Euroopan ammatillisessa yhteisjärjestö ETUC:ssa on työskennellyt kaksi suomalaista poliittisissa tehtävissä. He ovat apulaispääsihteereinä toimineet Markku Jääskeläinen ja Katja Lehto-Komulainen. He kertovat FinUnionsin haastattelussa kokemuksistaan Euroopan ay-liikkeen huipulla.

Markku Jääskeläinen: ”ETUC oli Euroopan näköalapaikka”

Berliinin kongressi jäi Markku Jääskeläiseltä väliin, mutta hän muistaa lämmöllä monia aikaisempia kongresseja, joissa hän vieraili. Hän osallistui edelliseen kongressiin Wienissä vuonna 2019, mutta aikoinaan hän toimi myös isäntänä ETUC:n apulaispääsihteerin roolissa.

”Muistan kongressit erittäin voitontahtoisina tilaisuuksina”, hän toteaa puhelimessa ja harmittelee ettei hän päässyt mukaan Berliiniin.

Tästä se alkoi

Mutta palataan hetkeksi ihan järjestön alkuvuosiin. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö sai alkunsa, kun katsottiin, että Euroopan unionin integraation syveneminen vaatii erityistä ay-järjestöä. Katsottiin, ettei maailmanlaajuisella järjestöllä olisi resursseja Eurooppaan keskittyvään edunvalvontaan ottaen huomioon, mitä kaikkea oli meneillään työelämän rintamalla.

”SAK oli jo 70-luvusta lähtien, ja on edelleen jäsenenä eurooppalaisessa ammattijärjestössä. SAK toimi silloin myös aktiivisesti maailmanlaajuisessa ay-järjestössä ICFTU:ssa, joka nykyisin on ITUC”, Jääskeläinen taustoittaa.  

”ETUC:iin liittyi samoihin aikoihin myös maailmanlaajuinen kristillinen ammattijärjestön WCL:n jäsenjärjestöt täysjäseninä”, hän lisää.

Kristillinen ammattiyhdistysliike, joka on suhteellisen vahva joissakin maissa, kuten Belgiassa, Italiassa ja Saksassa, liittyivät vahvempaan eurooppalaiseen ay-liikkeeseen.

”Jotkut ay-järjestöt tulivat jäseniksi vasta 80-luvulla, mm. Ranskan CGT-CCT:n, jonka poliittinen linja oli Euroopan integraatiota epäilevä”, hän kertoo.

Näin syntyi se ETUC, jonka tunnemme nykyään.

”ETUC:iin kuuluu paitsi kansallisia keskusjärjestöjä, myös kymmenkunta erityisalojen eurooppalaista järjestöä”, hän kuvailee kattojärjestön rakennetta.

Kahden pääsihteerin alaisuudessa

Jääskeläinen ehti työskennellä kahden pääsihteerin kanssa ETUC:ssa vuosien 1988–1995 aikana, jolloin hänet valittiin kattojärjestön sihteeristöön. Luxemburgilainen Mathias Hinterscheid, joka on ETUC:n pitkäaikaisin pääsihteeri, vaihtui vuonna 1991 italialaiseen Emilio Gabaglioon. Hän johti kattojärjestöä vuosina 1991–2003. Gabaglion seuraaja, britti John Monks, joka on monille suomalaisille tuttu, johti järjestöä vuosina 2003–2011. Hänen jälkeensä ruorissa oli ranskalainen Bernadette Ségol neljä vuotta, kunnes Luca Visentini valittiin 2015 tehtävään. Esther Lynch on kattojärjestön nykyinen pääsihteeri.  

Pääsihteeri Gabaglion Jääskeläinen muistaa erityisen hyvin.

”Hän loi hyvän yhteistyökuvion silloiseen EU-komission puheenjohtajaan Jacques Delorsiin. Sen lisäksi hän oli kaikessa kehityksessä myönteisesti mukana”, Jääskeläinen kertoo.

”Minulla oli kuten muilla apulaispääsihteereillä, sekä liittosihteereillä, eri puolta Eurooppaa tulleilla, hyvin vaihtelevia tehtäviä. Suomalaisena piti osata asettua vahvasti EU:n kenkiin”, hän muistelee.

Apulaispääsihteerin tehtävä oli erittäin kiinnostavaa, mutta toisaalta myös haastavaa poliittisesti.

Suomalaisena hän pyrki mahdollisimman paljon pitämään yhteyksiä myös koti-Suomeen. ETUC:ssa vieraili usein erilaisia valtuuskuntia, ay-edustajia ja opintomatkalaisia.

”Aina piti olla sanavalmis ja kyetä vastaamaan vierailijaryhmien spekulaatioihin, että mitä EU:n päätöksiä on tulossa ja mitä se tarkoittaa Suomen kohdalla”.  

Pohjoismainen yhteistyöllä (PAY:llä) oli eurooppalaiselle ay-liikkeelle usein esikuvallinen merkitys.

”Sainkin vastata PAY:n ja pohjoismaiden ay-kontakteista ja molemminpuolinen yhteistyö oli viikoittaista”, Jääskeläinen kertoo.

Parlamentissa käytiin usein ja europarlamentaarikot kuuluivat läheiseen yhteistyöverkostoon.
”Monilla mepeillä oli vahva ay-tausta ja parlamentissa toimi ay-liikkeelle oma työryhmä, johon myös ETUC osallistui. Kokoonpano tapasi säännöllisesti ja käsitteli ajankohtaiset työmarkkina- ja sosiaalipoliittiset asiat”, hän kertoo. Kyseinen verkosto toimii muuten edelleen tänä päivänä.

Maastrichtin sopimuksella euromaailmaan

Euroopassa oli meneillään isoja yhteiskunnallisia mullistuksia. Maastrichtin sopimus solmittiin vuonna 1992 ja silloisesta EY:sta tuli todellinen poliittinen voima. Sopimuksessa sovittiin perustasta rajattomiin ja esteettömiin sisämarkkinoihin. Sitä ennen EU oli ollut taloudellinen yhteisö. Jääskeläisen mukaan kyseessä on historiallisesti tärkeä saavutus.

Maastrichtin sopimus on Euroopan unionin tärkeä merkkipaalu, jossa sovittiin yhtenäisvaluutan käyttöönotosta, sosiaalipolitiikkaa koskevasta sopimuksesta, eurooppalaisen työmarkkinavuoropuhelun kehittämisestä ja taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuudesta.

Tästä saa kiittää Saksan edesmennyt liittokansleri Helmut Kohlia, jokateki esityksen sopimuksesta. Kohl on toinen kaikkiaan kolmesta henkilöstä, joille Eurooppa-neuvosto on myöntänyt EU:n kunniakansalaisuuden tunnustukseksi ansiokkaasta työstä Euroopan yhdentymisen ja yhteistyön edistämiseksi.

Tähän asiaan liittyy myös Jääskeläisen mukaan ETUC:n historian suurin läpimurto.

”Kattojärjestö teki vuonna 1992 päätöksen eurotason ay-komiteoista”, hän kommentoi.

Kattojärjestö seurasi meneillä olevaa EU:n talous- ja rahaliiton prosessia, ja oli erityisen huolissaan institutionaalisesta ja poliittisesta epätasapainosta. Sen vuoksi yksi järjestön painopisteistä oli vuoropuhelun käynnistäminen työmarkkinaosapuolten ja Euroopan keskuspankin (EKP) välillä. Tällä työllä oli vaikutusta työehtosopimusneuvotteluihin ja palkkoihin jäsenvaltioissa, jotka kuuluivat euroalueeseen.

Laajentumista alkoi tapahtua kaikkialla

”Euroopan Unionissa tapahtui suhteellisen nopea laajentuminen, joka tietysti vaikutti myös ETUC:n laajentumiseen”, hän kertoo.

”Vastasin itse ETUC:n itälaajentumisesta, 80-luvun loppupuolella ja 90-luvun alussa. Silloin ETUC:iin liittyi toistakymmentä jäsenjärjestöä mm. Tšekistä, Slovakiasta, Sloveniasta, Bulgariasta, Romaniasta, Unkarista entisten päälle”, hän lisää.

Osa uusista ay-järjestöistä olivat heikommassa asemassa verrattuna muihin jäseniin. Jääskeläisen mukaan ay-asioiden kehitys tapahtui hitaammin juuri ko. maissa. Tärkeintä on kuitenkin, että ne ovat löytäneet paikkansa isossa yhteisössä.

Jääskeläistä ilahdutti erityisen paljon, että ETUC:iin on liittynyt myös ukrainalaisia ay-järjestöjä.

Vuonna 1993 Markku Jääskeläinen teki päätöksen palata Suomeen, ja hän koki, että siinä vaiheessa Suomi oli tunnettu eurooppalaisissa ay-piireissä.

”Oli aika palata ja jatkaa töitä täällä koti-Suomessa”.

Ay-liike on ollut Jääskeläiselle sydämen asia koko työuransa aikana, niin Suomen ulkoasian hallinnossa kuin kansainvälisen työjärjestön ILO:n palveluksessa. Jääskeläinen toimi myös Suomen työntekijävaltuutettuna kansainvälisessä työjärjestössä ILO:ssa. ILO on vuodesta 1919 ollut keskeinen työelämän ja työmarkkinoiden foorumi maailmanlaajuisesti.

”Pyrin ylläpitämään kontakteja pitkään myös lähtöni jälkeen. Viettämäni vuodet ETUC:ssa toivat mukanaan uutta kokemusta ja pääsin näköalapaikalle Eurooppaan”, hän toteaa.

Monet ajanmukaiset tärkeät asiat ovat ay-järjestön nykyisellä agendalla.

”Tiedetään, että väestökehityksen ja globalisaation asettamat haasteet, puhumattakaan ilmastovaikutuksista, ovat isoja. Osa haasteista jopa suunnattomia. Samalla pitää muistaa, ettei ay-liikettä vahvempaa ja laajempaa järjestötahoa ole olemassa”, hän sanoo. 

Katja Lehto-Komulainen: ”ETUC työpaikkana oli rikastuttava kokemus”

Palataan vuoteen 2016. ETUC:n apulaispääsihteeri Veronica Nilsson jätti tehtävänsä kongressikauden kesken, ja tilalle haettiin uutta pohjoismaalaista ehdokasta. SAK:n Katja Lehto-Komulaista pyydettiin asettumaan ehdolle ja hänet valittiin apulaispääsihteerin tehtävään. 

”Aloitin tosiaan kesken kauden, tammikuussa 2017, ja ehdin olla tässä tehtävässä vuoden 2019 toukokuun loppuun asti”, hän muistelee.

Lehto-Komulaisesta tuntui, että hän tuli tuttuun kv-ympäristöön, kun aloitti työt ETUC:ssa.

”Olin 2007 vuodesta lähtien ollut SAK:n edustajan varajäsenenä ETUC:n hallituksessa, ja toiminut myös työvaliokunnassa. Tunsin hyvin järjestön sitä kautta ja olin monelle tuttu. Osallistuin myös vuoden 2011 ja 2015 kongressien valmisteluihin, mutta olihan se eri tilanne tulla sihteeristöön ja johdon jäseneksi”, hän kertoo.

Roolit vaihtuivat lennossa

Apulaispääsihteerin tehtävä on vaativa. Se on poliitikon rooli ja on verrattavissa mepin tehtävään.

”Tulin palvelemaan jäsenjärjestöjä, kun aiemmin olin ETUC:n hallinnossa toiminut ikään kuin omistajan roolissa”, hän lisää.

Lehto-Komulaisen vastuulla oli talouspolitiikan kehittäminen, verotukseen liittyvät asiat ja EU:n talousjärjestelmä, eli ”kovat aiheet” mutta myös työllisyyspolitiikka kuului vastuupalettiin. Sen lisäksi hän myös tuurasi pääsihteeri, Luca Visentinia, ja työhön liittyi paljon myös edustamista.

 ”Veronica Nilsson briiffasi minua missä mennään, ja siitä se lähti. Kalenteriin tipahti puheenvuoro Euroopan Keskuspankin paneeliin ja lähdin Frankfurtiin kahden viikon päästä ja samalla viikolla oli puheenvuoro buukattu Euroopan parlamentin pääistunnossa”.

Alku vaati tilanteen haltuunottoa nopeallakin aikataululla, Lehto-Komulainen muistelee. Perspektiivi oli vaihdettava. ETUC on kooltaan suhteellisen pieni järjestö (n. 70 työntekijää) suomalaisiin puitteisiin verrattuna, mutta koko Eurooppa on sen agendalla.

”Pohjoismaat edustavat noin 9 miljoonaa palkansaajaa PAY:n kautta, joten kyllä Pohjoismailla on aika isot olkapäät, vaikka ETUC:ssa on jopa 45 miljoonaa palkansaajaa”, hän sanoo ja vertailee Saksaan, jossa on 5,6 miljoonaa jäsentä.

”Vahvuutena pidetään myös sitä, että Pohjoismaissa on korkea tes-kattavuus ja järjestäytymisaste. Sitä arvostetaan Euroopassa”, Lehto-Komulainen painottaa.

Erilainen työkulttuuri

Suomalaisuus ei saanut näkyä hänen jokapäiväisessä työssään. Hän kuitenkin myöntää, että oli hyvä, että hän tuli euromaasta, kun hänellä oli vastuuta erityisesti talousasioista.

”Olen kiitollinen, että sain kokea tämän. Se oli valtava oppimisprosessi”, hän sanoo.

ETUC:ssa on kaksi virallista työkieltä, joista toinen on ranska ja toinen englanti. Kaikki puhuvat enemmän tai vähemmän muuta kuin omaa äidinkieltään. Lehto-Komulainen muistaakin, että järjestössä puhuttiin 13 eri äidinkieltä hänen aikoihinsa.  

”Taisin olla ETUC:n ainut pohjoismaalainen ja suomalainen apulaispääsihteeri, joka on puhunut ranskaa EU-tason kokouksissa”.

Ranskan kielestä oli hyötyä. Sitä Lehto-Komulainen sai puhua runsaasti, kun kohtasi parlamentin isoja poliittisia ryhmiä ja kävi tiiviitä keskusteluita myös ryhmien puheenjohtajien ja sihteeristöiden kanssa. Hän vastasi vuoden 2019 Europarlamenttivaalien kampanjatyöstä ETUC:ssa ja siinä samalla meneillään oli myös ETUC:n kongressivalmistelut.

”Isoja agendoja oli koko EU-talousjärjestelmän uudistaminen niin, että julkiset investoinnit olisi jätetty EU-taloussääntöjen ulkopuolelle. Myös talouspolitiikan EU-ohjausjakso työllisti. Työllisyysasioiden osalta komissio korosti uusien työpaikkojen määrää EU:ssa, ja ETUC painotti, että pitää olla laadukkaita työpaikkoja”, hän kertoo.

EU:ssa tahdin määritteli Jean-Claude Junckerin johtama Euroopan komissio. Marianne Thyssen oli silloisen työllisyys- ja sosiaaliasioiden EU-komissaari, ja Pierre Moscovici talousasioista vastaava komissaari.

”Näiden komissaarien kanssa tein eniten yhteistyötä, koska vastasin myös työllisyyspolitiikasta ETUC:ssa. Sen lisäksi komission varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis tuli tutuksi”, hän muistelee.                  

Eurooppa-hattu päässä

Yhtenä tärkeänä saavutuksena Lehto-Komulainen pitää työtään julkisiin investointeihin liittyvää aloitetta rahastosta, jolla haluttiin varmistaa julkisten investointien vähimmäistaso kaikissa jäsenvaltioissa. ETUC oli jo useiden vuosien ajan vaatinut enemmän julkisia investointeja Eurooppaan oikeana laukaisijana terveelle ja kestävälle elpymiselle. Se pohjautui ideaan yhteisvastuullisuudesta ja näkyikin sittemmin ponnahduslautana korona-aikana, kun jäsenvaltiot päättivät elpymisrahastosta jne. 

”Ajoin apulaispääsihteerin roolissa yleiseurooppalaisempaa linjaa kuin suomalaiset tai muut pohjoismaalaiset ay-järjestöt. Tietenkin pidin yhteyttä omiin taustajärjestöihin, mutta toiminnassa keskeistä oli eurooppalainen etu. Työllisyysasioissa pidin aika jämäkän pohjoismaalaisen linjan”, hän mainitsee.

Lehto-Komulainen johti kahta komiteaa ETUC:ssa; talouspoliittista komiteaa ja työllisyyspoliittista komiteaa. Niiden kautta valmisteltiin kannat ETUC:n hallinnolle. Komiteoissa jäsenjärjestöt ovat edustettuina ja oli tärkeää, että pohjoismaalaiset edustajat olivat aktiivisia. Lehto-Komulainen pystyi myös nimeämään suomalaisia ay-edustajia johtamiinsa delegaatioihin.

Yhteistyötä arvostavat tahot 

Suomen ay-liikkeen rooli eurooppalaisessa ay-yhteistyössä on koko ajan ollut vahva. Viesti on ollut se, että halutaan olla mukana vaikuttamassa yhteisten asioiden puolesta. SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta valittiin Berliinissä ETUC:n hallituksen varapuheenjohtajaksi viime viikolla. 

”Minusta on hienoa, että Jarkko Eloranta ja STTK:n puheenjohtaja Antti Palola ovat panostaneet paljon eurooppalaiseen yhteistyöhön, mutta ovat myös olleet aktiivisia PAY:n kautta. Sitä arvostetaan”, Lehto-Komulainen toteaa.

EU-tasolla sillä on merkitystä, onko kiinnostusta ja tutustutaanko myös ay-liikkeen Eurooppa-järjestöihin. Se tarkoittaa usein sosiaalista kanssakäymistä ja vierailuja puolin ja toisin.

”Kun ylläpidetään myös henkilökohtaisia suhteita Eurooppa-tasolla, suomalainen ay-liike näkyy ja sitä kuullaan”, hän lisää.

Hyvät muistot eivät jää unholaan

ETUC:n ja Brysselin ajoilta Lehto-Komulainen jää erityisesti kaipaamaan kansainvälistä henkeä ja välittömyyttä ja ystävällisyyttä (convivialité), jotka löytyvät Keski-Euroopasta. 

Kansainvälinen työyhteisö voi olla monille myös koukuttava kokemus. Siihen liittyy usein vauhti ja kiire, ja että on tärkeiden asioiden äärellä. Siksi Lehto-Komulaista harmittaa, että harva maanmies ja -nainen on löytänyt tiensä eurooppalaiseen ay-liikkeeseen. ETUC:ssa toimii tällä hetkellä yksi suomalainen, Joakim Smedman, joka on juristi.  

”Ammattiliitoissa Suomessa pitäisi olla kasvamassa niitä ihmisiä, joita voidaan lähettää Euroopan sihteeristöihin, vaikkapa lyhyeksi ajaksi. Siksi työkierto FinUnionsissa on tärkeä osa”, Lehto-Komulainen muistuttaa.

Vuoden päässä edessä on seuraavat europarlamenttivaalit. Euroopan unionin asiat ovat olleet Suomelle sisäpolitiikkaa vuodesta 1995. Koska EU vaikuttaa myös Suomen asioihin, olisi hyvä olla asioista perillä.

”Tärkeää on, että parlamenttiin saadaan henkilöitä, jotka ymmärtävät palkansaajien arkea ja myös kuuntelevat ay-liikkeen viestejä”, hän muistuttaa.