Siirry sisältöön
In English

Terveyspolitiikan tutkija Paula Franklin: ”Kuormitustekijöiden ennakointi on työhyvinvoinnin alku”

Tilaa ajatuksille. Paula Franklin käy usein ETUIn kirjastossa, joka on tutkijalle kuin toinen työhuone. Kirjastosta löytyy tutkimuksia ja ay-kirjallisuutta moneen lähtöön. Kuva: Marie Sandberg-Chibani

Paula Franklin toimii ay-tutkimuslaitos ETUIssa vanhempana tutkijana. Hänen tutkimuskohteenaan on työn ja työelämän vaikutus ihmisen elämään ja terveyteen. Ennen kuin hän muutti Brysseliin perheensä kanssa vuonna 2020, hän teki tutkimustöitä Lontoon ja Durhamin yliopistoissa.

”Terveyspolitiikka on aina ollut minulle mielenkiinnon kohteena”, hän kertoo, kun tapaamme hänen työhuoneessaan kansainvälisessä ammattiliittojen talossa.

ETUIssa tehdään laaja-alaisesti työelämän tutkimusta, kun taas sen poliittinen emo-organisaatio, Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ETUC, vastaa edunvalvonnasta. Arvopohja on hyvin samanlainen, ja molemmat organisaatiot miettivät, miten ne parhaiten voivat tahoillaan parantaa työelämää.

”Tutkijana minua kiinnostaa, miten tutkimustuloksia viedään eteenpäin päätöksentekoon. Se on myös yksi syy siihen, että työpaikakseni on valikoitunut ETUI. Arvostan, että saan olla tekemissä tärkeiden asioiden kanssa”, Lontoon Surrey-Roehamptonin yliopistosta tohtoriksi väitellyt Paula Franklin sanoo hymyillen.

Hän on itse vuosien saatossa tutkinut, miten eurooppalaiset työntekijät onnistuvat perhe-elämän ja vapaa-ajan yhteensovittamisessa. Kyseinen Work Life Balance -teema alkoi kuulua yhä useammin myös Euroopan parlamentissa ja komission edustajien puheissa pandemian jälkeen.

”Enemmän naisia kuin miehiä alkoi tehdä kotoa töitä pandemian aikana. Jo ennen koronaa naiset olivat niitä, jotka tekivät kotoa töitä, koska se mahdollistaa myös perhe- ja työelämän yhdistämisen paremmin. Naiset myös hoitavat useammin vanhempia sukupolvia: perheenjäseniä tai sukulaisia.

Tutkimuksissa huomioidaan sekä palkallinen että palkaton työ. Koronan myötä selvisikin, että naiset tekevät edelleen suurimman osan palkattomasta hoitotyöstä. Sama ilmiö on jatkunut myös etätöiden aikana.

Hoitotyön epätasapuolisella jakautumisella miesten ja naisten välillä on myös terveysvaikutuksia, jotka näin ollen kohdistuvat erityisesti naisiin. Pandemian aikana psykososiaalisista kuormitustekijöistä alettiin myös tuoda vahvemmin esille monissa työelämän liittyvissä keskusteluissa.  

Työn ja muiden elämänalojen väliset ristiriidat (Work Life Conflict) on Franklinin mielestä kiinnostava tutkimusaihe ja hyvin tuttu teema myös ETUIssa.

”Tässä tehdäänkin paljon töitä sen eteen, että naisten asema parantuisi työmarkkinoilla, ja että nämä ristiriidat saataisiin kuriin”.

Franklin puhuu haasteista, joita voi syntyä, kun palkkatyötä, kotitöitä, perheen kanssa vietettyä aikaa ja muuta elämää yritetään sovittaa yhteen.

”Näitä konflikteja esiintyy, kun työntekijällä on vain vähän päätösvaltaa siihen, mihin aikaan ja missä rytmissä työ tehdään, ja kun se on tiettyihin tunteihin sidottu”, hän tarkentaa.

Tähän voidaan vielä lisätä palkaton työ, joka on tunneissa mitattuna paljon korkeampi naisilla kuin miehillä.

Ongelmallista tutkijan mukaan on se, että kotona tehty työ tippuu lainsäädäntöjen välimaastoon.

”Työlainsäädännössä ei huomioida kotia työpaikkana samalla tavalla kuin kodin ulkopuolella tehtävää työtä. Tilanne on sama myös työsuojelulainsäädännön kohdalla. Tämän takia tarvitaan lakimuutoksia, jotta koti olisi työpaikkana turvallinen, eikä terveydelle haitaksi”, hän painottaa. ”Työsuojeluviranomainen voi tehdä työpaikkatarkastuksia, mutta tarkastusten suorittaminen työntekijän kodissa ei ole niin yksinkertaista, eikä se ole sallittua kaikissa jäsenmaissa”, hän lisää ja viittaa Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston tekemään tutkimukseen.

Työelämän tasapainosta tehdään laajasti tutkimusta Euroopassa, mukaan lukien Suomessa.

”Tutkimuksissa ilmenee, että Suomessa tehtiin jo ennen pandemiaa paljon etätöitä verrattuna moneen muuhun Euroopan maihin. Siirtyminen etätöihin ei ollut iso muutos monelle suomalaiselle. Rakenteet olivat valmiina, ja tietyt käytännöt myös”, Franklin kertoo.

Pandemia kasvatti eurooppalaisten vanhempien palkatonta työtaakkaa huomattavasti sulkutoimien aikana. Monet lisätehtävät jakautuivat epätasaisesti miesten ja naisten kesken, ja naiset ottivat enemmän vastuuta lähes riippumatta siitä, jatkoivatko he työskentelyä palkkatyössään vai eivät.

Lockdownin aikana eurooppalaiset naiset käyttivät 18,4 tuntia viikossa ruoanlaittoon ja kotitöihin verrattuna
miesten 12,1 tuntiin. Ennen pandemiaa naiset käyttivät näihin tehtäviin 15,8 tuntia ja miehet 6,8 tuntia.

Eurofoundin tutkimuksen mukaan miehet osallistuivat pandemian alussa enemmän lasten- ja kodinhoitoon. Tämä muutos ei kuitenkaan ollut pysyvää. Jopa Suomessa ja Islannissa, jotka molemmat ovat maailmanlaajuisesti sukupuolten tasa-arvoasioiden kärkimaita, tulokset viittaavat siihen, että miesten osallistuminen kotitöihin ei jatkunut yli pandemia-ajan.

Maissa, joissa on vahva ay-liike, joka valvoo työntekijöiden etua työehtosopimusten ja lakiuudistuksien kautta, tilanne työntekijöiden työ- ja perhe-elämän tasapainottamiseen on todistetusti parempi. Suomi kuuluu luonnollisesti näihin maihin.

ETUIn tutkijat pohtivat muun muassa miten työpaikan kulttuuri tukee työntekijöitä ja millä tavalla peilataan työ- ja perhe-elämän haasteita. Kysymysasetteluihin kuuluu muun muassa kuka perheessä tekee palkallista tai palkattomasti töitä kotona.

”Tutkijakollegani kanssa mietitään juuri tätä rajan vetoa, kun tarkastellaan kotia työpaikkana. Onko vaarana se, että naiset tekevät yhä enemmän kotoa töitä, koska heidän työnsä mahdollistaa sen. Ovatko toimistolla työskentelevät niitä, jotka etenevät työuralla nyt pandemian jälkeen?”, Franklin pohtii.

Tutkijana häntä kiinnostaa myös kuka palaa työpaikalle, ja kuka jää kotiin.

”Tästä meillä ei vielä ole lukuja, mutta jonkinlaista suuntaa on. Mikä tässä muuttui ja jäikö muutos pysyväksi”, hän miettii.

Franklin on myös törmännyt työpaikkakeskusteluihin, jossa todetaan, että etätyö vaatii liikaa teknisiä ratkaisuja, eikä välttämättä tiedetä, miten työturvallisuus käytännössä hoidetaan. Senkin takia työntekijöitä on pyydetty palaamaan takaisin työpaikalle.

Franklin muistuttaa, että samat oikeudet ja samat työturvallisuusmääritelmät kattavat kaikki työntekijät samassa työpaikassa.

Tarjolla näyttää olevan myös yhä enemmän työpaikkoja, joita tehdään pelkästään etänä. Työnantajat ovat keksineet tavan säästää, kun työntekijät tekevät kotoa töitä. Etätyöstä on tullut se uusi normaali, mutta miten se vaikuttaa työntekijöihin, varsinkin pitkällä tähtäimellä?

”Se, että työntekijä ei ole fyysisesti lähellä työpaikkaa ja työnantajaa, vaan myös sopimus tehdään etänä (Contractual Distancing), on kasvamaan päin. Ilmiö liittyy työntekijöiden etäännyttämiseen, joka johtaa työnantajan vastuun vähenemiseen”, Franklin tuo esille.

Tähän voidaan laskea niitä, jotka työskentelevät digitaalisen alustan välityksellä, enemmän tai vähemmän säännöllisesti, freelancerina tai urakoitsijana, ja joiden työ on helposti siirrettävissä jopa ulkomaille.

”Tämä on osa prekaarityötä, johon myös tilapäiset ja muut epätyypilliset työsuhteet lasketaan. Työhön liittyvät psykososiaaliset riskit aiheuttavat työntekijälle monesti stressiä. Tämä on havaittavissa paljon esimerkiksi nuorten ja naistyöntekijöiden keskuudessa”, Franklin lisää.

”Jatkuvassa etätöissä on omat haasteensa. Jos työntekijä voi tehdä etätöitä mistä maasta tahansa, niin törmätään myös muihin kysymyksiin kuin pelkästään työsuojeluasioihin”, hän lisää ja viittaa lainsäädännöllisiin ja verotusasioihin.

ETUI on esittänyt, että EU:n direktiivi työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta (Work Life Balance Directive) vuodelta 2019 tulisi uusia pandemian jälkeen.

”ETUI näkee tarpeen täydentää direktiiviä varmistaakseen hoitotyön tasapuoliseen jakautumiseen miesten ja naisten välillä”, Franklin kertoo ja viittaa tuoreeseen raporttiin.

Direktiivissä on vahvistettu vähimmäisvaatimuksia, joiden tarkoituksena on saavuttaa miesten ja naisten välinen tasa-arvo työmarkkinamahdollisuuksien ja työssä tapahtuvan kohtelun osalta. Tässä pääpaino on helpottaa työssäkäyvien vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Pandemia ei edistänyt naisten työ- ja perhe-elämän tasapainoilua – päinvastoin. Tutkimukset osoittavat, että naiset ovat ne, jotka eniten ovat kärsineet pandemian vaikutuksista.
”Enemmistö etulinjan työntekijöistä (hoiva-, palvelu- ja opetustyössä) ovat naisia, jotka tekevät matalalla palkalla töitä. Naistyöntekijöiden palkkaukseen liittyvä epäoikeudenmukaisuus lisääntyi myös pandemian jälkeen. Samoin kävi sairaustapausten määrälle”, Franklin luettelee.

”Koronatilastoissa oli nähtävissä se, että naisia sairastuivat enemmän koronaan, kun taas koronaan menehtyneistä suurempi osa oli miehiä. COVID-19 tunnistetaan tällä hetkellä EU-maissa työhön liittyvänä sairautena. Isojakin eroja löytyy taudin luokitteluissa ammattiryhmien välissä. Esimerkiksi Ranskassa koronan luokittelu työhön liittyväksi sairaudeksi vaati sen, että hoitoalan työntekijä oli hengityskoneessa”, hän mainitsee.

Franklin pitää ongelmallisena se, että pitkä korona puuttuu EU:n työperäisten sairauksien luettelosta.

”Tutkimuksen perusteella nähdään, että kuitenkin on olemassa iso määrä työntekijöitä, jotka ovat sairastaneet pitkää koronaa. Euroopan julkisten palvelujen ammattiliittojen kattojärjestö EPSU ajaa vahvasti taudin tunnistamista työperäisenä sairautena, sillä tilanne on vakava”.

Franklin jatkaa: ”Työpaikalla voisi miettiä miten työntekijää voidaan parhaiten tukea, kun hän palaa töihin pitkän koronan jälkeen. Tällainen selkeä Return to Work -lainsäädäntö ei löydy EU:ssa, joten hyviä käytäntöjä kannattaa jakaa ja vaalia”, hän pohtii.

Koronan aiheuttamat rasitukset mielenterveyteen ovat niin isoja, että puhutaan jopa uudesta eurooppalaisesta mielenterveyskriisistä. Mitä ajatuksia tämä herättää?

”Itse mietin mielenterveyttä juuri työelämän kautta, ja siinä nousee päällimmäiseksi se, että työhön liittyviä riskejä pitää aina ennaltaehkäistä. Myös psykososiaalisia kuormitustekijöitä pitää tunnistaa itse työympäristössä ja niitä pitää torjua varhaisessa vaiheessa”, Franklin kommentoi.

Hän pitää valittavana, että ongelmaan reagoidaan liian myöhään, eli vasta kuin työntekijä on jo burnoutin tai muun työhön liittyvän sairauden partaalla.

”Meillä on kyllä valtavan paljon ohjeistuksia olemassa, mutta nekään ei tunnu riittävän”, hän lisää.

Kun puhutaan mielenterveydestä, keskitytään paljon yksilön vointiin, mutta työterveydessä ja työsuojelussa fokus on aina työympäristössä ja -olosuhteissa.

”Tiedetään, että huonot työolosuhteet vaikuttavat ihmisten terveyteen”.

Franklinin mukaan ETUIssa on pitkään tehty töitä sen eteen, että sukupuoli nostetaan esille työterveys- ja työturvallisuusagendalla. Työtapaturmat ovat helposti mitattavissa, kun tehdään esimerkiksi kemikaalien ja vaarallisten aineiden kanssa töitä.

”Työturvallisuus on perinteisesti painottunut eri aineiden mittaamiseen miesvaltaisilla aloilla, kun taas naisvaltaisilla aloilla työturvallisuus on paljon peilattu tuki- ja liikuntaelinsairauksien kautta. Korona-aikana psykososiaaliset riskit nousivat vihdoin parrasvaloon, ja hyvä niin”, Franklin toteaa.

Työterveys- ja työsuojelukysymykset kuuluvat EU:n lainsäädäntövaltaan. Psykososiaalisten riskien osalta lainsäädäntöä ei kuitenkaan löydy. Parlamentti on jopa kaksi kertaa neljän kuukauden aikana vaatinut direktiiviä psykososiaalisista kuormitustekijöistä. Myös ETUC on ollut aktiivinen tällä rintamalla. Mitkä asiat tukevat tarvetta eurooppalaiseen säätelyyn?

”Kun puhutaan psykososiaalisista kuormitustekijöistä, lainsäädäntö on hyvin erilainen eri EU:n jäsenmaissa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että työntekijät ovat eri tavalla suojeltu Euroopan unionin alueella. Direktiivi takaisi kaikille saman minimisuojelun”, hän sanoo.

Samanaikaisesti peräänkuulutetaan myös eurooppalaista sääntelyä liittyen työntekijöiden oikeuteen irtautua työstään (Right to disconnect).

Tähän Paula Franklin suhtautuu varauksella.

”On olemassa monia ammattiryhmiä, joita se ei auttaisi, koska he eivät tee sen tyyppistä työtä. Oikeus irtautua työstä tietyn kelloajan jälkeen ei myöskään auta, jos sinulla on liian suuri työmäärä. Pidän tärkeänä miettiä näitä oikeuksia, mutta psykososiaalisia kuormitustekijöitä pitäisi osata tunnistaa paremmin”, hän painottaa.

”Psykososiaalisia kuormitustekijöitä on monenlaisia, ja niitä löytyy kaikissa ammattiryhmissä. Eri aloilla ja ammattiryhmissä nähdään, että työhön liittyvät ongelmat kumpuavat usein samoista lähteistä. Työntekijällä ei ole autonomiaa päättää työstään, työhön tai työsuhteeseen liittyy epävarmuustekijöitä tai työtaakka on liian iso. Syntyy konflikti työn ja perhe-elämän tasapainottamisen väliin”, Franklin selittää.

Näitä asioita pohditaan usein tutkimuksen kautta; mitkä ovat ne perussyyt, ja mihin ne voivat johtaa, ja millä tasolla niitä voidaan poistaa.

”Meidän roolimme tutkijoina on tuottaa relevanttia tutkimusta, joka viime kädessä palvelee työntekijää siellä työpaikalla. Tässä työssä syntyy tärkeitä tuloksia, joita ay-liike omassa roolissaan vie eteenpäin kentälle”, hän tiivistää.

Mitkä ovat ideaalit työolosuhteet, ettei työ sairastuta. Tätä tutkitaan ETUIssa, jossa Paula Franklin työskentelee. ”Meidän roolimme tutkijoina on tuottaa relevanttia tutkimusta, joka viime kädessä palvelee työntekijää siellä työpaikalla”, hän kertoo työstään.
Kuva: Marie Sandberg-Chibani.

Esittelyssä: Paula Franklin

Syntynyt: Vantaalla syntynyt ja Jyväskylän maalaiskunnassa kasvanut

Asuu Brysselissä: Etterbeekin kunnassa

Parasta/huonoa Brysselissä: Täällä saa helposti ystäviä eri maista / ei ole tarpeeksi järviä, eikä luonnon uimapaikkoja

Intohimo: innostun metsäkävelyistä ja haluan ylläpitää yhteyden luontoon

Roolimalli/Esikuva: nuorena tutkijana minulla oli onni työskennellä yliopistomaailman naisjohtajien ja -professorien kanssa, jotka antoivat mahdollisuuksia ja uskallusta tehdä tutkimustyötä.

Mikäli en olisi tutkija, olisin todennäköisesti terveysalan ammattilainen, ehkä lääkäri.