IndustriAll Europe, Teollisuussektorin federaatio Eurooppa-tasolla, kehottaa teollisuusalan ammattiliittoja kaikkialla Euroopassa osallistumaan mielenosoitukseen Brysselissä 5. helmikuuta.

Ay-liike pitää huolestuttavana, että teollisuuden työpaikat ovat häviämässä hälyttävää tahtia. Mielenosoituksessa vaaditaan ennakoivaa eurooppalaista teollisuuspolitiikkaa, joka perustuu investointeihin, solidaarisuuteen, laadukkaisiin työpaikkoihin ja innovaatioihin. Teollisuuspolitiikan olisi oltava linjassa EU:n ilmastotavoitteiden kanssa.

Deindustrialisaatio eli teollisuuden hiipuminen on tapahtunut vaiheittain IndustriAllin mukaan, eikä se ole enää pelkästään uhkakuva, vaan todellisuutta Euroopassa. Epämääräinen eurooppalainen teollisuusstrategia ja -suunnitelma, huonot yrityspäätökset ja teollisuuden investointien puuttuminen ovat omalla tavallaan vaikuttaneet tähän tilanteeseen. Vuosien 2008 ja 2023 välillä EU menetti 2,3 miljoonaa valmistusteollisuuden työpaikkaa ja vauhti on kiihtynyt vuodesta 2019 lähtien.

Teollisuuskriisi voi johtaa teollisuustyöpaikkojen alasajoon

Vuoden 2024 lopussa tuhannet eurooppalaiset yritykset ovat ilmoittaneet tehtaiden sulkemisista, tuotannon vähentämisestä ja toimintojen keskeyttämisestä. Hyvä esimerkki on Audi, jonka kapasiteetti oli Brysselissä 120 000 auton valmistamiseen. Tehdas kuitenkin suljetaan helmikuussa 2025.
IndustriAll Europen mukaan teollisuuskriisin taustalla on alalla tehdyt lyhytaikaiset sopimukset ja työaikojen vähennykset. Tämä voi tarkoittaa jopa 4,3 miljoonan työpaikan menetystä.

Rakenteelliset muutokset eivät koske ainoastaan perinteisiä sektoreita, vaan myös uusia teollisuudenaloja, joiden piti olla tulevaisuuden työllisyyden vetureita. Sekä polttomoottoriteknologian että sähköautojen tuotanto ja niiden toimitusketjut ovat kärsineet saneeraustoimista. Nykytilanne on hyvin riskialtis ja ilman korjaavia toimia edessä voi olla teollisuuden alasajo. Investoinneilla ja ennakoivalla teollisuuspolitiikalla EU voi pelastaa teollisuutensa.

IndustriAll Europe painottaa, että tarvitaan pikaisia toimia ja eurooppalaisia ratkaisuja. Unionin toimivalta teollisuuspolitiikassa määritellään Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen (SEUT) 173 artiklassa. Käytännössä teollisuuspolitiikkaa tehdään komission ja jäsenmaiden yhteistyönä. 

Teollisuuspolitiikka on tiiviisti kytköksissä unionin muihin keskeisiin politiikka-aloihin, kuten sisämarkkinoihin, tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin (T&K&I), kauppaan, työllisyyteen, energia-asioihin ja ilmastotavoitteisiin.    

Väärä suunta

IndustriAll kritisoi, että EU on kiristänyt finanssipolitiikan sääntöjä ja rajoittanut investointimahdollisuuksia juuri silloin, kun investointeja tarvittaisiin kipeimmin. Monikansalliset yritykset puolestaan tavoittelevat voittojen maksimointia työntekijöiden kustannuksella ja vaatimalla säätelyn purkamista, vaikka teollisuudessa on korkea työvoima- ja osaajapula, erityisesti matalapalkka-aloilla. Tämä on omiaan kiihdyttämään teollisuustyöpaikkojen alasajoa Euroopassa.

Useimmilla Euroopan mailla ei ole kansallisia teollisuussuunnitelmia. Työntekijät maksavat kuitenkin useimmiten hinnan huonosta teollisuuspolitiikasta. Kun rajalliset julkiset varat päätyvät osakkeenomistajien taskuihin osinkoina sen sijaan, että niitä investoitaisiin tulevaisuuden hiilineutraaleihin tuotantoihin ja teknologioihin, vaikutukset alalla ovat kielteiset.

Tule Brysseliin

IndustriAll Europe kutsuu kaikki jäsenliittonsa ja muut ay-aktiivit Brysseliin 5. helmikuuta 2025 (Place Jean Ray klo 10.30) vaatimaan yhdessä vahvaa ja ennakoivaa suunnitelmaa teollisuustyöpaikkojen säilyttämiseksi ja uusien laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi Eurooppaan.

IndustriAll Europe vaatii viittä kiireellistä toimenpidettä teollisuuden alasajon estämiseksi. Näihin kuuluvat muun muassa hyvien teollisuustyöpaikkojen kompassi oikeudenmukaista siirtymää varten (kuten esimerkiksi investointeja tukemaan työntekijöiden uudelleenkoulutuksia). Eurooppa tarvitsee teollisuussuunnitelman, johon sisältyy investointisuunnitelma ja sosiaaliset ehdot kaikille julkisille varoille ja tuille. Lisäksi ay-liike vaatii työpaikkademokratiaa, jossa keskiössä ovat työehtosopimukset ja työntekijöiden osallistaminen työpaikalla.