Lainsäädäntöaloite tarvitaan työntekijän oikeudelle olla tavoittamattomissa
UutisetEurofoundin tuoreen raportin mukaan etätyön ja joustavampien työaikojen lisääntyminen, joka kiihtyi pandemian seurauksena, on lisännyt huolta olla aina tavoitettavissa ja yhteydessä työpaikkaan työajan ulkopuolella. Tämä myös aiheuttaa työntekijöille lisätunteja, usein palkatta. Asian ratkaisemiseksi on mm. ay-liikkeen puolelta esitetty lainsäädäntötavoite, joka säätäisi työntekijän oikeutta olla tavoittamattomissa työajan ulkopuolella.
Uudessa raportissa, joka perustuu neljän EU-maiden (Belgian, Ranskan, Italian ja Espanjan) henkilöstöhallintojohtajien ja työntekijöiden kyselyyn, tutkitaan EU:n jäsenvaltioiden lainsäädäntöä työntekijöiden oikeudesta olla tavoittamattomissa työajan ulkopuolella ja arvioidaan yritysten sääntöjen vaikutusta työntekijöiden yhteydenpitoaikoihin, työaikaan, työ- ja muun elämän tasapainottamiseen, työntekijöiden terveyteen ja hyvinvointiin sekä yleiseen työtyytyväisyyteen.
Tutkimustulokset paljastavat, että työntekijät, jotka työskentelevät säännöllisesti etänä tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen, työskentelevät todennäköisemmin enemmän kuin mitä heiltä vaaditaan työsopimuksellisesti. Lähes viidesosa kyselyyn vastanneista ilmoitti työskentelevänsä lisätunteja, koska heihin otetaan yhteyttä työajan ulkopuolella.
Työajan ulkopuolella viestintöihin vastaamisen yleisimmät syyt ovat seuraavat: vastuu omista tehtävistä (82 %), halu pysyä asioiden ajan tasalla (75 %), koska odotetaan, että työviestejä seurataan ja niihin vastataan (75 %), pelko negatiivisesta vaikutuksesta, jos vastausta ei anneta (61 %) ja odotus paremmasta urakehityksestä (50 %).
Eurofoundin tutkimustulokset ovat huolestuttavia. Lähes puolet kyselyn vastaajista työskentelee säännöllisesti enemmän kuin mitä heillä on työsopimuksessa sovittu. Useimmiten tehtävien viimeistelyyn menee enemmän aikaa, kuin mitä työntekijä ehtii työsopimuksellisen työajan aikana suorittaa (37 %). Yli kolmasosa työntekijöistä tekee lisätunteja johtajien nimenomaisesta pyynnöstä, ja alle viidennes (17 %) tekee niin pääasiassa siksi, että heihin otetaan yhteyttä työajan ulkopuolella. Työntekijät, joita otetaan yhteyttä johtajien, kollegoiden tai asiakkaiden toimesta työajan ulkopuolella, ovat niitä, jotka vähiten todennäköisesti saavat siitä rahallisen korvauksen.
Lupa olla tavoittamattomissa ei yksin riitä – työajan ja työmäärän välillä on oltava tasapaino
Tutkimustulokset osoittavat eroja yrityksissä, joissa työntekijöillä on oikeus olla tavoittamattomissa, ja niiden välillä, joilla ei ole. Suurempi osa niistä, jotka työskentelevät yrityksissä ilman tätä oikeutta, ilmoitti eri terveysongelmista, kuten päänsärystä, stressistä ja ahdistuksesta. Oikeus olla tavoittamattomissa -säännön noudattavissa yrityksissä löytyi kahdesti enemmän työntekijöitä, jotka raportoivat erittäin korkeasta työtyytyväisyydestä, ja he ilmoittavat myös paremmasta työ- ja perhe-elämän tasapainosta (92 % verrattuna 80 %).
Yli 70 % työntekijöistä yrityksissä, joissa työntekijöillä on oikeus irrottautua työstä vapaa-ajallaan, katsoo sen vaikutuksen olevan myönteinen; kuitenkin pelkkä säännön käyttöönotto ei riitä, vaan tarvitaan joukko täydentäviä toimenpiteitä. Nämä ovat Eurofoundin mukaan tietoisuuden lisääminen jatkuvan yhteydenpidon riskeistä, sisäinen koulutus työntekijöille ja johtajille, arvioita ylityön ja jatkuvan yhteydenpidon syistä, tehokkaita toimenpiteitä työajan ulkopuolisten yhteyksien rajoittamiseksi, sekä seurantajärjestelmiä, joissa tuloksista ja ratkaisuista keskustellaan säännöllisesti johdon ja työntekijöiden edustajien välillä.
Oikeus olla tavoittamattomissa ei näytä vähentävän todennäköisyyttä, että työntekijöille viestitetään tai ollaan yhteydessä työajan ulkopuolella. Kuitenkin tätä sääntöä noudattavissa yrityksissä työntekijöiden on raportoitu työskentelevän lisätunteja, koska heihin otetaan yhteyttä työajan ulkopuolella, vähemmän kuin yrityksissä, joilla ei ole tällaista sääntöä (19 % verrattuna 14 %).
EU-lainsäädäntö työntekijöiden suojelemiseksi tarpeen
Tällä hetkellä ei ole olemassa EU-tason lainsäädäntöä, jossa määriteltäisiin ja säänneltäisiin suoraan työntekijöiden oikeudesta olla tavoittamattomissa työajan ulkopuolella. Työaikadirektiivissä (direktiivi 2003/88/EY) viitataan kuitenkin useisiin oikeuksiin, jotka liittyvät epäsuorasti samankaltaisiin asioihin, erityisesti päivittäisiin ja viikoittaisiin vähimmäislepoaikoihin, joita vaaditaan työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden turvaamiseksi.
Pandemian aikana lisääntynyt etä- ja joustotyö sekä mobiilien digitaalisten työkalujen yleistyminen, jotka tekevät työntekijöistä helpommin tavoitettavissa, ovat kiihdyttäneet keskustelua siitä, onko olemassa oleva lainsäädäntö edelleen tarkoituksenmukaista torjumaan ”aina tavoitettavissa” -työkulttuurin työpaikoilla aiheuttamia riskejä.
Jäsenvaltioilla, jotka olivat mukana tässä tutkimuksessa (Belgia, Ranska, Italia ja Espanja) on jo kansallista lainsäädäntöä tällä alueella. Joissakin EU:n maissa tämä oikeus on kuitenkin evätty. Siksi on tärkeää vahvistaa tätä oikeutta Euroopan tasolla.
Euroopan parlamentti on pitkään vaatinut EU-säätelyä, joka antaisi työntekijälle oikeuden olla tavoittamattomissa työajan ulkopuolella ilman kielteisiä seuraamuksia. Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ehtivät jo käydä neuvotteluja yhteisestä sopimuksesta etätyöstä ja oikeudesta olla tavoittamattomissa, mutta neuvottelujen kariutuivat marraskuussa. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ETUC on pyytänyt komissiota esittämään direktiivin, joka sallii työtekijän olla digitaalisesti tavoittamattomissa työajan ulkopuolella. Ehdotuksessa olisi vahvistettava etätyön vähimmäisvaatimukset ja selvennettävä työoloja, työaikaa ja lepoaikaa koskevat ehdot.
Työllisyys- ja sosiaalioikeuden komissaari Nicolas Schmit on ilmoittanut, että Euroopan komission pyrkii antamaan lainsäädäntöehdotuksen vielä tällä kaudella.
Oikeudella olla tavoittamattomissa tarkoitetaan työntekijän oikeutta irrottautua työstä ja työtarkoituksiin käytettävistä digitaalisista viestintävälineistä työajan ulkopuolella ja loma-aikoina. Kyseessä on siis työntekijän oikeus olla esimerkiksi reagoimatta sähköposteihin silloin kun hän ei ole töissä.