Moni varmaan muistaa Rana Plaza -vaatetehtaan romahduksen Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa huhtikuussa 2013. Onnettomuudessa kuoli 1 134 työntekijää, jotka valmistivat vaatteita länsimaisille merkkiketjuille. Vaikka vastaavat tapaukset eivät ole harvinaisia, on tämä kaikkien aikojen suurin vaateteollisuuden katastrofi. Globalisoituneessa maailmassa tällaiset tragediat voitaisiin estää asianmukaisella lainsäädännöllä. Vastuullisuuslaki yritysten saattamiseksi vastuuseen ihmisoikeusloukkauksista ja ympäristörikoksista on välttämätöntä Rana Plazan ja muualla tapahtuneiden väärinkäytösten oikeuden saavuttamiseksi.

Viime viikolla Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan jäsenet keskustelivat yhteiskokouksessaan EU-tason yritysvastuulainsäädännöstä ja Euroopan komission 23.2.2022 antamasta direktiiviehdotuksen vaikutuksista yritysvastuuseen vakavissa ihmisoikeusloukkauksissa kolmansissa maissa.

Ehdotus ei vastaa Euroopan parlamentin vaatimaa kunnianhimoista yritysvastuulakia. Parlamentin tavoitteena oli luoda yrityksille säännöt ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamisesta maailmanlaajuisessa toimitusketjussa. Direktiiviesitys oli kuitenkin pettymys ja parlamentissa kuului hyvin kriittisiä ääniä, kun ehdotuksesta debatoitiin ensimmäistä kertaa.

Europarlamentaarikko Lara Wolters (S&D, Hollanti) toimii esittelijänä mietinnölle, joka sisältää suosituksia yritysten vastuullisuudesta ja yritysvastuusta. Hän ei voinut olla peittämättä pettymystään komission ehdotukseen.

”Mitä enemmän tutkin tätä ehdotusta, sitä enemmän olen tullut siihen johtopäätökseen, että tästä ehdotuksesta puuttuu syvällinen ymmärrys siitä, mitä yritysten vastuullisuus on tai mitä sen oletetaan olevan. Tämän on täytynyt johtua siitä suuresta epämukavuudesta, jota koettiin komissiossa, kun parlamentti lähti ajatuksesta, että yritykset ovat vastuussa koko arvoketjustaan”, hän sanoi.

Wolters ei halua syyttää komissiota huonosta työstä, koska se on vastustuksesta ja viivästyksistä huolimatta vienyt esityksen eteenpäin. Hän kuitenkin kuvailee ehdotusta aikamoiseksi tilkkutäkiksi.

”Huomaa, että kyseessä on ollut vaikea prosessi, jossa vastuuta ja velvollisuuksia on mitattu ja arvioitu. Erityisen huolestuttavaa, että esityksessä on vastuun siirtämistä muille arvoketjussa sopimuslausekkeiden kautta. Sitä ei voida sallia. Euroopan parlamentti oli hyvin selvä, että vastuullisuuslaki tulisi sisältää velvollisuuden, jolla tarkastellaan koko arvoketjua.”

Toinen iso puute Woltersin mukaan on, että vastuullisuustarkastelulla on pyydetty yrityksiä tarkastelemaan vakiintuneita liikesuhteita, joissa usein ei löydy ongelmia.

Wolters painottaa, että tiukemmat säännökset jatkuvasta ja turvallisesta yhteistyöstä sidosryhmien kanssa ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että yritykset kunnioittavat sidosryhmien oikeuksia, etuja ja riskien riittävää tunnistamista.

”En halua olla pessimisti, mutta pahinta mitä tässä voi tapahtua, on se, että päivän päätteeksi laki toimisi viherpesuna yrityksille, joita vastuullisuusasiat ei kiinnosta.”

”Kaikkien katseet ovat nyt meissä. Heikoksi todettu ei tässä tapauksessa riitä”, hän totesi.

Parlamentin jäsen Raphaël Glucksmann (S&D, Ranska), joka toimii mielipiteen esittelijänä mietinnölle, jakoi Woltersin kriittiset näkemykset. Hän odottaakin kovasti keskustelua. Glucksmannin mukaan yritysvastuulaki on luultavasti yksi tämän parlamentin vaalikauden pääteemoista.

”Siksi emme voi hyväksyä direktiiviä, joka tarjoaa liian paljon epäselvyyksiä tai auttaa monikansallisia yrityksiä pakenemaan vastuutaan”, hän totesi omassa puheenvuorossaan.

Avoimia kysymyksiä on Glucksmannin mukaan on ehdotuksessa mainittujen yritysten kattavuus sekä riskialojen luettelo.

”Nämä ovat aivan liian kapea-alaisia.”

”Tehokkaan due diligence -lainsäädännön varmistamiseksi meidän on varmistettava oikeussuojakeinojen saatavuus ja poistettava uhrien oikeussuojan saatavuuden este”, hän esitti.

Glucksmannin mukaan myös todistustaakan uudelleentarkastelu oikeudellisissa menettelyissä on paikallaan edustuskanteiden ja kollektiivisen muutoksenhaun mahdollistamiseksi.

”Meidän on mentävä paljon pidemmälle ihmisoikeuksien ja ympäristön suojelussa ja varmistettava myös valittajien anonymiteetti ja turvallisuus”.

Omassa puheenvuorossaan parlamentin jäsen Heidi Hautala (Vihreät, Suomi) painotti keskustelujen tärkeyttä eri tahojen välissä. Hautalan mukaan lakiehdotus on herättänyt suurta kiinnostusta Euroopan ulkopuolella. Varsin monilla talouselämän alueilla, jotka ovat muuttumassa kestävämmiksi, tämä on nyt suurennuslasin alla.

”Kollegani parlamentista ovat yksilöineet hyvin ehdotuksen tärkeimmät puutteet. Haluan vain toistaa, että meidän on puututtava tähän arvoketjussa olevien ”vakiintuneiden liikesuhteiden” ehtoon, sillä yrityksen arvoketjusta puuttuu selvästi monia liikesuhteita”, hän painotti.

”Emme myöskään saa ulkoistaa vastuuta sopimuslausekkeiden kautta. Tämä on toinen keskeinen puute”.

Komission ehdotus ei myöskään sisällä pk-yrityksiä osana toimitusketjua, mikä oli Euroopan parlamentin lähtökohta tulevan lain kohdalla. Suurin osa Euroopan yrityksistä ovat pieniä ja keskisuuria, jotka jäisivät näin ollen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

Tutkijoilta kovaa palautetta komission esitykseen  

Keskusteluihin osallistuivat myöstohtori, vanhempi tutkija Claire Methven O’Brien Tanskan ihmisoikeusinstituutilta ja Olga Martin-Ortega, joka toimiikansainvälisen oikeustieteen professorina Greenwichin Yliopistolla.He olivat analysoineet komission ehdotuksen ihmisoikeusnäkökulmasta ja toivat esiin mm. seuraavat asiat:

Komission laskelman mukaan ryhmään 1 kuuluisi hieman alle 10 000 yritystä EU:ssa ja noin 2 600 yritystä EU:n ulkopuolelta. Ryhmään 2 kuuluvat sellaiset yritykset, jotka mm. toimivat määritellyillä toimialoilla, kuten esimerkiksi tekstiiliteollisuuden, timanttien tai mineraalien parissa jne. Näitä yrityksiä on 3 400 ja EU:n ulkopuolisia yrityksiä noin 1 400.

”Direktiiviesityksen soveltamisala on hyvin kapea-alainen. Julkiset ostajat ja valtionyhtiöt sekä kansainväliset rahoituslaitokset on jätetty kokonaan direktiiviehdotuksen ulkopuolelle”, he totesivat.

Sen lisäksi tutkijat painottivat, että yrityksiltä vaadittavan ihmisoikeusvelvollisuuden laajuus ei koske Euroopan ihmisoikeussopimusta tai Euroopan perusoikeuskirjaa.

Siviilioikeudellista vastuuta koskevaa todistustaakkaa ei myöskään ehdotuksessa mainita. Tämä on tutkijoiden mielestä otettava huomioon, samoin kuin ilmiantajien, ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustajien suojelu, jotka myös puuttuvat komission ehdotuksesta.

Koko keskustelu on seurattavissa täältä.