Tapaturmavakuutuskeskuksen mukaan työpaikkakuolemia oli vuonna 2022 23, kun vastaava määrä kuolemaan johtaneita tapauksia vuonna 2021 oli 12. Vuodessa on tapahtunut lähes sadan prosentin kasvu kuolemiin johtavissa työpaikkatapaturmissa, mikä on huolestuttavaa. ETUC:lla on meneillään kampanja ”Nolla kuolemaa töissä”. Kysyimme kahdelta asiantuntijoilta olisiko tämä tavoite saavutettavissa Suomessa.

Tapio Jääskeläinen, Rakennusliitossa työskentelevä työympäristöasiantuntija, toteaa heti alkuun, että tilastot saattavat vaihdella vähän vuosi vuodelta. Rakentamisen toimialoilla ja erityisesti maanrakennuksen osalta on tapahtunut muutos huonompaan suuntaan viime vuonna. Rakennusalalla raportoitiin yhteensä 10 kuolemantapausta.

”Tilastoissa näkyy edelleen kuvauksiltaan suhteellisen tyypillisiä onnettomuuksia. Putoamiset ovat valitettavan yleisiä talonrakennusalalla ja nostotyöt ja elementtien asennustyöt aiheuttavat vaaratilanteita”, hän sanoo.

Työn ketjuttaminen aliurakoitsijoille, vuokratyövoiman käyttö ja kiireiset aikataulut luovat työympäristöön turvattomuutta.

”Rakennusalalla on siirretty aliurakointiin ja käytössä on enemmän kumppanuussuhteita. Halvin vaihtoehto ei välttämättä ole turvallisin myöskään työn laadun ja työn joutuisuudenkaan kannalta. Tähän olisi hyvä kiinnittää huomiota myös urakoitsijoiden valintaprosessissa”, hän toteaa.

Johtamiskulttuurissa on Jääskeläisen mukaan myös kehitettävää. Se vaatii koulutusta, resursseja ja työturvallisuusosaamista.

”Vaikka työntekijät usein ovat itsejohtautuvia, heidän pitää myös saada apua työjohdolta tarvittaessa. Työtä johdetaan nykyään usein paineen alla työmaatoimistosta ja se kertoo siitä, että resurssointi työjohtamiseen on puutteellinen”, Jääskeläinen sanoo.

Kun työmaalla on monta toimijaa, viestinnällinen ohjaaminen voi olla haasteellista, kun työntekijöitä tai toimijoita ei välttämättä aina tunneta, eikä välttämättä ole yhteistä kieltäkään keskustelun käymiseksi. Työntekijöiden vaihtuvuus voi myös olla suuri.

”Työntekijät nostavat itse esille, että projekteissa on monesti kiireelliset aikataulut. Kohde pitää saada valmiiksi jouluksi tai juhannukseksi. Hankkeet lähtevät myöhässä liikkeelle ja aikataulut pyritään kuromaan kiinni”, Jääskeläinen kuvailee työarkea.

Hän pitää kuitenkin hyvänä asiana sitä, että koneita on otettu enemmän käyttöön. Esimerkiksi tavaroiden liikuttamiseen pitäisi ottaa työaikainen hissi käyttöön.

”Hissi otetaan usein liian aikaisin pois käytöstä tai sitten sitä ei oteta ollenkaan”, hän sanoo.

Myös vuokratyöntekijöitä palkataan täsmäkantamiseen. Tai paikalle voidaan tuoda kurottaja, jolla nostetaan tavaroita ikkuna-aukkoihin ja parvekkeille. Siinä samalla kaiteet häviävät, jotta saadaan tavarat paikalle. Näin tehdään työympäristöä turvattomammaksi.

”Vaikka tämä ei suoranaisesti liity tapaturmakuolemiin, niin tämä on tapa, jolla kulutetaan ja vaarannetaan ihmisiä. Turhan paljon edelleen kannetaan, kun pitäisi olla enemmän apuvälineitä tarjolla”, hän painottaa.

Yhteiset säännöt ja toimenpiteet

Tällä hetkellä työnantaja voi saada muutaman päiväsakon työturvallisuusrikoksesta ja kuolemantuottamuksesta.

”Tiukkaa ja velvoittavaa lainsäädäntöä ja valvontaan lisää resursseja. Se on ainakin yksi tie, millä huonoja toimijoita saisi kuriin.”

Alalla on Jääskeläisen mukaan paljon hyviä toimijoita, mutta mukaan mahtuu myös määrä vähemmän hyviä toimijoita.
”Kaikkea ei maailmassa voida laskea hyvän toivon ja hyvien käytäntöjen varaan. Varsinkin rakentamisessa olisi hyvä, että kaikki toimijat saataisiin samalle viivalle. Pitää siis olla täsmällistä ja ohjaavaa lainsäädäntöä alalla, jota valvotaan työsuojeluviranomaisten toimesta”, hän pohtii.

Viranomaisille pitäisi työympäristöasiantuntijan mukaan antaa tehtäviin sopivat työvälineet ja mahdollisuus valvoa ja puuttua puutteellisuuksiin.
”Jos tarkastaja antaa ensin valvontaohjeen ja sitten kehotuksen, niin se on erittäin pitkä ja raskas tie. Työmaa on siinä vaiheessa ehtinyt jo loppua, ennen kuin niskavilloihin pääsee kiinni”, hän toteaa.

Jääskeläinen ei ole tyytyväinen työsuojeluviranomaisten, eikä työnantajien tapaan hoitaa asioita pandemian aikana. Silloin viranomaiset eivät juurikaan tehneet työmaakäyntejä, eivätkä työnantajat tehneet työmailla työturvallisuutta edistävää työtä ja työsuojeluasiat ottivat takapakkia.

”Rakennustyömaille ja yrityksiin tulee ehdottomasti valita luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu”, hän muistuttaa.

Yksintyöskentely puhuttaa

Kun käy läpi viime vuoden tapaturmatilastoja Suomessa tarkemmin, silmään pistää tapaus, jossa postinkantaja joutui väkivallan uhriksi, ja menehtyi sen seurauksena. Tämä on erittäin ikävä tapaus, ja on huolestuttanut erityisesti yksintyöskenteleviä.   

”Rakennusliitolle tulee myös viestejä, että kun tehdään talonvalmistuksen vuosikorjauksia tai remontteja ihmisten kodeissa, niin se voi olla kynnys mennä yksin paikalle. Riskien arvioinnissa on huomioitava esimerkiksi mahdollinen hälyttäminen ja voiko töitä tehdä yksin. Keinot yksintyöskentelyyn pitäisi olla”, hän huomauttaa.

Iso huolenaihe rakennusalalla on pitkään ollut nostotyön työturvallisuus, erityisesti elementtiasennuksissa, johon liittyy suuria painoja ja korkealla tehtävää työtä. Niissä on hyvin paljon läheltä-piti-tilanteita.

Tanskassa on säädetty, että vähintään 25 metristen rakennuksiin vaaditaan rakennusaikaisen hissin käyttö.
”Suomessa ei ole vastaavaa säätelyä olemassa. Torninosturit ilman hissiä on toinen asia. On aivan järjetöntä, että tänä päivänä pistetään kuljettajaa kiipeämään sellaisia matkoja jäisiä portaita pitkin”, hän mainitsee.

Tekniikan kehittyminen pitäisi huomioida käyttöönotossa ja sitä pitäisi laajasti tukea. Tämä on myös työturvallisuuslain hengen mukaista.

”Koska korkearakentamista tehdään yhä enemmän ahtaassa kaupunkirakentamisessa niin, onko meillä siihen hyviä käytäntöjä, tai pitäisikö olla työturvallisuusnormistoa parantamaan myös korkealla tehtävään työtä”, hän pohtii ääneen.

Ilmastonmuutos ja työelämän muutokset

Lämpöhalvauksesta aiheutuvat kuolemat ovat Suomessa harvinaisia, mutta muissa Euroopan maissa ei. Äärilämpötilat ovat aiheuttaneet lisää kuolleisuutta myös työpaikoilla. Jääskeläinen arvioi, että ilmastonmuutokseen on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota työturvallisuutta arvioiden jatkossa myös Suomessa.

”Kesät vaan kuumenevat koko ajan, jolloin myös viilentämistä ja tauottamista on lisättävä”, hän sanoo. 

Kevytyrittäjyyttä lisääntyy kovaa vauhtia myös rakennusalalla ja se on tarkoittanut alalla myös vastuiden siirtämistä yksittäisille henkilöille ihan palkansaamisesta lähtien turvallisuuden järjestämiseen.
”Se on myös asia, mihin olisi hyvä kiinnittää huomioita, kun puhutaan työturvallisuuden ennaltaehkäisemisestä”, Jääskeläinen sanoo.

Perusasiat tahtovat unohtua

Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija Mika Poikolainen on vuosia seurannut työpaikkatapaturmia ja viranomaisten tarkastuskertomuksia työtehtävien puolesta.

”Työtapaturmatilastoissa teollisuus näkyy kakkosena rakentamisen jälkeen”, hän sanoo.

Teollisuuden puolella raportoitiin vuoden 2022 aikana viisi kuolemantapausta. Trukkionnettomuus, kemikaalivuoto tuotantolaitoksessa, koneiden välinen puristuskuolema tehtaalla, Postilla sattunut väkivaltateko sekä onnettomuus telakalla.

Poikolainen listaa kuolemaan johtamat yleisimmät syyt. Nämä ovat putoaminen, puristuminen, jonkin alle jääminen, kemikaalit ja koneet ja laitteet. Monissa hänen lukemissaan tarkastuskertomuksissa mainitaan myös työpaikalla oleva puutteellinen ohjeistus, ja että lisäohjausta, opastusta ja koulutusta olisi pitänyt olla parempi.

Työympäristöasiantuntija on pohtinut paljon sitä, kerrotaanko asiat ymmärrettävästi ja omaksutaanko ne asiat ymmärrettävällä tavalla. Poikolainen muistuttaa, että työntekijän perehdytykseen kuuluu myös vaaratilanteiden ja vaaratekijöiden tiedostaminen työympäristössä ja että työntekijä ymmärtää työtehtävään liittyvät toimintatavat. Ohjekirjan antaminen käteen ei riitä.

”Oikotietä onneen ei löydy, vaan siinä on katsottava kaikki työtehtävään liittyvät osat, tunnistaa ja tiedostaa vaarat ja toimintatavat. Tämä pitää tehdä johdetusti. Työturvallisuudesta huolehtiminen kuuluu työpaikan johtamiseen”, hän painottaa.

Mika Poikolaisen mukaan työnantajien olisi hyvä hyödyntää kansainvälisesti kehitettyä 7 kultaista sääntöä, jotka johdattavat turvalliseen ja terveelliseen työhön. Säännöt perustuvat Vision Zeron (nolla-ajattelun) ennakoivan turvallisuuskulttuurin malliin, jossa turvallisuus, terveys ja hyvinvointi yhdistyvät kaikilla työnteon tasoilla.

”Työnantajan tai päätöksentekijän pitää varmistaa työntekijöiden osaaminen, kuunnella henkilöstöä ja tarvittaessa lisätä koulutusta”, hän tarkentaa.

Hän pitää hyvänä asiana, että teollisuuden sopimusaloilla voidaan työajalla kouluttautua työturvallisuusasioissa. Sillä edesautetaan myös osaamista työpaikoilla.

Yhteisten tärkeiden asioiden äärellä ollaan. Poikolainen painottaa myös tiivistä vuoropuhelua ja ennaltaehkäisemiseen liittyviä toimia työpaikalla, jotta sanktioilta vältyttäisiin; ettei sanktioita tulisi suorittaville työntekijöille heidän omassa työssään eikä myöskään työnantajalle johtamisvastuun kautta.

”Tilastojen perusteella työpaikkakuolemat ovat edelleen miesten ongelma”, Poikolainen lisää.

Kiire – yksi pahimmista vihollisista

Psykososiaaliset riskit nousevat myös tässä yhteydessä esille. Poikolainen mainitsee näiden joukossa muun muassa kiireen ja taidon hallita työtehtäviä. Molemmilla tekijöillä on iso merkitys, kun vaaditaan nopeampaa suoritusta ja tulosta.

”Harvoin kiire mainitaan suoranaisesti tarkistusraporteissa, mutta se on luettavissa rivien välissä”, hän sanoo.

”Kuinka hyvin työntekijät ovat valmistautuneet työtehtävään, ovatko varusteet kunnossa ja jos tapahtuu muutoksia, miten hyvin niihin on valmistauduttu etukäteen”, hän pohtii.

Työpaikkatarkistusten määrät ovat vähentyneet

Vuoden 2021 työsuojeluvalvontaraportin mukaan työpaikkatarkistuksia tehtiin 20 495, joka oli selvästi vähemmän aikaisempiin vuosiin verrattuna. Parhaimmillaan tarkastuksia on tehty noin 28 000 vuodessa. Sama trendi näkyy Eurooppa-tasolla. Teollisuusliiton, ja koko ay-liikkeen viesti, on ollut, että työpaikkatarkastuksien määrää pitää lisätä.

”Haluamme, että viranomainen näkyy työpaikoilla. Sillä on merkitystä, kun viranomainen ottaa kantaa ja mahdollisesti ravistelee työnantajaa, ja toimii myös tukena työsuojeluvaltuutetuille työpaikoilla”, Poikolainen sanoo.

”Myös käytetty aika fyysiselle tarkastuskäynnille on lyhentynyt, ja se tietää vähemmän tarkastusaikaa ja viranomaisvalvontaa”, hän lisää.

Silmään pistää myös, että vuoden 2021 tarkastuskäynneillä on annettu kaikilla toimialoilla yli 40 000 toimintaohjetta tai -kehotusta.

”Jos Suomessa on näin paljon työsuojeluviranomaisten näkemää puutteellista tilaa, joista toimintaohjeita on 35 000 ja kehotuksia on 5000, niin kyllä se kertoo siitä, että meillä on työpaikkoja, jotka eivät noudata lain hengen kuvaa”, Poikolainen lisää. 

Työsuojeluviranomaiset voivat antaa uhkasakkoja, velvoittavia päätöksiä tai tehdä tutkintapyyntöjä poliisille. Vuonna 2021 tutkittuja vakavia työtapaturmia oli yli 1000 kappaletta.

”Nämä lukemat kertovat siitä, että viranomaisvalvontaa tarvitaan”, hän sanoo.

Sanktioita vielä tarvitaan

Poikolainen toteaa myös seuraavassa lauseessa, että sanktiot ovat Suomessa aika pieniä. Päiväsakollakin työnantaja saattaa pärjätä. Yhteisösakko, joka on sakkorangaistus rikollisesta toiminnasta, vaihtelee 850-850 000 euroon.

”Jos minulta kysytään miten sanktioita tulisi antaa niin rakentaisin ns. ”työsuojelun parkkisakon”, joka voitaisiin antaa heti kun tarkastaja havaitsee tarkastuskäynnillään epäkohdan. Sanktiot laiminlyönneistä ovat tällä hetkellä hyvin pieniä ja niitä tulisi koventaa”, Poikolainen sanoo.

Entisenä työsuojeluvaltuutettuna Poikolaisen mukaan turvallisuus- ja työsuojeluasiat pitäisi liittää vahvemmaksi osaksi kaikkia oppiasteita.
”Mitä varhaisessa vaiheessa ja mitä paremmin omaksumme työturvallisuuden merkityksen, sitä paremmin ihmiset ja yritykset voi”, hän sanoo.

Hän myös muistuttaa siitä, että Suomessa on loistavia työnantajia. Siksi ”Nolla kuolemaan johtavaa tapaturmaa” on hänen mukaansa realistinen tavoite, hän sanoo.

ETUC:n tavoitteena Nolla kuolemaa töissä

Euroopan ay-kattojärjestö ETUC on vuoden verran kampanjoinut sen eteen, että työturvallisuuteen painostettaisiin enemmän työpaikoilla ja että, tavoitteena EU:ssa olisi nolla kuolemaa työpaikalla (”Zero Death at Work”). Yksi syy kasvaviin työpaikkakuolemiin on kattojärjestön mukaan se, että Euroopassa tehdään puoli miljoonaa työturvallisuustarkastuksia vähemmän kuin viime vuosikymmenen alussa. Siksi ETUC vaatii kampanjassaan lisäämään työterveys- ja työturvallisuuskoulutusta, työpaikkatarkastuksia ja rangaistuksia nollakuolemaa työssä saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä.

Tukensa kampanjaan on antanut muun muassa Suomen työministeri Tuula Haatainen, sekä europarlamentaarikoista Miapetra Kumpula-Natri ja Eero Heinäluoma (S&D), Silvia Modig (Vasemmisto, GUE/NGL) ja Sirpa Pietikäinen (EPP).

Kirjoittaja: Marie Sandberg-Chibani.