Susanna Salovaara

johtaja, FinUnions

Köyhyys on puhuttanut Euroopan unionissa aina. Tietyt tahot ovat tehneet kovaa työtä jo vuosia, vuosikymmeniäkin, että köyhien asemaa parannettaisiin muun muassa hakemalla yhteisiä eurooppalaisia malleja. Tämä ei ole mikään mitätön näkökulma, sillä Euroopan unionissa elää köyhyysrajalla 95 miljoonaa ihmistä. Se tarkoittaa joka viidettä ihmistä.

Yli 20 % eurooppalaisista ovat siis köyhiä tai elävät uhkaavasti köyhyysrajalla – lukua voidaan pitää järkyttävänä. Tilanne on varmasti huonontunut entisestään, sillä nämä luvut ovat vuodelta 2021 – jokainen voi miettiä millaiseen ahdinkoon koronapandemia, Ukrainan sota, energiakriisi ja inflaation huima pompahdus on laittanut vähäosaisempia ja niukasti tienaavia. Kriisien tuomat vaikutukset tuntuvat keskiluokassa saakka. Kun energialaskun lisäykset ovat joissain maissa 3–4 kertaisia normaaliin, vuokramenot nousevat rytinällä ja työpaikkojen epävakaus on entistä yleisempää, voidaan vain arvailla, miten vähävaraisissa kotitalouksissa pärjätään taloudellisesti.

Köyhyyden torjuminen osa sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa Eurooppaa

Euroopan komissio on nostanut asiaa keskusteluihin ja julkaisi suosituksen vähimmäistoimeentulosta loppusyksystä. Suositus on parhaillaan käsittelyssä sekä Euroopan parlamentissa että Eurooppa-neuvostossa. Suositus tarkoittaa keskustelua asiasta, parhaiden käytänteiden hahmottamista ja yhteensovittamista. Lainvoimainen se ei ole, mutta on hyvä, että asiaan kiinnitetään huomiota ja että se tuodaan aktiiviseen keskusteluun.

Eurooppalaisittain vähimmäistoimeentulon tavoite, köyhyyden estäminen ja torjuminen on kannatettavaa. Jos ihmisiä, ja eritoten lapsia, ei saada kiinni ihmisarvoiseen elämään, menetetään heidät ja heidän potentiaalinsa kokonaan. Suositus vähimmäistoimeentulosta onkin vahva osa sosiaalisesti oikeudenmukaisemman Euroopan luomista ja toimii rakennuspalikkana sosiaalisten oikeuksien pilarin rakentamisessa.

Brysselissä, ja kansallisesti, toimii järjestöjä, jotka ovat asialle vihkiytyneitä ja vaatineet toimia Euroopan unionin tasolla jo pidemmän aikaa. Onko aika vihdoinkin oikea, että vähimmäistoimeentulo nousee keskiöön ja Euroopan unionin jäsenmaat ottavat asiakseen turvata heikoimmassa asemassa oleville minimitason elämiseensä? Tavoitteeseen on ainakin pyritty pitkään.

Tavoitteena riittävä sosiaaliturva

Olennaisin asia vähimmäistoimeentulon suhteen sosiaalisen suojelun näkökulmasta onkin riittävä ja kattava sosiaaliturva, jota täydennetään erilaisilla palveluilla. Palkansaajajärjestöille on tärkeää, että vähimmäistoimeentulon päälle olisi työntekijällä mahdollisuus kerätä ylimääräistä ansioturvaa. Ansioturvan rahoitus ja erilaisten etuuksien kehittäminen pitäisi vastaisuudessakin säilyttää kansallisella tasolla, koska omien työmarkkinoidemme ja tilanteemme perusteella on paras räätälöidä Suomelle sopivin hallinnointi ja käytänteet.

Vähimmäistoimeentulon riittävyyttä pitäisi seurata aktiivisella otteella jokaisessa jäsenmaassa, niin että se vastaisi kansalaisten hätään oikea-aikaisesti. Seurannan kytkeminen taloudelliseen ohjausjaksoon olisi erittäin tärkeää. Indikaattorien toimivuus ja niiden kehittäminen jatkuvasti palvelisivat tarvetta oikealla tavalla.

Oikea-aikaisesti kansallisen sosiaaliturvauudistuksen kanssa  

Suomessa vähimmäistoimeentuloasioita on pohdittu aktiivisesti muutenkin, sillä sosiaaliturvakomitea on toiminut pari vuotta, tarkoituksenaan löytää uusia eväitä sosiaaliturvan laajempaan uudistamiseen. Komitea toimii vielä viitisen vuotta ja komission pohdinnat aiheesta osuvat ajallisesti hyvin yksiin sen kanssa. Suomi on saanut kritiikkiä perusturvan antamisen riittämättömyydessä. Komitean ajatuksena on ollut mm. yhdistää tukia, niin että Kelan maksamat vähimmäisetuudet olisi helpommin saavutettavissa niitä tarvitseville.

Toivottavasti eurooppalainen keskustelu ei pelota päätöksentekijöitä ja toimeentuloturvan uudistajia, vaan ymmärretään, miten hyvä ajoitus tällä keskustelulla on. Suomalaisilla on keskusteluun Euroopan tasolla paljon annettavaa, ja ideoita pallotellessa esiin voi nousta uusia ajatuksia, joita sovittamalla suomalaiseen järjestelmään voidaan saada entistä toimivampi kokonaisuus.

Mediaanitulo tarkoittaa keskimmäistä tuloa, kun kaikkien kotitalouksien tulot laitetaan suuruusjärjestyksessä jonoon. Eli kun kotitaloudella on käytettävissään alle 60 prosenttia väestön keskimääräisestä käytettävissä olevasta tulosta, se on määritelmällisesti köyhä. Suhteellinen köyhyys vaihtelee näin maittain. EU:n Eurooppa 2020 -strategiassa puhutaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävistä (At risk of poverty or social exclusion, AROPE). Syrjäytymis- tai köyhyysriski lasketaan vuonna 2010 käyttöön otetun EU-kriteeristön mukaan kolmella indikaattorilla: suhteellinen köyhyysriski (pienituloisuus), aineellinen puute ja kotitalouden vajaatyöllisyys.