Suomalaiset palkansaajajärjestöt, SAK ja STTK, ovat osa eurooppalaista ammattiyhdistysliikettä ja yhteistyötä Eurooppa-tasolla tehdään pääosin ETUC:n kautta. Kohta tulee 50 vuotta siitä, kun keskusjärjestöt liittyivät kattojärjestöön. Miksi osallisuus ja edunvalvonta Euroopassa on tärkeää? 

”Työlainsäädäntö pohjautuu hyvin pitkälti kansainvälisiin sopimuksiin ja Euroopan unionin lainsäädäntöön. EU:lla on kompetenssi säätää työelämään liittyvästä lainsäädännöstä, siksi palkansaajajärjestöjen kannattaa olla mukana siellä missä päätöksiä tehdään. Ne vaikuttavat myös Suomen lakeihin”, tiivistää Maria Häggman, STTK:n kansainvälisten asioiden päällikkö.

”Tällä komission ja parlamentin kaudella on myös nähty, että EU:n tasolla saadaan aikaan uudistuksia, joita ei ole onnistuttu Suomessa tekemään”, lisää SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Pekka Ristelä.

Hyvänä esimerkkinä hän pitää EU:n palkka-avoimuusdirektiiviä, sekä työn alla olevia alustatyödirektiiviä ja yritysvastuudirektiiviä.

Häggman nyökkää hyväksyvästi ja lisää: ”Palkka-avoimuudesta ja yritysvastuusta on Suomessakin yritetty neuvotella, mutta tuloksetta. Siksi on hyvä, että tästä keskustellaan ja sovitaan EU-tasolla”.

Palkansaajajärjestöjen tavoitteisiin kuuluu edistää mahdollisimman hyvää työelämää.

”Se vaatii, että teemme yhteisiä sääntöjä, joissa kaikki työntekijät asetetaan samalle viivalle ja luomme reilumpia sisämarkkinoita. STTK:lle on myös tärkeää parantaa asioita muualla Euroopassa, jotta epäoikeudenmukaista kilpailua ei synny EU-maiden kesken. Jos kehitystä ei tapahdu muissa maissa, paine meidän työmarkkinoitamme kohtaan kasvaa”, Häggman sanoo.

EU:ssa on lähiaikoina saatu aikaiseksi vähimmäispalkkadirektiivi, jossa edistetään kattavien työehtosopimusten neuvottelua. Ristelän mukaan tämä on yksi tärkeä prioriteetti myös SAK:lle.

”Mikä on nyt Suomessakin ajankohtaista, ja SAK:n kannalta prioriteetti, on kysymys siitä, pystytäänkö jatkossakin neuvottelemaan työehtosopimuksia, jotka koskevat koko alaa, kaikkia työntekijöitä, eikä pelkästään yksittäisiä yrityksiä”, Ristelä sanoo.

”Suomessa on pitkä traditio vahvasta kolmikantajärjestelmästä. Se on tällä hetkellä paineen alla eikä ole konsensusta siitä, miten palkoista sovitaan yhteiskuntatasolla. Tämä on huolestuttavaa”, Häggman painottaa.

Edelläkävijän maine ruostumassa

Suomi on ollut edelläkävijä monessa työelämän asiassa aikanaan, mutta nyt katseet kääntyvät Eurooppaan.

”Minun on vaikea nähdä, missä asiassa Suomi olisi viime vuosina ollut edelläkävijä. Varmaan yksittäisiä asioita löytyy, mutta ei isompia teemoja, kun ajatellaan työelämän muutosta”, Ristelä sanoo ja mainitsee alustatyön esimerkkinä.

Hän saa kannatusta Häggmanilta.

”Kun mietitään työelämän tasa-arvoa tai palkkatasa-arvoa, niin Suomi ei ole edelläkävijä. Puhumattakaan oikeudesta irtautua työstä. Tai yritysten vastuullisuutta. Suomi on näissä asioissa muita maita jäljessä”, hän lisää.

Ristelä painottaa, että Suomen vahvuudet löytyvät järjestelmätasolla ja maan kolmikanta- ja työehtosopimusjärjestelmässä.

”Ne ovat edelleen kansainvälisessä tarkastelussa hyviä järjestelmiä, mutta ne ovat enemmänkin murenemassa, kuin vahvistumassa. EU-tasolla samat ulottuvuudet ovat vahvistumassa”, hän toteaa. 

Todiste siitä on komission tuore aloite sosiaalidialogista. Komissiolle on ollut tärkeää vahvistaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua sekä EU:n tasolla että kansallisella tasolla jäsenmaissa.

”Yhdessä vähimmäispalkkadirektiivin kanssa sosiaalidialogialoite on ollut suuri panostus. Näitä asioita on haluttu edistää Euroopassa kauan. Suomellekin ne voivat olla tärkeitä suosituksia”, Häggman sanoo.

Molemmat kv-päälliköt ovat sitä mieltä, että Suomen sopimusjärjestelmän yksi peruskivi on työehtosopimusten yleissitovuus. 

”Ei vähimmäispalkkadirektiivi tai aloite sosiaalidialogista sanele sitä, pitääkö tai eikö pidä olla yleissitovuutta. Ne velvoittavat jäsenmaita edistämään työehtosopimusten kattavuutta. Suomessa yleissitovuus on se väline. Jos se poistetaan, niin mennään aivan väärään suuntaan”, Ristelä sanoo.

”Yleissitovuushan on meillä se, joka määrittää sen vähimmäistason”, Häggman lisää.

Edunvalvonta tapahtuu valiokunta- ja komiteatyössä

Palkansaajajärjestöillä on tiiviit yhteydet Eurooppaan ja yhteistyö ja vaikuttaminen tapahtuu paitsi FinUnionsin kautta, myös keskusjärjestöjen omien asiantuntijoiden avulla eri eurooppalaisissa järjestöissä ja elimissä. SAK:n ja STTK:n asiantuntijat edustavat ETUC:n eri valiokunnissa ja työryhmissä. Tätä kautta vaikutetaan ETUCin ja sitä kautta EU:n päätöksentekoon työelämäasioissa.

Kaikki kolme palkansaajakeskusjärjestöä, Akava mukaan lukien, ovat keskenään sopineet kuka edustaa missäkin ETUCin valiokunnassa. Periaatteessa tämä tarkoittaa, että mukana on aina yksi suomalainen.

”Asiantuntijamme ovat vahvasti mukana eurooppalaisessa yhteistyössä. Heidän työpanoksensa on välttämätön. Vaikuttaminen ei onnistuisi pelkästään puheenjohtajan tai kansainvälisten asioiden päällikön voimin. Se on myös vaativa työ, koska se edellyttää sekä kotimaan että eurooppalaisten asioiden tuntemista”, Ristelä kertoo.

Kun jokin asia lähtee EU:n tasolla liikkeelle, voidaan keskimäärin laskea pari vuotta ennen kuin lainsäädäntö tulee täytäntöönpantavaksi jäsenmaissa. Suomessa käytäntönä on ollut valmistella täytäntöönpano kolmikantaisessa työryhmässä, jossa SAK:n ja STTK:n asiantuntijat ovat mukana. Siinä vaiheessa on hyvä, että asiantuntijalla on FinUnionsin ja ETUCin kautta tietoa direktiivin taustoista. 

Koolla on merkitystä

Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ETUC:lla on 93 jäsenjärjestöjä ympäri Eurooppaa. Pystyykö pienet palkansaajajärjestöt Pohjolasta vaikuttamaan ETUC:n kautta?

Kv-päälliköiden mukaan edustuksellisuutta ETUC:ssa voi verrata jäsenmaiden välillä olevaan edustusjärjestelmään neuvostossa tai parlamentissa. Suuremmilla järjestöillä on enemmän edustajia ja ääniä. Suurimmilla jäsenjärjestöillä on yli 5 miljoonaa jäsentä, joten ne ovat meikein 10 kertaa isompia Suomen keskusjärjestöihin verrattuna.

”Isoilla järjestöillä on enemmän äänivaltaa ja resursseja osallistua asioiden valmisteluun. Silloin pystyy laajemmassa mittakaavassa vaikuttamaan asioihin”, Ristelä sanoo.

Hän jatkaa:

”On myös olemassa asioita, missä meillä voi olla erityistä asiantuntemusta, ja jos ei ole kysymys niinkään vastakkaisista intresseistä, asioihin panostamalla ja asiantuntijuudella voidaan myös vaikuttaa. Silloin voimme olla ratkaisevassa roolissa”.

”Järjestäytymisaste vaihtelee aika lailla Euroopan maissa ja Pohjola on siinä mielessä vahvempi pelaaja ETUC:ssa, kuin mitä Pohjoismaat ovat EU:ssa, juuri meidän suhteellisten korkeiden jäsenmääriemme takia”, Häggman muistuttaa.  

Vertailukohteeksi hän mainitsee Pohjolan ammatillinen yhteisjärjestön, joka koostuu 8,5 miljoonasta palkansaajasta.

Häggmanin mukaan yhteistyö eurooppalaisesta työlainsäädännöstä ja sosiaaliasioista ei ole aina ollut mutkatonta Pohjoismaiden välillä.

”Erilaisia intressejä löytyy ja naapurimaissa koetaan myös, että EU-lainsäädäntö haastaa heidän kansallisia työmarkkinamallejaan. Siksi he ovat suhtautuneet kriittisemmin”, hän selittää.

”Suomi kannattaa vahvaa yhteistä minimilainsäädäntöä. Tässä suhteessa esimerkiksi Italian työmarkkinamalli on joissain asioissa lähempänä Suomen mallia. Italiassa ei ole minimipalkkalainsäädäntöä, vaan yleissitovat työehtosopimukset. Vahvojen työmarkkinajärjestöjen ja työehtosopimusten maissa Itävallassa ja Belgiassa kannatetaan myös vahvaa eurooppalaista lainsäädäntöä. Peruslinjaukset ovat samat kuin meillä”, Ristelä kertoo.   

ETUC työmarkkinaosapuolena ja suunnanantajana

ETUC:lla on työelämäasioissa keskeinen rooli EU:n päätöksenteossa. Sen asema on perussopimuksissa turvattu ja kun komissio tekee työelämäaloitteen, työmarkkinaosapuolia on ensin kuultava kaksivaiheisessa kuulemisessa.
 
”Siltä osin ETUC:lla on vahva rooli. Työmarkkinaosapuolilla on myös kuulemisten aikana mahdollisuus ilmoittaa komissiolle, että nyt lähdemme neuvottelemaan sopimuksesta. Ennen kuin se kortti on katsottu, komissio ei voi tehdä esitystä”, Häggman kertoo.

ETUC:lla on hyvät kontaktit Euroopan parlamenttiin ja se tekee tiiviisti yhteistyötä eri ryhmien meppien kanssa. Sitä kautta on vaikutusvaltaa myös Euroopan parlamentin tekemiin linjauksiin.

”Tämä näkyy myös parlamentin kantojen sisällöissä. Parlamentti parantaa aika johdonmukaisesti kaikkia työelämäaloitteita, mitä komissio tekee. Sen lisäksi se pitää myös tiukasti kiinni parannuksista neuvotteluissa neuvoston kanssa”, Ristelä mainitsee.

Lobbaus yhtenä vaikuttamiskeinona

Vähimmäispalkkoja koskevaa direktiiviä voidaan pitää onnistuneen lobbauksen tuloksena kattojärjestön puolelta.

”ETUC teki vähimmäispalkkadirektiivin osalta linjauksen, ettei sillä pelkästään haettu lakisääteisiä vähimmäispalkkoja koskevaa direktiiviä, vaan samalla direktiivi, joka edistää työehtosopimusneuvotteluja jäsenmaissa. ETUC onnistui vaikuttamaan komissioon, mutta myös parlamentin puolella”, Ristelä kertoo.

”Toinen esimerkki on työsuhdeolettama alustatalousdirektiivissä, joka on tulos järjestön lobbauksesta ja heijastuu parlamentin kannassa. Neuvoston puolella tämä ei ole ollut yhtä helppoa”, Häggman lisää.

Tapa, jolla palkansaajajärjestöt vaikuttavat EU:n politiikkaan, lähtee siitä, että vaikutetaan kotimaassa Suomen hallituksen linjaan ja EU:ssa ETUC:n linjaan.
”Sen lisäksi SAK:lla ja STTK:lla on FinUnions, jota voimme käyttää suoravaikuttamiseen, esimerkiksi, kun meidän tarvitsee tavoittaa meppejä”, Häggman kertoo.

Viime aikoina on puhuttu paljon erinäisten lobbareiden vaikutuksesta EU:n lainsäädäntöön ja politiikkaan. Alustatyön osalta tiedetään, että alustat ovat käyttäneet ison määrä resursseja lobbaukseen. Palkansaajajärjestöillä ei ole sellaisia lobbariarmeijoita, mitä elinkeinoelämän puolella löytyy. 

”Edustamiseen ja tapaamisiin meillä käytetään resursseja ja aikaa minimaalisen vähän. Enemmän tässä on usein kyse tiedon välittämisestä”, Ristelä tarkentaa.

Valtaosa työstä käytetään viestin valmisteluun ja sen varmistamiseen, että se edustaa SAK:n ja STTK:n jäsenistön etuja ja jäsenliittojen näkemyksiä. On myös huolehdittava, että viesti menee perille.

Puoli vuosisataa eurooppalaista ay-toimintaa

Eurooppalainen ay-liike valmistautuu parasta aikaa vuoden päätapahtumaan Berliinissä 23.–26.5. Kongressi on ETUC:n ylin päättävä elin ja määrittää organisaation yleiset poliittiset ja toiminnalliset puitteet tulevalle kaudelle. Kongressi järjestetään neljän vuoden välein ja siihen osallistuu kansallisten keskusjärjestöjen sekä alakohtaisia ay-liikkeen Eurooppa-järjestöjen edustajia.

Kun liki tuhat ay-edustajaa tapaa on odotettavissa erityyppisiä keskustelua tulevaisuuden eurooppalaisesta työelämästä, ja siitä, mitä seuraavalta komissiolta ja parlamentilta odotetaan työelämän kehityksen suhteen.

”Luvassa on tärkeitä keskusteluja, visiointia sekä tapaamisia eri päättäjien kanssa. Puhujien joukosta löytyy mm. Saksan liittokansleri Olaf Scholz, komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja työllisyyskomissaari Nicolas Schmit, Ruotsin entinen pääministeri Stefan Löfven sekä europarlamentaarikoita”, Häggman paljastaa.

Syksystä 2022 lähtien jäsenjärjestöjen eri näkemyksiä yhteisistä tavoitteista on käsitelty ETUC:n kongressin valmistelevassa työryhmässä. Kongressi hyväksyy seuraavan kauden toimintaohjelman, jossa määritellään ETUC:n prioriteetit eri politiikka-alueiden osalta.

”Tässä linjataan, miten halutaan kehittää mm. työsuojeluasioita, työehtoja ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin 20 periaatetta”, Häggman lisää.

Tiedossa on aito demokraattinen tilaisuus.

”Berliinissä tullaan todennäköisesti äänestämään ohjelman sisällöstä. Isossa kuvassa toki ay-liikkeellä on yhteinen näkemys siitä, mihin pyritään, mutta on yksityiskohtia, josta ollaan eri mieltä, ja niistä äänestetään”.

ETUC juhlii myös 50-vuotispäiväänsä Berliinissä 24.5. Kattojärjestö perustettiin vuonna 1973 ja SAK on ollut melkein alusta lähtien mukana. STTK liittyi ETUC:iin maaliskuussa 1993.

50-vuotisjuhlapäivänä julkaistaan historiateos Berliinissä. Kannattaa tutustua myös ETUC:n ja ETUI:n julkaisuun, joka kertoo Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön 40-vuotisesta taipaleesta. Sen on kirjoittanut Christophe Degryse ja se on ladattavissa täältä.

Suomella on tämän 50 vuoden aikana ollut kaksi suomalaista johtoportaassa. He ovat Markku Jääskeläinen ja Katja Lehto-Komulainen. Molemmat toimineet järjestössä apulaispääsihteerin roolissa.

Kongressi valitsee 26.4. ETUC:n hallituksen jäsenet, puheenjohtajan, pääsihteerin, kaksi apulaispääsihteeriä ja neljä liittosihteeriä seuraavalle kaudelle. Nykyisen pääsihteerin Esther Lynchin odotetaan saavan täyden tuen vaaleissa.

”Pohjoismaisena edustajana sihteeristöön apulaispääsihteerin paikalle on ehdolla Claes-Mikael Ståhl Ruotsista ja SAK:n Jarkko Eloranta on ehdolla hallituksen varapuheenjohtajaksi”, Häggman kertoo. Lynch, Ståhl ja kaikki muut sihteeristön jäsenet ovat päätoimisia henkilöitä kattojärjestössä. Puheenjohtajuus ja varapuheenjohtajuus ovat luottamustehtäviä.

Uusi alku koittaa

ETUC, kuten moni kansainvälinen järjestö, on vahvasti pääsihteerinsä näköinen järjestö.
”Tavallaan se on uusi alku, kun uusi pääsihteeri johtaa ensimmäisen kongressinsa ja hänet valitaan kokonaiselle kaudelle. Pääsihteeri on hyvin keskeinen hahmo”, Ristelä sanoo.

Molemmat päälliköt suuntaavat katseensa tulevien europarlamenttivaalien jälkeiseen aikaan. Ay-liike on noussut taas tärkeäksi tekijäksi tällä vaalikaudella, verrattuna aiempiin komissioihin.
”On eletty jonkin uuden alkua sosiaalisen Euroopan ja sosiaalisten asioiden osalta tällä vaalikaudella. Nyt jää nähtäväksi, jatkaako seuraava komissio samoilla raiteilla”, Häggman pohtii.

Ristelä uskoo, että kongressin jälkeen ETUC:ssa korostuu myös ay-liikkeen ydinarvojen esille nostaminen vastareaktiona Euroopan unionin perusarvojen lisääntyvälle haastamiselle. Hän puhuu äärioikeistolaisista liikkeistä ja niiden vahingollisista pyrkimyksistä.

”Kysymys kuuluu, miten ETUC pystyy reagoimaan eri puolilla Eurooppaa vahvistuvaan äärioikeistoon, joka haastaa kaikki meidän perusarvomme”, hän reflektoi.

”Sama koskee työntekijäoikeuksien loukkauksia, jotka ovat lisääntymään päin ympäri maailmaa, mutta myös Euroopassa”, Häggman lisää.

Maailma on muuttunut paljon edellisestä kongressista Wienissä. Eurooppa on sodassa ja energiakriisi kuristaa ihmisten toimeentuloja. Energiakustannusten ja inflaation myötä monien työntekijöiden tilanne on todella vaikea.

”Sota Ukrainassa ja yleinen epävakaa kansainvälinen tilanne ei näy suoranaisesti kongressin sisällöissä, mutta epävirallisissa keskusteluissa se nousee esille. ETUC:ssa on myös ensimmäistä kertaa mukana ukrainalaisia järjestöjä”, kertoo Ristelä.

Nuoret ovat keskiössä Berliinin kongressissa. He ovat tulevaisuuden ay-asioiden tienraivaajia. Nuorten asema on vahvistettu ETUC:n säännöissä, ja nuorten asemaa halutaan vahvistaa ay-liikkeessä. Se on myös uuden alku.

Teksti: Marie Sandberg-Chibani