Tämän vuoden tammikuussa alkaneet kolmikantaneuvottelut ovat päättyneet ja sopimus vähimmäispalkkadirektiivistä on syntynyt. Euroopan parlamentin jäsenet ovat sopineet neuvoston edustajien kanssa myöhään eilen eurooppalaisesta vähimmäispalkasta. Direktiivillä ei ole massiivista vaikutusta Suomeen, mutta muualla Euroopassa vähimmäispalkkadirektiivillä ennakoidaan olevan suuri vaikutus.

Sovitun lainsäädännön tavoitteena on varmistaa, että vähimmäispalkat kaikissa EU-maissa takaavat työntekijöille ihmisarvoisen elintason. Laki koskee kaikkia EU:n työntekijöitä, joilla on työsopimus tai työsuhde. EU:n jäsenmaat, joissa vähimmäispalkka on suojattu yksinomaan työehtosopimuksin, eivät ole velvollisia ottamaan sitä käyttöön tai tekemään näistä sopimuksista yleisesti sovellettavia.

Kaksijakoinen direktiivi tiedossa

Neuvotteluissa mukana olleet mepit ja direktiivin aloitteentekijät Agnes Jongerius (S&D, Hollanti) ja Dennis Radtke (EPP, Saksa) painottivat tämän päivän lehdistötilaisuudessa, että direktiivin maaliin saaminen on tärkeä voitto Euroopan palkansaajille. Lainsäädännöllä ei ainoastaan vähennetä palkkaeroja, vaan luodaan myös läpinäkyviä ja asianmukaisia ​​menettelyjä sekä yhteisiä täytäntöönpanotoimia EU:n tasolla.

Jongerius esitti uuden lakipaketin, joka rakentuu kahdesta osasta, riittävät palkat ja työehtosopimusneuvottelut.

”Jäsenmaiden on arvioitava, ovatko niiden nykyiset lakisääteiset minimipalkat (eli lain sallimat alhaisimmat palkat) riittävät varmistamaan ihmisarvoisen elintason, huomioon ottaen maiden omat sosioekonomiset olosuhteet, ostovoima tai pitkän aikavälin kansalliset tuottavuustasot ja kehitys”, hän esitti.

Tätä arviointia varten EU:n jäsenmaat voivat perustaa reaalihintaisen tavara- ja palvelukorin. Jäsenvaltiot voivat myös soveltaa kansainvälisesti yleisesti käytettyjä ohjeellisia viitearvoja, kuten 60 prosenttia mediaanipalkasta (brutto) ja 50 prosenttia keskipalkasta (brutto).

Myönteistä on, että neuvottelijoiden välissä on syntynyt yksimielisyys siitä, että jäsenvaltioiden on vahvistettava alakohtaisia ​​ja toimialojen välisiä työehtosopimusneuvotteluja. Tämä on olennainen tekijä työntekijöiden suojelemisessa, koska se määrittelee heille vähimmäispalkan. Jäsenvaltioiden, joissa alle 80 prosenttia työvoimasta on suojattu työehtosopimuksella, on laadittava toimintasuunnitelma tämän kattavuuden lisäämiseksi asteittain.

Dennis Radtke painotti, että 80 prosenttia on lukuna erittäin sitova jäsenmaille.

”Jos jäsenvaltiot eivät saavuta 80 prosentin tavoitetta, heidän on laadittava toimintasuunnitelma, jossa selvitetään komissiolle tarkalleen, mihin toimenpiteisiin ne aikovat ryhtyä edistääkseen työehtosopimustoimintaa”, Radtke kommentoi.

Komissaari Nicolas Schmit toi vahvasti esille sen, että laki ei tuo muutoksia jäsenmaiden olemassa oleviin työehtosopimusjärjestelmiin.

“Yksi osa tätä direktiiviä on kannustaa ja vahvistaa työehtosopimusjärjestelmiä. Näkisimme mielellään enemmän työehtosopimuspohjaisia järjestelmiä Euroopassa”, hän kommentoi.

Osapuolet sopivat myös useista toimenpiteistä, joilla parannetaan työntekijöiden todellista pääsyä vähimmäispalkkasuojaan. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat työsuojelutarkastusten suorittamat tarkastukset, helposti saatavilla olevat tiedot vähimmäispalkkasuojasta ja täytäntöönpanoviranomaisten valmiuksien kehittäminen.

ETUC pitää sopimusta tervetulleena ja tärkeänä asiana.

Seuraavat askeleet

Neuvoston puolesta pysyvien edustustojen varaedustajat keskustelevat sopimuksesta jo huomenna 8.6. Coreper I -kokouksen yhteydessä.

EU:n jäsenmaiden hallitukset päättävät määräenemmistöllä 16. kesäkuuta yllä olevasta sopimuksesta. Euroopan parlamentin työllisyysvaliokunnan odotetaan äänestävän kesäkuussa ja direktiivi hyväksytään täysistunnossa syyskuussa. Jäsenvaltioilla on kaksi vuotta aikaa saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään.