Annika Rönni-Sällinen

Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja

Julkisten hankintojen sääntely on taas keskeisesti esillä EU:ssa ja komissiolta on tulossa kuluvan vuoden aikana tähän liittyvä aloite. Sääntöjen uudistamiselle onkin tarvetta.

Julkiset hankinnat kuulostavat terminä byrokraattiselta, mutta käytännössä ne koskettavat tavalla tai toisella jokaista suomalaista ja eurooppalaista. Sananmukaisesti on kyse siitä, että julkinen taho hankkii palveluita tai tuotteita, joita veronmaksajat sitten käyttävät. Koska kyse on verovarojen käyttämisestä, on erityisen tärkeää, miten ja millä ehdoilla hankintoja tehdään.

Suomessa julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain noin 40 miljardia euroa ja EU:n tasolla puhutaan biljoonista euroista. Olennaista on tietenkin myös se, että palvelut toimivat kuten on ajateltu niitä hankkiessa. Palveluista hankitaan tyypillisesti siivous- ja kiinteistöpalveluita, ruokapalveluita ja turvallisuuspalveluita.

Julkisia hankintoja säätelee EU:n tasolla direktiivi julkisista hankinnoista, joka on implementoitu Suomessa lailla julkisista hankinnoista. Edellisen kerran direktiivi on uudistettu vuonna 2014. Silloin yhtenä tavoitteena oli sosiaalisten kriteerien huomioiminen. Valitettavasti se ei ole näkynyt toivotulla tavalla käytännössä.

Työntekijät ja laatu ensin

Eurooppalaisessa keskustelussa on tällä hetkellä esillä ns. ”Eurooppa ensin” -tavoite. Taustalla on ajatus, että julkisissa hankinnoissa tulisi pystyä priorisoimaan eurooppalaisia toimijoita. Tämä on nykyisessä poliittisessa ympäristössä ymmärrettävä tavoite. Direktiivin tavoitteeksi tai palvelun tarjoajien hyväksyttävyyden takeeksi ei kuitenkaan riitä se, että toimija on eurooppalainen.  Esimerkiksi alihinnoitellut tarjoukset, joilla voitetaan kilpailutuksia ovat arkipäivää niin Suomessa kuin Euroopassa ihan riippumatta palvelun tarjoajan kotimaasta.

Tavoitteena pitäisikin olla “työntekijät ensin”, koska he sen laadukkaan palvelun tekevät.

Olennaista on se, että kilpailutuksia tehdessä tiedetään mitä kilpailutetaan ja määritellään jo tarjouspyynnössä laatukriteerit ja niiden painoarvo mahdollisimman tarkasti. Tähän tarvitaan tiukempaa ohjausta myös EU-tasolta.

Suuressa osassa eurooppalaisista julkisista hankinnoista määräävä tekijä on nimenomaan hinnan alhaisuus. Tähän liittyy myös riskejä siitä, että työntekijät ovat se taho, joka tuntee hintaan perustuvan kilpailutuksen tuloksen selkänahassaan ja palkkapussissaan. 

Onkin äärimmäisen tärkeää varmistaa, että julkisissa hankinnoissa huomioidaan laatukriteerit ja noudatetaan työntekijöiden oikeuksia turvaavia lakeja ja työehtosopimuksia. Sosiaalisten kriteerien, erityisesti työehtosopimusten, merkitystä tulee vahvistaa.

Ammattiliiton kanssa neuvotellun työehtosopimuksen noudattaminen tulisi ottaa pakolliseksi vaatimukseksi hankintakriteereihin. Lisäksi mahdollisuus tehdä hankintoja ainoastaan halvimman hinnan perusteella tulisi poistaa, etenkin palveluhankinnoista.

Väärinkäytösten riski suurin pitkissä alihankintaketjuissa

Pahimmillaan julkisesti hankituissa palveluissa esiintyy työperäistä hyväksikäyttöä. Jotta erilaisia väärinkäytöksiä voidaan torjua tehokkaasti, tulisi estää epärehellisten toimijoiden mahdollisuus osallistua kilpailutuksiin. Poissulkukriteereihin tulisi siten lisätä työntekijöihin kohdistuneet väärinkäytökset ja työehtosopimusrikkomukset. Tällä hetkellä Suomessakin esimerkiksi yritys, joka on jäänyt kiinni liian alhaisten palkkojen maksamisesta, voi voittaa kilpailutuksia yhä uudestaan.

Väärinkäytösten riski liittyy usein pitkiin alihankintaketjuihin. Niinpä alihankintaketjujen pituutta tulisi rajoittaa ja kilpailuttavan toimijan vastuuta lisätä koko alihankintaketjun osalta. Suomessa käytössä oleva etukäteisvalvonta tilaajavastuun muodossa on ollut askel eteenpäin, mutta ei lainkaan riittävä keino varmistaa toiminnan laillisuus ja esimerkiksi työntekijöiden työehtojen noudattaminen. Paperilla asiat voivat etukäteen näyttää olevan kunnossa, mutta ellei sopimuksia valvota eikä niiden rikkomuksista ole seurauksia, sopimuksia ei välttämättä noudateta. Tarvitaan siis sopimuksen aikaista vastuuta ja valvontaa.

Julkisia hankintoja koskevan direktiivin vahvistaminen yllä mainituin keinoin parantaisi palveluiden laatua. Samalla se vahvistaisi pelisääntöjä noudattavien yritysten toimintamahdollisuuksia ja tasapuolisia kilpailuedellytyksiä markkinoilla. Nämä tärkeät tavoitteet ovat usein myös yritysten intressissä. Direktiivin uudistamisessa on mahdollisuus löytää järjestäytyneiden työntekijöiden ja vastuullisten yritysten kannalta win-win-ratkaisu.  Esimerkiksi henkilöstöravintoloita edustava eurooppalainen työnantajajärjestö FoodServiceEurope ja eurooppalainen ammattisihteeristö EFFAT ovat viime syksynä julkistaneet yhteiset näkemyksensä direktiivin uudistamiseksi, joissa nostetaan esiin edellä mainitsemiani asioita.  Nämä järjestöt ovat yhtä mieltä esimerkiksi siitä, että hankintasopimuksia ei pitäisi tehdä pelkästään hinnan, vaan myös laadun perusteella.

Annika Rönni-Sällinen toimii puheenjohtajana Palvelualojen ammattiliitto PAMissa ja EFFATissa (European Federation of Food, Agriculture and Tourism Trade Unions). EFFAT on
eurooppalainen ammattiliittojen liitto, joka edustaa elintarvike-, maatalous- ja matkailualojen ammattiliittoja ja niiden jäseniä Euroopassa.