Suomen ay-liikkeen eurooppalaisen edunvalvonnan alkutaipaleelta

Eurooppalainen edunvalvonta alkoi hahmottua 1970-luvun alussa. Monien palkansaajakeskusjärjestöjen vuonna 1973 perustaman Euroopan Ammatillisen Yhteisjärjestön EAY:n (ETUC) alle alettiin perustaa 1980-luvulla alakohtaisia eurooppalaisia ammattisihteeristöjä. Myös perinteinen pohjoismainen yhteistyö oli pitkään suomalaiselle ay-liikkeelle edunvalvontamielessä tärkeä ikkuna Eurooppaan ja maailmaan.

Suomessa teollisuuden ammattiliittojen piirissä oli saatu käytännön kokemusta ylikansallisten yritysten toiminnasta ja erityisesti 1980-luvulla lisääntyvässä määrin myös suomalaisten yritysten toiminnasta ulkomailla. Tämä kehitys lisäsi tarvetta ammattiliittojen yhteydenpitoon yli kansallisten rajojen. Tämän koin Kemian Työntekijäin Liiton lakimiehenä vuodesta 1979 ja puheenjohtajana vuodesta 1984 alkaen, kun suomalaiset kemian alan yritykset alkoivat investoida laajassa mitassa ulkomaille.

Teollisuuden palkansaajien Eurooppa-projekti TEPE

Suomalaiset teollisuuden ammattiliitot havaitsivat 1990-luvun alussa tarpeen valmistautua eurooppalaisten sisämarkkinoiden syntymiseen. Päätimme perustaa Teollisuuden palkansaajien Eurooppa-projektin eli TEPE:n. Siihen kuului 11 ammattiliittoa. Tavoitteena oli analysoida Euroopan Yhteisöjen kehittymistä yhä tiiviimmäksi sisämarkkina-alueeksi ja sen vaikutuksia suomalaisten teollisuuden palkansaajien asemaan. Projektin vetäjäksi palkattiin lakimies Pekka O. Aro, jolla oli laajaa ja pitkäaikaista kokemusta kansainvälisestä edunvalvonnasta Kemian ja Paperityöntekijäin Kansainvälisen Liiton (ICEF) apulaispääsihteerinä. Pekalla oli kokemusta myös suomalaisesta edunvalvontatyöstä Paperiliiton lakimiehen tehtävissä. Toimin itse Kemian Liiton puheenjohtajuuden ohella myös projektin puheenjohtajana.

EU-projekti keskusjärjestöille

Ay-liikkeen EU-projekti siirtyi palkansaajakeskusjärjestöille vuonna 1991. Keskusjärjestöjen Eurooppa-yhteistyötä (KEY) veti aluksi Pekka O. Aro, mutta hänen siirryttyään ILO:n palvelukseen Budapestiin, johtajaksi tuli Pekka Ahmavaara. Ahmavaara myös toteutti KEY:n toimiston siirron Brysseliin.

Olin helmikuussa 1992 Kuopiossa pidetyssä SAK:n käynnistämän EY-aiheisen keskustelusarjan avauksessa ”kiirehtinyt suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen oman edustuston perustamista Brysseliin”. Demarin 5.2.1992 julkaiseman jutun mukaan ”Pohja arveli, että tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi hankkeessa joudutaan tyytymään verraten vaatimattomiin järjestelyihin”. Ei aivan perusteeton arvio, minkä sitten käytännössä itsekin sain kokea!

Toukokuussa 1992 julkaisimme teollisuuden palkansaajien raportin, jossa arvioitiin, ettei Suomen liittyminen Euroopan Talousalueeseen (ETA) tai Euroopan Yhteisöihin (EY) heikennä suomalaisten palkansaajien oikeuksia. Taustalla oli paljon keskusteluja ja selvityksiä niin Suomessa eri tahojen kanssa kuin myös eurooppalaisen ay-liikkeen sisällä. Oma kiinnostukseni eurooppalaisen yhteistyön ja edunvalvonnan kehittämiseen oli vahvistunut pysyvästi.

Osuuspankin kautta Brysseliin

Suomen 1990-luvun alun lama ja pankkikriisi vaikuttivat myös omaan työuraani. Ay-liikkeen omistama Osuuspankki Yhteistuki fuusioitiin vuonna 1993 taloudellisista syistä Suur-Helsingin Osuuspankkiin. Tästä seurasi monien vaiheiden jälkeen se, että minua pyydettiin SHOP:n pankinjohtajaksi ja johtokunnan jäseneksi maaliskuusta 1994 alkaen. Tehtäviini kuului yhteydenpito ay-liikkeen kanssa. Sen osana seurasin tarkoin palkansaajakeskustelua Suomen EU-jäsenäänestyksen edellä

Kesällä 1995 Paperiliiton silloinen puheenjohtaja Jarmo Lähteenmäki ehdotti minulle siirtymistä KEY-Finlandin eli nykyisen FinUnionsin johtajaksi Brysseliin, kun paikka vapautuisi vuoden 1996 puolella. Keskusteltuani perheeni kanssa innostuin asiasta. Palkansaajakeskusjärjestöjen hallitukset hyväksyivät johtajan pestini lokakuussa 1995.

Toimisto hyvään kuntoon

Johtajasopimukseni KEY-Finlandissa alkoi 1.7.1996 ja oli toistaiseksi voimassa oleva. Olin paikalla pari viikkoa yhtä aikaa Pekka Ahmavaaran kanssa. Toimiston perusta oli hyvässä kunnossa ja sijainti hyvin valittu. Pekka oli luonut verkostoja eri puolille ja palkannut erinomaisen assistentin. Aila Seppälän kanssa työ sujui luontevasti ja tuloksellisesti. Tämä kaikki helpotti työn aloittamista. Myös tietoyhteydet olivat kehittymässä tuolloin nettipohjaisiksi, jolloin tiedonhankinta ja sähköpostiosoitteiden lista kasvoivat jatkuvasti, jolloin tiedonvälitys tehostui entisest

Komissaari Erkki Liikanen ja suurlähettiläs Antti Satuli järjestivät kuukausittain luottamuksellisia info- ja keskustelutilaisuuksia suomalaisten etujärjestöjen edustajille. Yhteydet kaikkiin suomalaisiin EU:n eri instituutioissa olivat toimivat. Myös yhteistyö eri maiden kansallisten ay-toimistojen kesken oli tiivistä ja hyödyllistä, samoin vuorovaikutus samassa talossa sijainneiden eurooppalaisten ay-järjestöjen kanssa.

EU:ssa vallitsi innostus ja optimismi

Johtajakauteni (1.7.1996–31.12.2000) ajoittui Suomen EU-jäsenyyden alkuvuosiin, joita voi nyt muistella innostavana ajanjaksona. EU:ssa oli vahva usko jäsenmaiden yhteistyön tiivistymiseen ja talouden myönteiseen kehitykseen. Palkansaajien kannalta oli lupaavaa, että työllisyys nousi yhä tärkeämmäksi, samoin kuin työntekijöiden oikeudet.

Brysselissä kävi vuosittain kymmeniä vierailijaryhmiä, joille pääsin kertomaan Euroopan unionin ajankohtaisista asioista. Tilaisuudet olivat aina antoisia. Niissä pääsi myös kehittämään omia arvioitaan integraation eri puolista. Näistä on jäänyt hieno muisto.

Nyttemmin onkin ollut osin surullista seurata eurooppalaisen yhteistyön vakavia vastoinkäymisiä eurokriiseineen ja Brexiteineen. Voin kuvitella, että moni seuraajani on joutunut kokemaan työnsä ajoittain raskaaksi ja vähemmän palkitsevaksi.

Perusasiat on kuitenkin hyvä muistaa: Euroopan unioni on rauhan projekti ja sen on tarkoitus tuottaa kaikille jäsenmailleen ja niiden kansalaisille kasvavaa hyvinvointia. Yhdessä voimme pärjätä aina paremmin kuin erillisinä kansallisvaltioina. Tästä on historiassa monia opetuksia. Jos on aikaa, voi vaikka ajella Ranskassa ja kohdata lukemattomia hautausmaita, joissa on maailmansotien aikana kaatuneiden nuorten miesten hautoja kymmenin tuhansin. Näky saa ajattelemaan….

Heikki Pohja