Euroopan unioni hyväksyi vuonna 2024 direktiivin naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Se on tärkeä askel, mutta työelämän arjessa tarvitaan edelleen vahvempaa suojaa ja sitovampia toimia seksuaalista häirintää vastaan.

Naistenpäivän ja Minna Canthin tasa-arvon päivän lähestyessä on hyvä huomioida myös työpaikkojen turvallisuus naisnäkökulmasta. STTK:n puheenjohtaja Else-Mai Kirvesniemi painottaa FinUnionsin videolla, että työpaikan pitää olla turvallinen. Silti liian moni kohtaa työssään seksuaalista häirintää.

”Jokaisella on oikeus häirinnästä vapaaseen työelämään”.

Seksuaalinen häirintä ja muu sukupuolittunut väkivalta eivät ole marginaali-ilmiöitä, vaan osa monen naisen työelämän todellisuutta. Lähes joka kolmas nainen on kokenut seksuaalista häirintää työelämässä elämänsä aikana, ja 18 % on kohdannut sitä toistuvasti.

”Seksuaalinen häirintä ei ole ‘huumoria’ eikä ‘väärinymmärrystä’. Se on ei-toivottua käyttäytymistä, joka loukkaa ihmisarvoa ja turvallisuutta. Lisäksi se on  laitonta”, muistuttaa Kirvesniemi.

Direktiivi ei ulotu kokonaisvaltaisesti työelämän häirintään

Vuonna 2024 hyväksytty EU-direktiivi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta toimeenpanee Istanbulin sopimuksen velvoitteita EU-tasolla. Direktiivi edellyttää jäsenmailta useiden väkivallan muotojen kriminalisointia, mukaan lukien verkkohäirinnän ja -vainon, vahvistaa uhrien oikeuksia rikosprosessissa ja velvoittaa tarjoamaan tukea ja suojelua. Se korostaa myös ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista.
Suomessa direktiivi täytäntöönpano on lainvalmistelussa ja hallitus on antamassa esityksensä Valtioneuvoston mukaan viikolla 37/2026.

Työelämä huomioidaan direktiivissä erityisesti seksuaalisen häirinnän osalta sekä tilanteissa, joissa väkivalta vaikuttaa uhrin mahdollisuuksiin käydä työssä. Direktiivi mahdollistaa myös lähestymiskiellot, jotka estävät tekijää tulemasta uhrin työpaikalle, ja edellyttää esihenkilöiden koulutusta.

Kokonaisuutena sääntely on kuitenkin rajattu. Työelämässä tapahtuvaa sukupuolittunutta väkivaltaa ja häirintää ei käsitellä kattavasti, ja mahdollinen erillinen työelämää koskeva aloite EU-tasolla on siirretty hamaan tulevaisuuteen. Tämä on ongelmallista, sillä tutkimusten mukaan naiset altistuvat työssä miehiä useammin haitallisille psykososiaalisille riskeille, kuten emotionaaliselle kuormitukselle, vihamielisille asiakastilanteille ja ei-toivotulle seksuaaliselle huomiolle.

EU-tason selvitysten mukaan yli viidennes naisista on kokenut haitallista sosiaalista käyttäytymistä työssään, kuten sanallista loukkaamista, uhkailua tai seksuaalista häirintää. Naisvaltaisilla aloilla, kuten terveydenhuollossa, ei-toivottu seksuaalinen huomio on selvästi yleisempää kuin keskimäärin.

Vastuuta ja nollatoleranssia

Videolla STTK:n puheenjohtaja Else-Mai Kirvesniemi painottaa vastuuta:

”Vastuu ei ole häirinnän kohteella – se on aina häiritsijällä. Työnantajalla on velvollisuus ehkäistä häirintää ja puuttua siihen välittömästi.”

Työpaikkojen omat rakenteet, työsuojelujärjestelmät ja työehtosopimukset ovat keskeisessä roolissa ennaltaehkäisyssä ja häirintää kokeneiden tukemisessa. Euroopan ay-liike onkin vaatinut vahvempaa EU-tason sääntelyä myös työpaikkakiusaamisesta, psykososiaalisista riskeistä ja verkkohäirinnästä.

Komission keväällä 2025 julkaisema naisten oikeuksien tiekartta nostaa yhdeksi periaatteeksi vapauden sukupuolittuneesta väkivallasta ja tavoitteeksi yhdenvertaiset ja turvalliset työolot. Tiekartta on kuitenkin enemmän poliittinen julistus, eikä sitova säädös.

EU-lainsäädäntö on tärkeä väline, mutta todellinen muutos syntyy vasta, kun sitoumukset viedään lainsäädäntöön kansallisella tasolla ja käytäntöön työpaikoilla. Tasa-arvoinen ja turvallinen työelämä edellyttää poliittista rohkeutta, sitovia velvoitteita ja työmarkkinaosapuolten vahvaa roolia – myös tulevassa EU:n tasa-arvostrategiassa 2026–2030.

Else-Mai Kirvesniemen mukaan yhteinen tavoite pitää olla työelämä, jossa jokainen voi tehdä työnsä ilman pelkoa, painostusta tai vähättelyä.

Häirinnän kitkeminen vaatii nollatoleranssia, selkeitä pelisääntöjä ja aktiivista vastuunkantoa työpaikoilla.

”Häirinnästä vapaa työelämä ei ole etuoikeus – se on perusoikeus”, Kirvesniemi sanoo.

Seksuaalinen häirintä työpaikoilla EU:ssa

EU-maissa naisten kokeman työpaikkahäirinnän yleisyys vaihtelee suuresti: Ruotsissa 55 %, Suomessa 54 % ja Slovakiassa 53 % naisista on kokenut seksuaalista häirintää työssä, kun taas Portugalissa ja Bulgariassa osuus on 12 % ja Latviassa 11 %.

Seksuaalista häirintää tapahtuu myös verkossa. Seitsemän prosenttia työssään häirintää kokeneista naisista kertoo, että siihen liittyi digitaalisten tai verkkotyökalujen käyttöä.

Lähes joka kolmas nainen on kokenut seksuaalista häirintää työelämässä elämänsä aikana, ja 18 % on kohdannut sitä toistuvasti. Silti 75 % naisista arvioi, ettei työpaikkahäirintä ole kovin yleistä.

Seksuaaliselle häirinnälle on sanottava EI.

Lähde: EU:n sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskeva tutkimus 2021 (Eurostat, Euroopan unionin perusoikeusvirastoa (FRA) ja Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE). Lue lisää täältä.