EU-vaalien jälkeen: Mitä parlamentissa tapahtuu?

Ennen EU-parlamentin ensimmäistä istuntoa on kuitenkin tapahtunut paljon.

Kesäkuussa sekä uudet että vanhat mepit ovat etsineet henkistä kotiaan parlamentin poliittisista ryhmistä, joissa mepit työskentelevät. Vakiintuneisiin ryhmiin suunnanneille mepeille tämä ei ole ollut ongelma, sillä esimerkiksi konservatiivien EPP ja sosiaalidemokraattien S&D-ryhmä jatkavat uudellakin parlamenttikaudella.

Julkisuudessa eniten huomiota ovat saaneet Euroopan liberaalidemokraattien Alde-ryhmän uudelleenbrändäys Renew Europeksi (RE) Ranskan presidentin Emmanuel Macronin La République En Marche -puolueen vahvistettua ryhmää ja oikeisto- ja populistipuolueiden Kansakuntien ja vapauden Eurooppa (ENF, Europe of Nations and Freedom), joka nimettiin Identiteetti ja demokratia -ryhmäksi (ID).

Parlamentin sääntöjen mukana poliittisessa ryhmässä on oltava vähintään 25 meppiä vähintään seitsemästä jäsenmaasta, jotta ryhmä saa virallisen aseman. Viralliset ryhmät saavat rahaa parlamentin talousarviosta, jolla ryhmät voivat palkata esimerkiksi henkilöstöä.

Uusi EU-parlamentti on edeltäjäänsä hajanaisempi ja ainakin parlamentin alkutaipaleella ryhmiä määritellään sen mukaan, pidetäänkö niitä EU-myönteisinä vai -vastaisina.

Ryhmät valmistautuvat uuteen kauteen

Kesäkuu on ollut ryhmille kiireistä aikaa. Pian vaalituloksen jälkeen ryhmät ovat pitäneet kokouksia, joissa on valittu ryhmien johto, mietitty ryhmien keskeisiä tavoitteita seuraavalle parlamenttikaudelle – ja yritetty löytää yhteistä säveltä muiden ryhmien kanssa.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla konservatiivien EPP äänesti puheenjohtajakseen saksalaisen Manfred Weberin. Äänestyksessä Weber sai 156 ääntä 160:stä. Käytännössä äänestystulos oli ryhmän signaali jäsenmaille, että niiden pitäisi kunnioittaa niin sanottua kärkiehdokasmenettelyä ja nostaa EU-vaalien suurimman puolueen kärkiehdokas, eli Weber, EU-komission puheenjohtajaksi.

Jäsenmaat ovat yrittäneet haudata kärkiehdokasmenettelyn, ja Ranska on vastustanut erityisesti Weberin valintaa.

Sosiaalidemokraattien S&D-ryhmä on valinnut puheenjohtajakseen espanjalaisen Iratxe García Perezin, ja RE valitsi puheenjohtajakseen Romanian Macroniksi kutsutun Romanian entisen pääministerin Dacian Cioloșin. Vihreiden puheenjohtajina toimivat saksalainen Ska Keller ja belgialainen Philippe Lamberts.

Kesäkuun puolivälin jälkeen neljä Eurooppa-myönteistä ryhmää – EPP, S&D, RE ja vihreät – ovat sovittaneet yhteen poliittisia tavoitteitaan, jotta entistä hajanaisempi EU-parlamentti kykenisi toimimaan eikä jäisi komission tai neuvoston päätösten kumileimasimeksi.

Neljä ryhmää ovat neuvotelleet yhteisestä ohjelmasta viidessä työryhmässä, ja neuvotteluihin osallistuneiden meppien ennakoidaan päätyvän merkittäviin asemiin uudessa parlamentissa. Suomalaiset ovat olleet hyvin edustettuina, sillä Miapetra Kumpula-Natri (SDP/ S&D) on osallistunut digitalisaatiota ja tekoälyä käsitelleen ryhmän neuvotteluihin ja Nils Torvalds (RKP/ RE) talous- ja kauppapolitiikan työryhmän neuvotteluihin.

Vallan palapeli – valiokuntien jako

Ryhmät valitsevat äänimäärän huomioivalla d’Hondtin menetelmällä itseään miellyttävimmät valiokunnat ja esittävät jäseniään niiden puheenjohtajiksi. EU-politiikkaan erikoistuneen verkkolehti Euractivin tietojen mukaan ensimmäiset hahmotelmat poliittisten ryhmien johtamista valiokunnista ovat selvillä. Valiokuntien puheenjohtajuus on ryhmille tärkeä, koska juuri valiokunnissa tehdään keskeinen lainsäädäntötyö.

Suurin ryhmä eli EPP on poiminut muun muassa teollisuus-, tutkimus-, ja energiavaliokunnan (ITRE). S&D on kiinnostunut muun muassa talous- ja raha-asioiden valiokunnan (ECON) ja kansainvälisen kaupan valiokunnan (INTA) puheenjohtajuuksista, mutta työntekijöiden näkökulmasta tärkeimmän valiokunnan eli työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan (EMPL) puheenjohtajuus olisi menossa oikeistolaiselle ECR-ryhmälle.

Käytännössä ECR:n puheenjohtajuus on epävarmaa, sillä valiokunta äänestää puheenjohtajastaan perustamiskokouksessaan. Eurooppa-myönteisten puolueiden herrasmiessopimus estää niitä kampittamasta toistensa puheenjohtajaehdokkaita, mutta samaa ei voi sanoa blokin ulkopuolelle jäävistä ryhmistä, kuten ECR:stä. Eurooppa-myönteiset ryhmät ovat ennenkin eristäneet oikeistolaisia ryhmiä päätöksenteosta.

Epäselvää on, miten oikeistoryhmien viisi valiokuntaa jaettaisiin Eurooppa-myönteisten kesken. Työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan järjestäytymiskokous on 8. heinäkuuta, jolloin ryhmä äänestää puheenjohtajasta.

Parlamentti järjestäytyy Strasbourgissa

Heinäkuun ensimmäisellä viikolla uusi parlamentti kokoontuu ja järjestäytyy Strasbourgissa. Keskiviikkona 3. heinäkuuta parlamentti valitsee itselleen puhemiehen ja 14 varapuhemiestä. Puhemiehen valintaa siirrettiin päivällä eteenpäin, koska parlamentin puhemiehen tehtävä on osa niin sanottua top jobs -nimityspakettia johon kuuluvat myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan edustajan – ja kaikkein kiistellyimpänä – EU-komission puheenjohtajan tehtävä.

Nimityspaketissa on tasapainotettava jäsenmaiden näkemykset, maantieteellinen jakauma, puoluepolitiikka ja Eurooppa-neuvoston ja EU-parlamentin voimasuhteet. Komission puheenjohtajan valinta mutkistuu entisestään, jos EU-parlamentin puhemies valitaan ensin. Puhemiehen valinnan viivästyttäminen on parlamentin kädenojennus EU-maiden johtajille, jotka yrittävät löytää sopivan nimen puheenjohtajaksi ennen puhemiehen valintaa.

EU-parlamentin enemmistöryhmät ovat linjanneet, että ne hyväksyvät komission puheenjohtajaksi vain niin sanotun kärkiehdokkaan. Parlamentin kanta luo painetta neuvostolle, koska EU-sääntöjen mukaan parlamentti hyväksyy komission puheenjohtajana neuvoston esityksestä.

EU-parlamentti ei kuitenkaan ole kovin yhtenäinen. EPP on korostanut, että EU-komission puheenjohtajuus kuuluu ryhmän kärkiehdokkaalle Manfred Weberille, koska EPP on EU-parlamentin suurin ryhmä. S&D ja RE ovat kuitenkin julkisesti kiistäneet tämän vaateen, ja ovat esittäneet tilalle omia kärkiehdokkaitaan, Frans
Timmermansia ja Margrethe Vestageria, mikä on herättänyt pahaa verta EPP-ryhmässä. Viime viikkoina EU:n valtataistelua käsittelevät uutiset ovatkin hyödyntäneet ronskeja kielikuvia, kuten pitkien puukkojen yö ja verinen torstai.