalveluihin, kuten lämmitys, lämmin vesi, jäähdytys, valaistus ja sähkölaitteiden käyttö.
Vuoden 2020 Euroopan komission aihetta koskeva suositus tarjoaa joukon indikaattoreita, jotka liittyvät esimerkiksi kyvyttömyyteen pitää koti riittävän lämpimänä, sähkölaskurästit ja tai se että suuri osuus kotitalouden tuloista menee energia laskujen maksamiseen.
On olemassa useita poliittisia vaihtoehtoja energiaköyhyyden käsittelemiseksi sekä energia- että sosiaalipolitiikan keinoin tai yhdistelmällä erilaisia sääntelyratkaisuja.
Erityistoimenpiteet vaihtelevat. Niitä ovat esimerkiksi hintasääntelystä ja verohelpotukset, katkaisurajoitukset, sosiaaliset tariffit, energiatehokkuuden parantaminen ja energian säästö. Energiaköyhyys tulee olemaan keskeinen kysymys EU:ssa tulevina vuosina energian toimitusvarmuuteen liittyvien huolenaiheiden, korkean energiahinnan ja EU:ssa meneillään olevan vihreän siirtymän myötä.
Vähimmäistoimeentulo
Vähimmäistuloetuudet ovat viime kädessä tarveharkintaista tukea, jota EU-maiden kansalliset viranomaiset tarjoavat köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Vähimmäistulojärjestelmät ovat osa laajempaa hyvinvointijärjestelmää.
Vähimmäistoimeentulotukea on yleensä tarjolla työikäisille, ja niillä pyritään turvaamaan yksilöiden ja heidän huollettaviensa vähimmäiselintaso, kun heillä ei ole riittävästi tai ei ole muuta taloudellista tukea.
Nämä edut ovat olennainen väline kaikissa EU-maissa tulojen ylläpitämiseksi, eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämiseksi. Kaikissa jäsenvaltioissa on jonkinlainen vähimmäistulo.
Keskimäärin noin 35 prosenttia EU:n työikäisestä köyhyysvaarassa olevasta väestöstä ei kuulu vähimmäistulon tai muiden sosiaalietuuksien piiriin.
Vähimmäistulotasot ovat enimmäkseen selvästi kansallisten köyhyysrajojen alapuolella – vaihtelevat 20 prosentista 80 prosenttiin kansallisista kynnysarvoista ja saavuttavat ne vain hyvin harvoissa maissa.
Monissa maissa ei ole myöskään hyvin kehittynyttä polkua, joka mahdollistaisi vähimmäistulon saajien pääsyn työmarkkinoille.
EU:n vähimmäispalkkadirektiivi
EU:n vähimmäispalkkadirektiivi hyväksyttiin Euroopan parlamentissa 14.9.2022 ja EU:n neuvostossa 4.10.2022.
Direktiivin tavoitteena on turvata mahdollisuus riittävään vähimmäispalkkaan kaikkialla EU:ssa. Vähimmäispalkka voi olla joko lakisääteinen tai työehtosopimuksiin perustuva. Direktiivin lähtökohtana on kansallisten palkanmuodostusta koskevien rakenteiden ja työmarkkinaosapuolten itsenäisyyden kunnioittaminen.
Jos työehtosopimusten piirissä on alle 80 prosenttia työntekijöistä, jäsenmaan on laadittava yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa toimintasuunnitelma sopimusten kattavuuden lisäämiseksi.
Direktiivi on pantava täytäntöön kahden vuoden kuluessa sen voimaantulosta. Tarkempi arvio Suomen lainsäädännön ja käytännön suhteesta direktiivin velvoitteisiin tehdään erikseen työ- ja elinkeinoministeriössä, joka valmistelee direktiivin toimeenpanoa.
Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari
Vaikka sosiaalisen suojelun järjestelmien suunnittelu on ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla, EU on edistänyt tehokkaita vähimmäistulojärjestelmiä ja aktiivista osallisuutta koskevaa lähestymistapaa sosiaalisten oikeuksien eurooppalaisen pilarin* ja erityisesti sen periaatteen 14 kautta.
Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toimintasuunnitelman** mukaisesti neuvoston suositus riittävästä vähimmäistulosta ja aktiivisen osallisuuden varmistamisesta (2023/C 41/01) antaa ohjeita periaatteen 14 täytäntöönpanoon.
Suositus perustuu kahteen aikaisempaan politiikka-aloitteeseen ja korvaa neuvoston suosituksen 92/441/ETY:
Neuvoston suosituksessa 92/441/ETY yhteisistä kriteereistä, jotka koskevat riittäviä resursseja ja sosiaaliapua sosiaaliturvajärjestelmissä, kehotetaan jäsenvaltioita tunnustamaan oikeus toimeentulotukeen ja asetetaan periaatteet ja suuntaviivat tämän oikeuden toteuttamiseksi.
Työmarkkinoilta syrjäytyneiden henkilöiden aktiivisesta osallisuudesta annetussa komission suosituksessa 2008/867/EY kehotetaan jäsenvaltioita yhdistämään riittävä toimeentulotuki osallistaviin työmarkkinatoimenpiteisiin ja laadukkaiden palvelujen saatavuuteen integroidussa aktiivisen osallisuuden strategiassa. Suosituksen täytäntöönpanoa tarkasteltiin vuosina 2013 ja 2017.
Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa* on kyse kansalaisten oikeuksien tehostetusta toteuttamisesta 20 periaatteen pohjalta.
Toimintasuunnitelmassa** esitetään konkreettisia aloitteita, joilla Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari toteutetaan käytännössä. Siinä ehdotetaan yleistavoitteita, jotka EU:n on saavutettava vuoteen 2030 mennessä.
Lähde:
https://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=1092&langId=en