Tämän vuoden energiaköyhyyttä koskeva tietoisuusviikko antoi kollektiivisen äänen niille, jotka elävät energiaköyhyydessä. Samalla kuului hyvin vahva viesti, että kaikilla pitäisi olla oikeus energiaan.

Oikeus energiaan -foorumi järjestettiin viime viikolla Brysselissä. Järjestöt, ruohonjuuritason aktivistit ja päättäjät kokoontuivat keskustelemaan muun muassa energiakriisin häviöistä ja voittajista sekä siitä, mitä ratkaisuja olisi tarjolla energiaköyhyyden estämiseksi. Energiaköyhyyttä mitataan yleensä sillä, miten suuren osan tuloistaan kotitaloudet joutuvat käyttää energiaan. EU määrittelee energiaköyhiksi sellaiset henkilöt tai perheet, joiden tuloista yli 10 prosenttia menee energiakuluihin.

Energiaköyhyys laajeni koronapandemian ja energiakriisin myötä. Eurostatin mukaan noin 35 miljoonaa EU:n kansalaista (noin 8 prosenttia EU:n väestöstä) ei pystynyt pitämään kotejaan lämpiminä vuonna 2020. Kun kaasun hinta nousi pilviin, joutui seitsemän kymmenestä eurooppalaisesta kamppailla sähkö- ja kaasulaskujensa kanssa. Samaan aikaan energiayhtiöt tekivät valtavia voittoja noin 200 miljardin dollarin edestä vuonna 2022.  

Energiaköyhyyden torjuminen on haaste, mutta se on mahdollista oikeilla toimenpiteillä ja poliittisella tahtotilalla. Oikeus energiaan -foorumin aikana kuultiin erilaisia ratkaisuja ja mielipiteitä aiheeseen.

Kielto katkaista sähkön ja kaasun toimitukset

Sarah Coupechoux, Abbé Pierre -säätiön edustaja, joka työskentelee asumispalveluiden sekä kodittomien parissa Ranskassa, painotti ihmisten oikeutta energian vähimmäiskulutukseen. Hän myös korosti, että epäinhimilliset sähkön- ja kaasutoimitusten katkaisut on kiellettävä.

Ranskassa energian (kaasu, sähkö ja bensiini) hinnat nousivat 28 prosenttia vuoden 2021 ja 2022 toisen neljänneksen välillä. Korotus olisi ollut kaksinkertainen ilman valtion toteuttamaa energiasuojatoimenpidettä.

”Ranskassa on noin 12 miljoonaa ihmistä, jotka elävät energiaköyhyydessä. Maksamattomien energialaskujen määrä on kasvanut 17 prosenttia, ja sähkön katkaisuja on tehty 280 000. Lisäksi suuri osa kotitalouksista viestii, ettei heillä ole enää varaa maksaa energialaskuja”, hän kuvaili tilannetta.

Säätiö, jonka kanssa hän työskentelee, painottaa, että sähkön puutteella on hyvin konkreettisia vaikutuksia ihmisten terveyteen, turvallisuuteen ja elämänlaatuun. Euroopassa on paljon vanhoja ja huonosti rakennettuja asuntoja, myös Ranskassa.  Siksi vanhojen rakennusten energiatehokkuuskorjaukset on mainittu yhtenä keinona vähentää energiaköyhyyttä. Mutta tämä on vaihtoehto, joka ei välttämättä ole aina realistinen toimenpide köyhyydessä elävälle kotitaloudelle.   

Energiaköyhyyden torjunnassa Coupechoux mainitsee energian saatavuuden perusedellytyksenä ja keskeisenä tekijänä. Organisaatio ehdottaa sähkön katkaisun korvaamista vähimmäissähköpalvelulla kaikille. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että energiantoimittajilla ei olisi enää oikeutta keskeyttää sähköntoimituksia, vaan ne voisivat pitkäaikaisten maksamattomien laskujen tapauksessa vähentää tai rajoittaa sähköä.

”Ranskassa on voimassa veden katkaisukielto, joten miksi ei voisi ajatella myös yleistä sähkön ja kaasun katkaisukieltoa?”.

Talvikautena (1. marraskuuta ja 31. maaliskuuta välisenä aikana) energiayhtiö ei voi katkaista sähköjä tai kaasuja ranskalaisista kotitalouksista. Jos energialaskut ovat maksamatta, sähkötoimittajalla on mahdollisuus rajoittaa käyttöä, ja sen lisäksi on tarjolla energiaseteleitä 1050 eurolla kotitaloutta kohden.

”Jakeluun sillä ei ole konkreettista vaikutusta, eikä se takaa vähimmäispalvelua ilman katkaisua”, hän huomauttaa.

Mitkä ovat mahdolliset ratkaisut EU:n tasolla? Sarah Coupechoux’n mukaan sähkön katkaisun kieltäminen haavoittuvassa asemassa olevilta ihmisiltä kriisien aikana on hänen organisaationsa ja monien muiden eurooppalaisten ja kansallisten järjestöjen sekä ammattiliittojen suosittelema työkalu. EU:n lainsäädäntö ei pysty suojelemaan maksurästissä olevia kotitalouksia.

”Kunnianhimoisia, sosiaalisesti oikeudenmukaisia toimenpiteitä tarvitaan viimeistään nyt”, hän huomauttaa viitaten elinkustannuskriisiin, johon iski vielä inflaatio.

”Sähkömarkkinadirektiivi antaa jäsenmaille mahdollisuuden kieltää sähkön ja kaasun katkaisemisen, mutta ongelmallisen siitä tekee se, että jokaisen jäsenmaan on määriteltävä haavoittuvat tekijät ja haavoittuvassa asemassa olevat kuluttajat.  Käytännössä tämä tekee siitä epätasa-arvoisen eri puolilla EU:ta.”

Kun yhä useammat kotitaloudet eivät pysty maksamaan energialaskujaan, Sarah Coupechoux näkee vain yhden ratkaisun: ”Maksamattomat laskut olisi sisällytettävä haavoittuvuuden kriteeriksi.”

Suurimmat voittajat ovat suuret kaasu- ja öljy-yhtiöt

Sarah Biermann Becker Global Witness -järjestöstä kertoi omassa puheenvuorossaan isoista voitoista, joita öljy- ja kaasuyhtiöt ovat tehneet viimeisen vuoden aikana. Taustalla on kolme ratkaisevaa tekijää, joiden takia voitot ovat kasvaneet; maailmanlaajuinen elinkustannuskriisi, Ukrainan sota ja vihreän siirtymän hitaus. Korkeat energian hinnat aiheuttavat valtavia varallisuuden siirtymiä kuluttajilta tuottajille. Siksi Bermann Beckerin mukaan kriisin suurimmat voittajat ovat suuret kaasu- ja öljy-yhtiöt.

”Länsimaiden viiden suurimman öljy- ja kaasuyhtiön ilmoitettiin tuottaneen ennätyskorkeat voitot”, hän sanoi viitaten BP:hen, Chevroniin, Exxon Mobileen, Shelliin ja TotalEnergiesiin.

Global Witnessin arvion mukaan kaikkien viiden yrityksen yhteenlaskettu voitto on 195 miljardia dollaria, mikä on lähes 120 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Tämä on alan historian korkeimmat voittoluvut. Exxon Mobile on ykkössijalla kansainvälisessä mittakaavassa. Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan Exxon Mobilen ja globaalin kaasu- ja öljyteollisuuden voitot nousivat yhteenlaskettuina viime vuonna 4 biljoonaan dollariin.

”Neljä biljoonaa dollaria on muuten sama määrä vuotuisia investointeja puhtaaseen energiaan, jonka maailma tarvitsee vuoteen 2030 mennessä saavuttaakseen nollatavoitteet”, Biermann Becker huomautti.

Voitot lasketaan ylisuuriksi voitoiksi, jos ne ylittävät 20 prosenttia edellisen neljän vuoden keskimääräisen tuoton. Vuoden 2022 tulosta yhdessä tarkasteltuna viisi yritystä teki 134 miljardia dollaria ylisuurta voittoa pääasiassa Ukrainan sodan vuoksi.

”Öljy- ja kaasuyhtiöt kohdistavat vain pienen osan investoinneistaan ​​uusiutuviin lähteisiin vuosina 2020 ja 2021. Suurin osa taloudellisista voitoista palautetaan osakkeenomistajille ja sijoittajille sekä öljy- ja kaasuinfrastruktuuriin”.

Yksi huomionarvoinen asia Biermann Beckerin mukaan on, että joskus yritys jopa erottaa toisistaan ​​todella uusiutuvan energian (kuten aurinko tai tuuli) ja muut investoinnit, joita ne kutsuvat vähähiiliseksi ja joihin esimerkiksi joskus sisältyy vetyä.

”Shell investoi äskettäin 1,5 prosenttia kokonaismenoista vuonna 2021 tuuli- ja aurinkovoiman tuotantoon, vaikka investointien piti olla paljon suurempia. Korkeista voitoista huolimatta yritykset eivät välttämättä investoi sitä uusiutuviin energialähteisiin”.

Ketkä ovat isoimmat häviäjät? Biermann Beckerin mukaan valtiot ja ihmiset, jotka joutuvat maksamaan isoimman hintalapun tässä yhtälössä. Think Tank Bruegel on julkaissut tietoja siitä, kuinka paljon Euroopan valtiot antoivat rahallista tukea ihmisten ja yritysten suojelemiseksi energiakriisiltä.

Hän mainitsee muutaman esimerkin siitä, mitä viime vuoden ylimääräisillä voitoilla voisi maksaa:

”Chevronin 27 miljardilla dollarilla voitaisiin kattaa seuraavien valtioiden rahalliset energiatuet Bulgariassa, Kroatiassa, Romaniassa, Tšekissä, Latviassa, Sloveniassa ja Virossa yhteensä.”

Ehkä osuvin vertailu siitä, mitä voitot voisivat kustantaa, kun öljy- ja kaasuteollisuus on yksi ilmastokriisin aiheuttajista, on se, että 134 miljardin dollarin ylivoitto voisi kattaa 4/5 vahingoista, jotka 10 pahimmat äärimmäiset sääilmiöt aiheuttivat ilmastoon (trooppiset hirmumyrskyt, syklonit, tornadot, tulvat, lämpöaallot jne.) viime vuonna.

Biermann Becker myös muistuttaa, että eletään tällä hetkellä maailmanlaajuisessa kriisitilassa, mutta jokaisella pitäisi olla oikeus energiaan ja ruokaan. YK:n kehitysohjelma arvioi, että jopa 71 miljoonaa uutta ihmistä kehitysmaissa on vaarassa ajautua köyhyyteen vuoden 2023 loppuun mennessä energia- ja elintarvikemarkkinoiden kriisin suorana seurauksena. Heidän elinolosuhteensa pahenevat entisestään, kun ilmastokriisin vaikutukset jatkuvat. Tätä yhteyttä ei myöskään saa hänen mielestään unohtaa, kun keskustellaan ratkaisuista.

Yhtiöiden voiton tavoittelun lisääntyminen saattaa Sarah Biermann Beckerin mukaan johtaa muutokseen.
”Näiden kriisien ratkaisemiseksi ei ole olemassa hopealuotia, mutta Global Witness uskoo, että on kolme yleistä periaatetta, jotka voivat auttaa ohjaamaan Eurooppaa oikeaan suuntaan.”

”Haavoittuvimmassa asemassa olevat tarvitsevat kohdennettua tukea. Jo ennestään energiaköyhyydessä elävien kuuluu saada tukea kriisin aikana, mutta myös pysyvämpää apua. Valtioiden on myös varmistettava, että saastuttajat maksavat, eivätkä hyödy tästä kriisistä. Länsimaita vaaditaan asteittain verottamaan normaaleja suurempia tuottoja (ylimääräinen Windfall-vero), jotta kaasu- ja öljyteollisuus maksaa ja suojelee haavoittuvimpia yhteisöjä ja maita energia- ja ilmastokriisiltä. Tämän lisäksi valtioiden tulisi rakentaa uutta polttoaineiden infrastruktuuria”, hän painottaa.

Polttoaineiden hinnat saattavat Biermann Beckerin mukaan pysyä korkeina tulevina vuosina, ja energian riippuvuus syventää edelleen energiaköyhyyden ja ilmastokriisin ongelmaa.

”Nyt on aika nopeuttaa siirtymistä vihreään energiaan, koska se on perusta, jolla varmistetaan kaikille oikeus puhtaaseen ja edulliseen energiaan”, hän totesi puheenvuoronsa päätteeksi.

Veroratkaisut kehiin. Globaali oikeudenmukaisuus myös huomioitava.

Tove Maria Ryding, joka toimii Euroopan velka- ja kehitysverkoston (Eurodad) politiikka- ja edunvalvontapäällikkönä, keskittyi esittämään veroratkaisuja ja keinoja rahoittaa vihreä siirtymistä. 

”Windfall-vero ei ole taikatemppu, mutta se edustaa jotain, mitä olemme kaivaneet. Se myös osoittaa sen, että fossiilisten polttoaineiden yrityksiin kohdistuva vero on mahdollista toteuttaa”.  

Windfall-veroa olisi Rydingin mukaan pidettävä lähtökohtana, vaikka se on väliaikainen ratkaisu. Sen ohella hän kannattaa saastuttavan toiminnan verottamista, joka kohdistuisi maailman suurimpiin saastuttajiin. 

Historian näkökulmasta uusien verojen käyttöönotto on rakoillut, sillä suuret yritykset ovat löytäneet verojärjestelmässä porsaanreikiä.  

”Siksi meidän on tarkasteltava tarkemmin fossiilisten polttoaineiden yritysten voittoja ja mikäli tähän voisi liittää ylimääräistä veroa. Jos yritys on erittäin kannattava ja varakas, sen tulee maksaa korkeampi vero.  Ja varsinkin jos voittoja tulee planeetan saastuttamisesta, ja josta meidän kaikkien on maksettava”, hän painotti. 

Toinen väline, jonka hän sisällyttäisi tähän asiaan, on hiilidioksidipäästöjen säätömekanismi, jolla on Rydingin mukaan huolestuttava kehityskulku. 

”Se toimii periaatteessa kuin rajahyökkäys EU:n ulkopuolelta tulevaa tuontia vastaan. Argumenttina käytetään, että meillä on hiilivuoto ja eurooppalaiset yritykset muuttavat muihin maihin, jos ei ole rajaveroa”, hän tarkensi. 

Hän huomautti, että tästä on kehittymässä ongelma, josta ei löydy vielä paljon tietoa. On olemassa hiilidioksidipäästöjen mukautuksia, jotka kohdistuvat sellaisiin maihin kuin Mosambik, yksi vähiten kehittyneistä Afrikan maista. 

”Tällä käännämme koko kansainvälisen ilmastosopimuksen päälaelleen. Ajatuksena oli, että rikkaat maat maksavat ilmastotukia köyhemmille maille auttaakseen maksamaan länsimaiden aiheuttamia ongelmia. Yhtäkkiä meillä on Mosambik maksamassa rahaa EU:lle”. 

Rydingin viesti on: ”EU:n täytyy käsitellä käsillä olevaa energiaköyhyyskriisiä mutta samanaikaisesti löytää ratkaisuja eriarvoisuuskriisiin”. 

Hän mainitsee Green Transition- ja ympäristöveron, joka auttaa köyhiä yksilötasolla, mutta myös globaalilla tasolla. 

Ryding pitää arvonlisäveroa liian ”helppona ratkaisuna”, sillä vero koskettaa kaikkia, myös esimerkiksi yksinhuoltajaäitejä, jotka eivät voi välttyä siltä.  

Mitä tulee varallisuus- tai yhtiöveroihin, Ryding haluaisi nähdä poliitikoilta rohkeampaa otetta tarttua ns. härkä sarvesta. 
”Emme voi pelätä rikkaita ja miten he reagoivat veromuutoksiin. Tämä edellyttää avointa keskustelua siitä, mikä vaikuttaa poliittisiin päätöksiimme.” 

EU:n lainsäädäntö

EU:n tasolla ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -paketti, joka koostuu kahdeksasta energiaan ja eurooppalaisiin kuluttajiin liittyvästä säädöksestä, ja jonka päätavoitteena on asettaa energiatehokkuus etusijalle ja tarjota reilut ehdot sen kuluttajille. Euroopan komissio julkaisi paketin ensimmäisen kerran marraskuussa 2016. Paketti sisältää useita energiaköyhyyttä koskevia käsitteitä seuraavissa direktiiveissä: 

EPBD-direktiivi energiatehokkuusstandardeista 

EED-direktiivi, eli EU:n energiatehokkuusdirektiivi 

Sähkömarkkinadirektiivi 

EU:n uusiutuvan energian direktiivin (RED II) 

sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta.

EU-tasolla käsite ”energiaköyhyys” on sisällytetty yllä oleviin säännöksiin. Jäsenmaiden on kuitenkin varmistettava, että energiaköyhyyteen puututaan maan sisäpolitiikassa ja rahoitusjärjestelmissä. Vaikka niiden maiden määrä, jotka tunnustavat energiaköyhyyden muodollisesti lainsäädännössään tai politiikassaan, on kasvussa, useimmilla jäsenvaltioilla ei ole vielä virallista määritelmää, ja monien päättäjien on vaikea ymmärtää energiaköyhyyden moniulotteista käsitettä.  Lue täältä lisää.