Eurooppalainen köyhyysbarometri vuodelta 2023, joka perustuu kansallisiin tilastoihin ja köyhyysseurantakertomuksiin, paljastaa yhä korkeat köyhyys- ja sosiaalisen syrjäytymisen tasot eri Euroopan maissa. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet EU 2030 -köyhyyden vähentämistavoitteiden saavuttamiseen (köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien määrä pienenee vähintään 15 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä). Barometrin tulokset osoittavat, että EU:n jäsenvaltiot ovat kaukana tavoitteista.

Tänään julkaistu köyhyysbarometri perustuu 21 Euroopan köyhyysverkoston (EAPN*) jäsenen tietoihin ja vuoden 2023 kansallisiin köyhyysseurantoihin. Myös Suomi on yksi osallistuvista EU-maista.

Barometrin lähtökohtana on, että sosiaalinen ja ympäristöllinen kestävyys ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa ja että hyvinvointivaltion on varmistettava varojen tasoittaminen rikkaampien ja köyhempien välillä. Kansalliset köyhyysraportit osoittavat, että ilmasto- ja sosiaalipolitiikat seuraavat usein rinnakkaisia polkuja sen sijaan, että ne kulkisivat käsi kädessä. Sosiaalipoliittisten tavoitteiden integroiminen ilmastopoliittisiin tavoitteisiin on EAPN:n mukaan avainasemassa. Vaikka EU-tasolla kiinnitetään yhä enemmän huomiota tähän tavoitteeseen, sosiaaliset painopisteet eivät ole toistaiseksi sulautuneet ilmastopoliittisiin toimenpiteisiin tarvittavalla tavalla. Tämän seurauksena on perusteltua saattaa julkisen keskustelun keskiöön ajatus siitä, miten hyvinvointijärjestelmää rahoitetaan ja järjestetään epätasa-arvon ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

Kuten EAPN:n kansalliset raportit laajasti korostavat, vain köyhyyttä kokevien ihmisten tehokas ja merkityksellinen osallistuminen demokratiaan ja politiikan arviointiin voi taata kestävää, sosiaalisesti kestävää ja vaikuttavaa politiikkaa.

Köyhyys on moniulotteinen ilmiö

Tänään julkaistussa barometrissa köyhyys kuvataan moniulotteisena ilmiönä. Jotkut näistä köyhyyden ulottuvuuksista ovat vähemmän näkyviä ja voivat sisältää voimakasta fyysistä, henkistä ja emotionaalista kärsimystä yhdistettynä voimattomuuden tunteeseen. Esimerkiksi EAPN:n Suomen ja Kreikan raportit kuvaavat niitä esteitä ja syrjintää, joita siirtolaiset, pakolaiset ja turvapaikanhakijat kohtaavat kansallisten hyvinvointietuuksien saamisessa sekä EU-rahoitteisten ohjelmien saavutettavuudessa. Tilanne edistää syrjäytymistä ja köyhyyttä.

EAPN:n mukaan EU-tasolla käytetään sekä absoluuttisen että suhteellisen köyhyyden käsitteitä köyhyyden kuvaamiseen. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin (EPRS) toimintasuunnitelman hyväksymisen myötä jäsenvaltiot ovat sitoutuneet yhteiseen tavoitteeseen vuoteen 2030 mennessä vähentää köyhyyttä ja sosiaalisen syrjäytymisen riskissä olevien ihmisten määrää vähintään 15 miljoonalla verrattuna vuoteen 2019. Vähintään 5 miljoonan näistä tulisi olla lapsia. Tavoitteesta huolimatta, vuonna 2022 köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskissä olevien henkilöiden kokonaismäärä väheni vain 279 000:lla. Tämä osoittaa, että EU:n jäsenvaltiot ovat kaukana vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamisesta. Barometrin mukaan ainoastaan Kypros saavutti kansallisen köyhyyden vähentämistavoitteensa vuonna 2022.

Kansalliset köyhyysseurannat kuvaavat hälyttävää tilannetta, joka on pahentunut mm. inflaation takia, korostaen ruokaturvattomuutta, asumisen saavutettavuuden ja ylläpidon puutetta. Lisäksi useissa Euroopan maissa on lisäksi puutetta päästä terveys-, energia- ja vesipalvelujen piiriin. Esimerkiksi Belgiassa ja Suomessa EAPN:n jäsenet korostavat ruoka-apua hakevien ihmisten määrän kasvua, mikä johtaa haavoittuvien ryhmien siirtymiseen epäterveellisempiin ja vähemmän monipuolisiin ruokavalioihin, lisäten aliravitsemuksen riskiä.

EU:n vuoden 2023 oleellisten palveluiden saatavuutta koskevan raportin mukaan kyvyttömyys pitää koti riittävän lämpimänä ”vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä, vaihdellen 1,4 %:sta Suomen väestöstä vuonna 2022 aina 22,5 %:iin Bulgariassa”, ja se on merkittävästi korkeampi köyhyysriskissä olevien ihmisten keskuudessa ”vaihdellen 3,9 %:sta Suomessa 50,6 %:iin Kyproksella, EU:n keskiarvon ollessa 20,2 %”.

Barometri osoittaa, että Euroopassa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskissä olevien ihmisten profiili vaihtelee. Jotkut väestöryhmät ovat muita enemmän vaarassa, kuten naiset, nuoret aikuiset, matalamman koulutuksen saaneet, lapset, työttömät ja vanhukset. Naisten köyhyys pahenee heidän matalamman palkkansa ja hoivavastuunsa vuoksi, sillä naiset ovat todennäköisemmin enemmän osa-aikaisessa tai tilapäisessä työssä.

Erittäin huolestuttava asia, joka mainitaan barometrissa, on, että vuodesta 2019 lähtien köyhyysriskissä olevien lasten määrä EU:ssa on kasvanut lähes miljoonalla ja oli 20,7 miljoonaa vuonna 2022.

Barometrin julkistamistilaisuudessa painotettiin myös, että monet ryhmät jäävät huomioimatta virallisissa köyhyystilastoissa. Tähän kuuluvat mm. modernit nomadit (ns. travellers), romanit, siirtolaiset ja muut etniset vähemmistöt sekä kodittomat henkilöt.

Suositukset ja poliittiset toimenpiteet

EAPN:n köyhyysbarometrissa esitetään 11 suositusta sekä EU:n toimielimille että jäsenvaltioille koskien EU:n politiikkatoimenpiteitä, joilla voi olla merkittävä vaikutus köyhyyden ja eriarvoisuuden torjunnassa. Suositukset koskevat joko tulevia poliittisia tavoitteita, käynnissä olevien lainsäädäntöhankkeiden täytäntöönpanoa tai olemassa olevien direktiivien/suositusten uudelleenarviointia.

Mainitut suositukset sisältävät mm. riittävien vähimmäistulojärjestelmien hyväksymisen sekä EU- että kansallisella tasolla, vähimmäispalkkadirektiivin täytäntöönpanon saattamisen kansallisella tasolla ja lapsitakuun sisällyttämisen Euroopan talouspolitiikan EU-ohjausjakson seurantakehykseen.

Myös veropohjan laajentaminen ja progressiivisten ja tasavertaisten verotusjärjestelmien varmistaminen sekä verorasituksen siirtäminen pääomatuloihin ja veronkierron torjunta kuuluvat keskeisiin toimenpiteisiin.

EU:n taloussääntöjen uudistus on myös käynnissä. Tässä yhteydessä sääntöjä koskevat julkisen velan enimmäisraja, joka on 60 % maan BKT:sta, ja budjettialijäämän enimmäisraja, joka on 3 %. EAPN:n mukaan tämä uudistus todennäköisesti johtaa säästötoimiin ja sosiaalisten menojen supistumiseen Euroopassa. Eurostatin arviot vuodelle 2022 osoittavat, että sosiaalimenot suhteessa BKT:hen ovat laskeneet verrattuna vuoteen 2021. Barometri korostaa, että taloudellinen hallinto on sovitettava tulevaisuuden vuosikymmenen haasteisiin.

Barometrissa myös painotetaan, että oikeudenmukainen siirtymä vaatii tasapainoilua sosiaalipolitiikan ja ilmastonmuutoksen sopeutumis- ja lieventämistavoitteiden välillä. Siksi EU:n oikeudenmukaisen siirtymän politiikkakehys on kehitettävä ja pantava täytäntöön.

Lue koko raportti täältä.

*The European AntiPoverty Network on Euroopan tasolla toimiva kansalaisjärjestöverkosto köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan toimiville järjestöille, ryhmille ja ihmisille. Lue lisää täältä.