Yhä useampi eurooppalainen asuu ja työskentelee toisessa Euroopan unionin jäsenmaassa
UutisetKasvua edelliseen vuoteen verrattuna oli 2 %. Naisten määrä (51%) liikkuvasta työikäisestä väestöstä (20–64 vuotiaat) oli hitusen korkeampi kuin miesten (49%). Suosituinta työn perässä muuttaminen on nuorena.
Työn perässä muutetaan toiseen jäsenmaahan useimmiten teollisuuden, tukkukaupan, vähittäiskaupan, rakentamisen, majoituksen ja cateringin aloilla. Huomattava 14 prosentin kasvu on ollut it-alalla.
Työjaksot toisessa jäsenmaassa olivat aikaisempaa lyhyempiä. Suuri osa muuttoliikkeestä on heilurimaista. Kolme neljästä työn perässä muuttaneista palaa takaisin kotimaahansa 1–4 vuoden työskentelyjakson jälkeen. On havaittavissa, että muutettuaan kerran työn perässä toiseen jäsenvaltioon, työntekijä lähtee helposti uudelleen.
Vapaata liikkuvuutta hyödynsivät eniten romanialaiset, puolalaiset, italialaiset, portugalilaiset ja bulgarialaiset. Suosituimpia kohdemaita olivat Saksa ja Iso-Britannia, joihin suuntautui noin puolet muuttoliikkeestä. Seuraavaksi suosituimpia kohdemaita olivat Espanja, Italia ja Ranska.
Maan väkilukuun suhteutettuna eniten Euroopan talousalueen vapaata liikkuvuutta hyödyntäviä työntekijöitä oli vuonna 2018 Luxemburgissa, Kyproksella, Irlannissa, Maltalla, Itävallassa, Belgiassa sekä Sveitsissä ja Islannissa.
Aktiivisista työnhakijoista ja työntekijöistä 36 %:lla on korkea koulutus, 40 %:lla keskitason koulutus ja 23%:lla alempi koulutusaste. Työnperässä liikkujista 20 % on palkattu korkeakoulutusta vaativille aloille ja 20 % vähän koulutusta vaativille aloille. Loput ovat sijoittuneet keskitason koulutusta vaativiin tehtäviin.
Korkeammin koulutettua liikkuvia työntekijöitä houkutti eniten Ruotsissa, Tanskassa, Luxembourgissa ja Irlannissa työskenteleminen. Matalammin koulutettuja liikkuvia työntekijöitä oli vuonna 2018 eniten Suomessa, Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa.
Komission vuosittain ilmestyvässä raportissa tarkastellaan työikäisen väestön liikkuvuutta EU:n jäsenmaissa ja Euroopan talousalueella. Uusin, tammikuussa 2020 ilmestynyt raportti on tehty vuoden 2018 tilastojen pohjalta.
Kaisa Siimes / FinUnions