Suomi on ollut 30 vuotta Euroopan unionin jäsen. Kuluneiden vuosien aikana olemme integroituneet EU:n monesti monimutkaiselta tuntuvaan byrokratiaan ja sisämarkkinoiden toimintaan. Sen yksi edellytys ovat reilut pelisäännöt työn tekemiselle ja niitä luodaan muun muassa EU:n yhteisen työlainsäädännön kautta. 

Meidän on aktiivisesti tehtävä vaikuttamistyötä niin kotimaassa kuin Brysselissäkin ja vaikutettava politiikan ja lainsäädännön muodostamiseen. Tavoite on työntekijöiden aseman vahvistaminen ja suomalaisen, mutta myös eurooppalaisen työelämän kehittäminen. Brysselissä tehtävän vaikuttamistyön tärkeä osa on SAK:n ja STTK:n yhteinen edunvalvontaorganisaatio FinUnions. 

Työelämäasioiden kehitys EU:ssa on koko FinUnionsin 30-vuotisen historian ajan edennyt aaltoliikkeen tavoin ja seurannut politiikan painopisteiden muutoksia. Mutta miksi painotukset ovat vuosien varrella muuttuneet?  

Se on ollut seuraus unionin luonnollisesta kehittymisestä, erityyppisiin kriiseihin vastaamisesta ja tietenkin poliittisen valtatasapainon vaihtumisesta. Työmarkkinaosapuolilla on ollut oma merkittävä roolinsa ja painoarvonsa työelämäasioiden kehittymiseen vaikuttamisessa ennen kaikkea kaksi- ja kolmikantaisen valmistelutyön kautta. 

FinUnions on tärkeä osa laajempaa eurooppalaista ammattiyhdistysliikettä. Työtä on tehty talouteen, sisämarkkinoihin ja kauppapolitiikkaan liittyvissä asioissa – mutta ennen kaikkea työelämäasioihin ja sosiaalisen ulottuvuuden kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä. 

Kun Suomi 1990-luvulla liittyi Euroopan unioniin, se valmistautui talous- ja rahaliittoon. Osana prosessia heräsi ajatus siitä, että sosiaalipolitiikan rooli saattaisi muuttua euroalueella. Tämän seurauksena taloudellisen integraation rinnalla ryhdyttiin kehittämään EU:n sosiaalista ulottuvuutta. Se oli myös kritiikkiä Maastrichtin sopimusta kohtaan, sillä sopimus koettiin palkansaajien kesken epätasapainoisena, sillä se ei huomioinut tarpeeksi työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa. 

Komissioiden kesken kausivaihtelua 

José Manuel Barosson johtaman komission (2004–2014) ja finanssikriisin aikana vallitsivat kovemmat taloudelliset arvot ja suunnitelmat sääntelyn keventämisestä. Tällä kaudella sosiaalista ulottuvuutta heikennettiin ja keskistyttiin sisämarkkinoiden luomiseen ja ankaraan talouskuripolitiikkaan. 

Jean-Claude Junckerin johtama komissio (2014–2019) pyrki vuorostaan vahvistamaan sosiaalista ulottuvuutta vastauksena edeltävän komission harjoittaman politiikan sosiaalisiin seurauksiin. Brexitillä oli tässä oma merkityksensä. Komission tavoite oli edistää oikeudenmukaisempaa ja tasapainoisempaa lähestymistä sosiaalisiin oikeuksiin ja työelämäasioihin EU:ssa. Junckerin komission aikana luotiin myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari, jossa jäsenmaat sitoutuivat 20 yhteiseen periaatteeseen, jotka koskivat yhtenäisiä mahdollisuuksia ja pääsyä työmarkkinoille, oikeudenmukaisia työoloja sekä sosiaalista suojelua ja osallisuutta. 

Ursula von der Leyenin johtaman ensimmäisen komission (2019–2024) aikana myönteinen kehitys työelämäasioissa EU:ssa jatkui. Tuolloin hyväksyttiin muun muassa sosiaalisten oikeuksien pilarin toimintasuunnitelma, vähimmäispalkkadirektiivi, palkka-avoimuusdirektiivi ja alustatyödirektiivi. Lisäksi komissio osoitti vahvaa tukeaan sosiaaliselle vuoropuhelulle niin Euroopan kuin kansallisellakin tasolla. 

EU:n kehitys edellyttää kansalaisten hyväksyntää 

EU on 2000-luvulla kehittynyt vapaakaupan sisämarkkinajärjestöstä kohti valtioiden liittoa, jossa sosiaaliset oikeudet ja työelämän yhtenäiset pelisäännöt on huomioitu kohtuullisesti. Palkansaajien kannalta yksi merkittävimmistä saavutuksista kauppapolitiikan saralla on sen kytkeminen työelämäoikeuksiin. Kauppasopimuksiin on onnistuttu sisällyttämään työelämä- ja ihmisoikeuskysymyksiä, mikä osaltaan tukee vastuullista liiketoimintaa ja ihmisarvoisia työpaikkoja. 

Suomalaisilla palkansaajajärjestöillä on ollut oma merkittävä roolinsa politiikan muodostamisessa koko EU-jäsenyyden aikana. Olemme tehneet yhteistyötä ja vaikuttaneet komission, parlamentin ja jäsenmaiden suuntaan – ja sitä tehdään jatkossakin.  Vaikuttaminen tapahtuu yhteistyössä muiden maiden ammattiliitojen, kansainvälisten järjestöjen ja ammattisihteeristöjen kanssa niin Suomessa kuin Brysselissäkin. 

Tällä hetkellä poliittiset tuulet puhaltavat valitettavasti kylmempinä ja vastaisina, kun asiaa tarkastelee palkansaajien näkökulmasta. Vaikuttaa siltä, että palkansaajan oikeuksia ja työelämää kehittävät aloitteet jäävät muiden painotusten jalkoihin. 

Meillä riittää siis työtä jatkossakin. Sitä on jatkettava pitkäjänteisesti, entistä paremmin ja tulevaisuuteen katsoen, sillä muuttuva työelämä vaatii myös työelämän pelisääntöjen päivittämistä. Juuri nyt lainsäädäntötarpeita liittyy esimerkiksi tekoälyn vaikutuksiin työelämässä ja työntekijöiden psykososiaalisen kuormituksen hallintaan. 

Meillä on työkaluja vaikuttamiseen. Komission puheenjohtaja von der Leyen lupasi syyskuun alkupuolella Euroopan unionin tilaa käsittelevässä puheessaan uuden laadukkaiden työpaikkojen säädöksen. Sillä on tarkoitus varmistaa työelämän pysyminen talouden kehityksen tahdissa. Lupaus on sinnikkään vaikuttamistyön tulos ja tulevan säädöksen sisältöön vaikuttaminen on FinUnionsin ja kaikkien eurooppalaisten ammattijärjestöjen tärkeimpiä asioita. 

Euroopan työmarkkinaosapuolet ovat myös hiljattain aloittaneet neuvottelut uudesta yhteisestä työohjelmasta. Ohjelmassa on tarkoitus määrittää, miten työnantajat ja työntekijät yhdessä kehittävät työelämää tulevina vuosina. 

FinUnionsilla ja eurooppalaisella ammattijärjestöillä riittää siis työtä. Meidän on tehtävä näkyväksi se, miten kilpailukykyinen ja menestyvä talous perustuvat oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan sekä reiluun ja laadukkaaseen työelämään.  

Usko ja luottamus Euroopan unioniin ja sen menestykseen nojaavat ennen kaikkea kansalaisten kokemaan luottamukseen ja hyväksyntään.