EU:ssa edistytään sukupuolten tasa-arvossa edelleen hitaasti. Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGEn tuoreen indeksin mukaan nykyisellä vuosivauhdilla täyden tasa-arvon saavuttaminen kestäisi vähintään 50 vuotta. Kuilut palkoissa, hoito- ja hoivavastuissa, johtotehtävissä ja koulutuksessa pysyvät sitkeinä, vaikka aihe on ollut pitkään esillä EU-politiikassa.

Joulukuun alussa julkaistun sukupuolten tasa-arvoindeksin kokonaispistemäärä EU:ssa on 63,4. Indeksillä mitataan tasa-arvoa kuudella eri osa-alueella: valta, tieto, työ, terveys, raha ja aika. Täydellistä tasa-arvo kuvaava luku on 100.   

Indeksi osoittaa, että kehitys EU-tasolla on ollut hidasta (3,5 pisteen nousu vuodesta 2020) ja erot jäsenmaiden välillä ovat suuria: Ruotsi saa 73,7 pistettä ja Kypros 47,6. Suomi sijoittui kahdeksanneksi 68,3 pisteellä.

Suomi tekee vahvinta tulostaan työn ja vallan alueilla, mutta on jumbona naisiin kohdistuvassa väkivallassa

Vahvinta tulosta Suomi tekee työn osa-alueella, jossa se on EU:n neljänneksi paras työelämän segregaatiosta huolimatta. Työelämään osallistumisessa Suomi sijoittuu EU:n kärkeen.

Suurin nousu on tapahtunut vallan osa-alueella, jonka pistemäärä on kasvanut vuodesta 2020 yhteensä 7,6 pistettä. Suomessa muun muassa on eniten naisia korkeissa poliittisissa tehtävissä. Ministereistä naisten osuus on 62 %, joka on eniten koko EU:ssa.  

Eniten parannettavaa on tieto-osa-alueella. Se johtuu ennen kaikkea koulutusalojen voimakkaasta eriytymisestä, mikä vaikuttaa työelämään.

Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa merkittävä ongelma. Suomen tulos on 41,7 pistettä, mikä on EU-vertailussa huonoin. Suomessa 57 % naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen.

”Suomessa olettamus on, että meillä tasa-arvo on korkealla ja olemme eurooppalaisessa kontekstissa korkeilla sijoilla. Näin onneksi onkin, kun tarkastellaan työelämän mittareita. Suomessa on paljon naisia esimerkiksi poliittisissa valta-asemissa, ja naiset ovat aktiivisesti mukana työelämässä. Sen sijaan esimerkiksi palkkatasa-arvolle ei ole tapahtunut merkittävästi mitään pitkään aikaan”, FinUnionsin johtaja Susanna Salovaara kommentoi.

”On melko shokeeraavaa huomata, että kokonaisarvioinnissa Suomi sijoittuukin melkeinpä EU:n keskikastiin. Muun muassa naisiin kohdistuva väkivalta on hälyttävällä tasolla Suomessa, verraten kaikkiin muihin EU-maihin. Tasa-arvoisuuden mallimaan maine saa melkoisen kolauksen näistä”, hän arvioi.

Työelämässä saavutetaan tasa-arvo vasta 70 vuoden päästä

Työn osa-alueen EU-keskiarvo on 69,3. Naiset työllistyvät yhä heikommin (71 %) kuin miehet (81 %), ja osallistumisaste työmarkkinoilla jää EU:n vuoden 2030 tavoitteesta (78 %).

Työmahdollisuuksien puute, hoito- ja hoivavastuut sekä syrjintä ohjaavat naisia osa-aikatyöhön tai työmarkkinoiden ulkopuolelle. Hoivapalvelujen ja perhepolitiikan puutteet korostavat tarvetta parempaan työ- ja perhe-elämän tasapainoon.

Ammatillinen segregaatio ja naisjohtajien vähäinen määrä hidastavat edelleen tasa-arvon edistymistä. Digitaalinen ja vihreä siirtymä korostavat näiden rakenteiden vaikutuksia.

EIGEn indeksin mukaan tasa-arvon saavuttamiseen työelämässä kuluisi nykyisellä kehitystahdilla jopa noin 70 vuotta.

Palkkakuilu, hoivavastuun epätasapaino ja vankka lasikatto

EU:ssa naiset ansaitsevat keskimäärin 77 % miesten vuosituloista. Tämä tarkoittaa, että naisilta ”katoaa” vuodessa kolme kuukautta ja 18 päivää palkkaerojen takia – mikä kertautuu eläkkeisiin ja elinikäisiin tuloihin. Tämä lisää ikääntyvien naisten köyhyysriskiä.

Naiset tekevät selvästi enemmän palkatonta hoiva- ja kotityötä kuin miehet – moni hoitaa lapsia yli 35 tuntia viikossa. Koska naiset käyttävät enemmän aikaa perhevastuisiin, tämä vaikuttaa myös heidän työllistymismahdollisuuksiinsa ja työajan käyttöön.

Hoivavastuiden tasaisempi jako, hoivapalvelujen laajentaminen ja verotuksen kannustinloukkujen purku ovat keskeisiä samapalkkaisuuden edistämisessä.

Vuonna 2024 hyväksytyllä EU:n palkka-avoimuusdirektiivillä halutaan torjua palkkasyrjintää ja poistaa sukupuolten palkkaeroa EU:ssa. Direktiivi on pantava täytäntöön jäsenmaissa viimeistään 7. kesäkuuta 2026. 

Samanaikaisesti asenteet muuttuvat Euroopassa hitaasti: vuonna 2024 jopa 40 % naisista ja 45 % miehistä katsoi, että on miehen ensisijainen tehtävä elättää perhe.

Indeksi osoittaa myös, että naisten työllisyys kasvaa EU-tasolla, mutta harvat naiset etenevät johtaviin tehtäviin, ICT-aloille tai paremmin palkattuihin töihin.

Indeksin heikoin osa-alue on tasa-arvo vallankäytössä (40,5 pistettä): vain kuudessa jäsenmaassa kansalliset parlamentit ovat sukupuolijakaumaltaan tasapainossa. Jäsenmaiden hallituksissa naisia on keskimäärin 35 %.

Väkivalta merkittävä tasa-arvon este

Naisiin kohdistuva väkivalta on yhä yksi merkittävimmistä esteistä sukupuolten tasa-arvon toteutumiselle EU:ssa. Joka kolmas EU:n nainen kertoo kokeneensa fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa ja yli puolet kärsii väkivallan seurauksena terveyshaitoista. Silti lähes kolmannes uhreista ei kerro kokemuksistaan koskaan – erityisesti nuoret naiset.

Kulttuurisilla asenteilla on keskeinen vaikutus. Vaikka fyysinen ja seksuaalinen väkivalta tuomitaan laajalti, kontrollointi, häirintä ja uhrin syyllistäminen ovat yhä hälyttävän normalisoituja. Myönteistä kuitenkin on, että jäsenvaltiot, joissa tasa-arvon taso on korkea, suhtautuvat myös väkivaltaan selvästi vähemmän sallivasti.

Kunniahimoisempi tasa-arvostrategia

Indeksi osoittaa, että vuoden EU:n tasa-arvostrategia v. 2020–2025 ei ole tuottanut toivottua muutosta. EU valmistelee parhaillaan seuraavaa viisivuotisstrategiaansa. Viimeistään nyt EU:n on pysäytettävä käynnissä oleva tasa-arvon takapakki. Jäsenmailta on vaadittava toimia hoivavastuiden tasaisempaan jakamiseen, sukupuolittuneiden työmarkkinoiden purkamiseen ja miesten osallistumisen vahvistamiseen tasa-arvotyössä.  

Tutustu EIGEn sukupuolten tasa-arvoindeksiin täältä.