Ay-liikettä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan
Blogi
Vuosien 2007–2010 aikana, kun olin Finunionsin johdossa, sosiaalinen Eurooppa ja sen puolustaminen olivat keskeisesti esillä. Ensimmäisenä on syytä nostaa esiin työaikadirektiivi. Direktiivin sisältöä lobattaessa pidettiin laajasti yhteyksiä sekä vasemmistoon että maltilliseen oikeistoon, keskustaan ja vihreisiin. Laajapohjainen operointi tuotti tulosta. Parlamentti äänesti lopulta direktiivin sisällön sellaiseksi, että se tyydytti ay-liikettä. Valitettavasti direktiivi jumiutui neuvostoon Tšekin puheenjohtajakaudella, mikä oli suuri pettymys.
Toinen tärkeä asia oli yritysneuvostodirektiivin uudistaminen, mikä toteutui vuonna 2009. Uudistus jäi kuitenkin puolitiehen, koska uudella direktiivillä ei velvoitettu vanhoja, aiemmin perustettuja yritysneuvostoja muuttamaan toimintaansa uudistetun direktiivin mukaisesti. Tätä kirjoitettaessa neuvottelut direktiivin uudelleentarkistuksesta on juuri saatu päätökseen ja lopullinen teksti odottaa vielä parlamentin ja neuvoston hyväksyntää.
Myös lakko-oikeuden turvaamisessa edistyttiin. Joulukuussa 2007 lakko-oikeuden vahvistettiin tuomioistuimen päätöksellä kuuluvan EU:n perusoikeuksiin. Tämän jälkeen tuomioistuin antoi vastaavat päätökset myös kolmessa muussa tapauksessa. FinUnions osallistui myös tuomioistuimessa käsiteltävänä olleeseen Viking Linen ja Merimies-Unionin tapauksen vaikuttamis- ja tiedotustoimintaan. Kyseessä oli yritys työehtojen polkemiseksi ulosliputuksen avulla.
Laajapohjaista vaikuttamista
Työskentelin Brysselissä FinUnionsin johtajana huhtikuun 2007 ja maaliskuun 2010 välisenä aikana. Suurimman osan tätä aikaa johtajana oli myös Jorma Rusanen SAK:sta. Meillä oli keskenämme hyvä yhteistyö ja dynamiikka, jolloin saatoimme painaa edunvalvontatyössä ”kaasun pohjaan”. Yhteyksiä ylläpidettiin ja kehitettiin laaja-alaisesti keskeisiin poliittisiin ryhmiin ja hallinnon toimijoihin.
Ay-liikkeelle myönteisen lopputuloksen kannalta oleellista oli, että vaikuttaminen keskitettiin sekä keskustaoikeistoon, keskustavasemmistoon että keskustaan. Mikäli olisimme rajoittuneet vain esimerkiksi vasemmistoryhmiin, ei lopputuloksesta olisi ollut varmuutta. Nykyisessä EU-parlamentissa laajapohjainen vaikuttaminen on entistä tärkeämpää, koska voimasuhteet ovat muuttuneet oikeiston eduksi. Palkansaajien kannalta lopputulos ratkaisee – ei niinkään taiteellinen vaikutelma. Siksi rohkaisen ennakkoluulottomiin yhteistyöavauksiin, joiden ulkopuolelle jäävät oikeastaan vain poliittiset äärisuuntaukset.
Ääriliikkeet ovat uhka demokratialle
Omana aikanani Brysselissä oli jo nähtävissä populismin nousu. Keppihevosekseen nämä puolueryhmittymät ottivat EU-vastaisuuden. Tämä yhdistettynä ksenofobiaan, eli ulkomaalaisvihaan, on tuonut merkittävää menestystä Euroopan laita- ja äärioikeistoille. Valta-asemiin he ovat nousseet mm. Slovakiassa, Unkarissa ja Italiassa. Kovia ovat kannatusluvut myös Saksassa ja Ranskassa. Myös Puolan presidentinvaaleissa äärioikeiston ehdokas menestyi tällä kertaa trumpilaisten konservatiivien tuella. Äärioikeiston nousu Euroopassa yhdistettynä äärioikeiston lähes betonoituun valtaan Venäjällä luo kylmäävän tulevaisuudennäkymän maanosamme ylle.
Ay-liike sillanrakentajana epävarmoina aikoina
Poliittisesti ja taloudellisesti epävarmat ajat kasvattavat ääriliikkeiden mahdollisuuksia menestyä. Kansallismielisten voittokulku on merkittävä uhka koko EU:n olemassaololle. Tämän kehityksen vastavoimaksi tarvitaan ay-liikettä; ja sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Ay-liikettä tarvitaan sillanrakentajaksi maltillisten voimien yhteistyölle. Meitä tarvitaan myös edistämään niitä asioita, jotka ovat ihmisarvoisen elämän ja turvatun tulevaisuuden kulmakiviä. Näin voimme vähentää populismin ja ääriliikkeiden kasvualustaa ja lisätä länsimaisiin arvoihin perustuvan yhteiskuntamme vakautta.
Ay-liikkeeltä tarvitaan nyt leveitä hartioita. Kaikkinainen järjestöjen keskinäinen pikkupolitikointi ja nyhertäminen on nyt unohdettava! Se on tärkeää sekä eurooppalaisesti että kansallisesti. Suomen osalta voisi todeta roomalaista senaattori Marcus Porcius Catoa mukaillen: ”Muuten olen sitä mieltä, että Akavan eroaminen FinUnionsista oli aikanaan suuri virhe.” Leveämpiä hartioita tarvittaisiin ja siksi Akavassakin pitäisi harkita asiaa uudestaan nyt, kun keskusjärjestössä on uusi johto.
Parasta onnea FinUnionsille nyt ja tulevaisuudessa!