Etätyö ja joustavat työajat voivat helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista. Eurofoundin tuore tutkimus kuitenkin osoittaa, että joustavuuden kääntöpuolena ovat pitkät työpäivät, vapaa-ajalle ulottuva työ ja jatkuva tavoitettavissa oleminen. Noin joka viides työntekijä saa työhön liittyviä yhteydenottoja työajan ulkopuolella useita kertoja kuukaudessa. Tulokset ovat ajankohtaisia myös EU:n tulevaa laatutyöpaikkasäädöstä ajatellen.

Etätyö on vakiinnuttanut paikkansa eurooppalaisessa työelämässä. Eurofoundin kattava tutkimus etätyöstä tarkastelee, miten etätyö ja muut joustavat työaikajärjestelyt vaikuttavat työajan laatuun, työn ja muun elämän tasapainoon sekä työntekijöiden hyvinvointiin.

Tutkimus perustuu vuoden 2024 Euroopan työolotutkimukseen (European Working Conditions Survey). Sen mukaan vähintään joskus kotoa työskentelevien osuus EU:ssa nousi kahdeksasta prosentista vuonna 2015 noin 22 prosenttiin vuonna 2024. Kun mukaan lasketaan myös työaikajoustot, vähintään joka viides työntekijä hyödyntää joustavia työjärjestelyjä Euroopassa.

Etätyö voi lisätä työntekijän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, missä ja milloin työtä tehdään. Samalla se voi vähentää työmatkoihin kuluvaa aikaa ja helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista. Eurofoundin mukaan etätyötä tekevien työajan laatu onkin parantunut merkittävästi (vuosina 2015–2024). Joustavuus ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita parempaa työelämää. Jos työmäärä on liian suuri, työajat epäsäännöllisiä tai työntekijän odotetaan olevan jatkuvasti tavoitettavissa, työ voi valua vapaa-ajalle ja heikentää palautumista.

Suuret erot etätyön yleisyydessä Euroopan maiden välillä

Etätyön mahdollisuudet jakautuvat Euroopassa epätasaisesti. Eurofoundin mukaan vähintään joskus kotoa työskenteli vuonna 2024 noin 41 prosenttia työntekijöistä Luxemburgissa ja 38 prosenttia Alankomaissa ja Ruotsissa. Etätyö oli huomattavasti harvinaisempaa esimerkiksi Bulgariassa, Unkarissa, Italiassa ja Romaniassa, joissa sen piirissä oli alle kymmenesosa työntekijöistä.

Myös muutos on ollut nopea. Suomessa, Belgiassa ja Saksassa kotoa työskentelevien osuus kasvoi vuosina 2015–2024 yli 20 prosenttiyksikköä. Kaikissa ammateissa etätyö ei kuitenkaan ole mahdollista.

Erot kertovatkin paitsi työnantajien käytännöistä myös maiden elinkeinorakenteesta ja siitä, millaisia työtehtäviä voidaan tehdä digitaalisesti. Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia työaikoihin ja työvuoroihin on tärkeää vahvistaa myös niillä aloilla, joilla etätyö ei ole vaihtoehto.

Suomi kuuluu etätyön kärkijoukkoon

Suomessa etätyö on vakiintunut osaksi työelämää. Eurofoundin tutkimus paljastaa, että kotoa ainakin joskus työskentelevien osuus kasvoi Suomessa 22 prosenttiyksikköä vuosina 2015–2024, mikä oli yksi EU:n suurimmista kasvuista. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2024 noin 45 prosenttia työllisistä teki työtä kotona ainakin osan työajastaan. Seitsemän prosenttia työskenteli kotona koko työaikansa.

Etätyö ei kuitenkaan tarkoita kaikille samanlaista vapautta päättää omasta työajastaan. Tilastokeskuksen vuoden 2023 työolotutkimuksessa 77 prosenttia etätyötä tekevistä palkansaajista koki voivansa vaikuttaa paljon tai melko paljon siihen, milloin ja kuinka paljon he tekevät etätyötä. Miehistä näin koki 83 prosenttia ja naisista 71 prosenttia. Luvut muistuttavat siitä, että työntekijöiden tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet vaihtelevat myös silloin, kun etätyö on mahdollista.

Joka viides saa yhteydenottoja työajan ulkopuolella

Yksi Eurofoundin tutkimuksen keskeisistä havainnoista koskee työn ulottumista sovitun työajan ulkopuolelle. Noin joka viides EU-työntekijä kertoo saavansa työhön liittyviä yhteydenottoja vapaa-ajallaan useita kertoja kuukaudessa. EU:n työvoimaan suhteutettuna tämä tarkoittaa noin 39,4 miljoonaa työntekijää.

Yhteydenotot ovat yleisempiä etätyötä tekevillä. Heistä 63 prosenttia kertoo saavansa työhön liittyviä yhteydenottoja työajan ulkopuolella ainakin satunnaisesti. Vain työnantajan tiloissa työskentelevillä vastaava osuus on 48 prosenttia. Myös joustavat alkamis- ja päättymisajat liittyvät useampiin yhteydenottoihin: joustavaa työaikaa tekevistä 64 prosenttia raportoi niitä ainakin satunnaisesti, kun tavanomaista työaikataulua noudattavista osuus on 49 prosenttia.

Digitaaliset välineet mahdollistavat työn tekemisen yhä useammassa paikassa, mutta samalla ne voivat hämärtää työn ja vapaa-ajan välistä rajaa. Työajan ulkopuoliset yhteydenotot eivät ole vain etätyön ongelma, sillä niitä esiintyy myös työpaikalla työskentelevillä.

Yhteydenottojen yleisyys oli selvästi yhteydessä koettuun stressiin. Päivittäin työajan ulkopuolella yhteyttä saavista 59 prosenttia kertoi kokevansa stressiä työssä aina tai lähes aina. Niistä, joihin ei oltu koskaan yhteydessä työajan ulkopuolella, näin koki 17 prosenttia.

Työn terveysvaikutukset työajan ulkopuolisten työasioihin liittyvien yhteydenottojen yleisyyden mukaan (vain palkansaajat), EU-27, 2024 (%). Lähde: Eurofound.

Tutkimus korostaa, että tavoitettavuuden rajaaminen ei ole vain työntekijän oman ajanhallinnan kysymys. Työmäärä on yksi keskeisistä syistä yhteydenottojen taustalla: jos tehtäviä ei ehditä tehdä normaalin työajan puitteissa, työ jatkuu helpommin iltaisin tai vapaa-ajalla.

Siksi työajan ulkopuolisten yhteydenottojen vähentämisen rinnalla on tarkasteltava myös työn määrää, työn organisointia ja sitä, millaisia odotuksia työntekijöiden tavoitettavuudelle asetetaan.

Työntekijöiden kokemukset eivät tutkimuksessa myöskään jakaudu sukupuolten välillä täysin samalla tavalla. Miehet raportoivat naisia useammin pitkistä ja epäsäännöllisistä työajoista sekä riittämättömästä lepoajasta työvuorojen välillä. Naiset puolestaan tekevät miehiä useammin töitä vapaa-ajallaan ja kokevat enemmän työn ja perhe-elämän yhteentörmäyksiä.

Etätyö ja työaikojen autonomia voivat tukea hyvinvointia ja vähentää uupumusta, mutta joustavuus ei yksin ratkaise esimerkiksi hoivavastuiden epätasaista jakautumista. Työntekijöiden tarpeet ja elämäntilanteet on huomioitava työaikojen suunnittelussa.

Sääntelyn sisältö ja soveltamisala vaihtelee

Kolmessatoista EU-maassa oli vuonna 2025 kansallisia säännöksiä tai määräyksiä oikeudesta irrottautua työstä. Niihin kuuluvat Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Kreikka, Kroatia, Kypros, Luxemburg, Portugali, Ranska, Slovakia ja Slovenia. Sääntelyn sisältö ja soveltamisala vaihtelevat maittain.

Esimerkiksi Ranskassa työntekijöiden oikeutta irrottautua työstä on säännelty jo pitkään. Vuonna 2024 työajan ulkopuolisista yhteydenotoista useita kertoja kuukaudessa raportoi 17 prosenttia työntekijöistä. Irlannissa osuus oli 21 prosenttia. Alankomaissa ja Ruotsissa, joissa ei ollut vastaavaa kansallista erityissääntelyä, osuus oli 31 prosenttia.

Luvut eivät yksin osoita, että lainsäädäntö selittäisi maiden väliset erot. Työelämän käytännöt, työn organisointi ja suhtautuminen tavoitettavuuteen vaikuttavat myös siihen, miten usein työntekijöihin otetaan yhteyttä. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että oikeutta irrottautua työstä koskevalla sääntelyllä voi olla merkitystä.

Pelkkä kirjattu oikeus ei myöskään riitä, jos työmäärä edellyttää käytännössä jatkuvaa tavoitettavuutta tai jos työntekijä pelkää kielteisiä seurauksia vastaamatta jättämisestä. Tarvitaan selkeitä käytäntöjä, toimivaa työaikojen seurantaa ja työpaikkatason vuoropuhelua siitä, miten yhteydenotot ja työmäärä järjestetään.

Laadukas työ edellyttää rajoja myös digitaalisessa työelämässä

Tutkimusraportissa listataan myös suosituksia; joustaviin työjärjestelyihin yhdistetään riittävä työntekijän päätösvalta ja selkeät rajat. Työajan ulkopuolisten yhteydenottojen vähentämisen lisäksi on puututtava kohtuuttomaan työmäärään, epäsäännöllisiin työaikoihin ja työaikasääntöjen puutteelliseen toteutumiseen. Työpaikkatason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla voidaan löytää ratkaisuja, jotka huomioivat sekä työntekijöiden että työpaikkojen tarpeet.

Tutkimuksen havainnot ovat ajankohtaisia myös EU:n tulevan laatutyöpaikkasäädöksen (Quality Jobs Act) valmistelussa. Euroopan komissio on käsitellyt etätyötä ja työntekijöiden oikeutta olla tavoittamattomissa työmarkkinaosapuolten kuulemisissa. Keskustelun ytimessä on kysymys siitä, miten työntekijöiden oikeudet turvataan työelämän digitalisoituessa ja työn tekemisen tapojen muuttuessa.

FinUnions korostaa omassa kannassaan, että etätyössä on sovellettava työlainsäädäntöä samalla tavalla kuin työnantajan tiloissa tehtävässä työssä.

”Etätyö ei jää nykyisen työlainsäädännön ulkopuolelle, vaan sen erityispiirteisiin liittyviä epäselvyyksiä on täsmennettävä. Tämä koskee muun muassa työturvallisuutta, riskien arviointia ja työnantajan velvollisuuksia”, kommentoi FinUnionsin johtaja Susanna Salovaara.

Hän jatkaa:

”Työn ja vapaa-ajan välistä rajaa on vahvistettava niin, että työntekijöillä on todellinen oikeus ja mahdollisuus irrottautua työstä vapaa-ajallaan. Samalla on varmistettava, ettei oikeudesta olla tavoittamattomissa muodostu velvollisuutta irrottautua työstä. Oikeus olla tavoittamattomissa ei myöskään yksin ratkaise psykososiaalisen kuormituksen ongelmia, vaan niitä on käsiteltävä omana kokonaisuutenaan”.

Tutustu Eurofoundin tutkimukseen (2026): “Working anytime, anywhere: The quality of working time in the EU”