Anni Toiviainen, SAK

ilmastoasiantuntija

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa toteuttava Fit for 55 -paketti puhuttaa sekä Suomessa että Brysselin käytävillä, kun lakiesitysten yksityiskohdista ja laajemmista linjanvedoista neuvotellaan. Mistä EU:n Fit for 55 -lakipaketissa onkaan kyse, ja mitkä ovat paketin keskeisimpiä toimia ja ehdotuksia työntekijöiden kannalta? Millaisin keinoin ehdotusten viitoittamaa ilmastopolitiikkaa voidaan toteuttaa oikeudenmukaisella tavalla?  

Päästövähennystavoitteita kiritetään monilla yhteiskunnan sektoreilla  

Fit for 55 -valmiuspaketti on kokoelma lainsäädäntöehdotuksia, joilla EU pyrkii merkittäviin päästövähennyksiin ja lopulta hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä. Paketin tavoitteena on asettaa EU:n päästökehitys tielle, jolla kasvihuonekaasupäästöt vähenevät 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää toimia kaikilla ilmastopolitiikan osa-alueilla: päästökaupan piirissä, taakanjakosektorilla sekä niin kutsutulla LULUCF- eli maankäyttösektorilla. 

Kokonaisuutena Fit for 55 -paketti on laaja, monisyinen ja monilta osin vielä tiukkojen neuvottelujen keskiössä. Minkä asiakohtien käsittelyä ja etenemistä aiheesta kiinnostuneen ja ilmastopolitiikan työelämävaikutuksia pohtivan kannattaa erityisesti seurata? Tässä kolme tärppiä, joista lähteä liikkeelle.

Päästökauppajärjestelmän laajennus ja kiristäminen

EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla toimijat maksavat oikeudestaan päästää hiilidioksidia ilmakehään. FF55-pakettiin kuuluva ehdotus koskee päästökaupan laajentamista meriliikenteen, tieliikenteen ja rakennusten lämmityksen piiriin. Myös päästöoikeuksien hintaan pyritään vaikuttamaan vähentämällä päästöoikeuksien ilmaisjakoa ja markkinoilla olevien päästöoikeuksien määrää. Seuraamisen arvoista on, missä muodossa päästökaupan laajeneminen lopulta toteutuu, ja millaisin keinoin päästöoikeuksien hintaan päädytään vaikuttamaan? Miten jäsenvaltioiden erityispiirteet ja elinkeinorakenne huomioidaan järjestelmässä? 

Hiilirajamekanismi eli nk. hiilitulli  

Hiilirajamekanismi on paketissa uutena esitelty ilmastopolitiikan työkalu, jonka tarkoitus on estää hiili-intensiivisen teollisuuden ja tuotannon siirtyminen löyhemmin säänneltyihin maihin EU:n ulkopuolella. Parhaimmillaan hiilivuodon ehkäiseminen tasa-arvoistaa teollisuuden alojen kilpailua, kun tuotanto eri maissa järjestetään samojen sertifikaattien ja päästötavoitteiden puitteissa. Seurata kannattaa, mitkä sektorit lopullinen muotoilu kattaa, ja käydäänkö kansallisella tasolla keskustelua uuden mekanismin työllisyysvaikutuksista?  

Sosiaalinen ilmastorahasto   

Laajentuvan päästökaupan kylkiäisenä komissio on ehdottanut väliaikaisen sosiaalisen ilmastorahaston (SCF) perustamista. Tukea on tarkoitus suunnata niille kotitalouksille ja mikroyrityksille, jotka ovat liikenteelle ja rakennuksille suunnitellun päästökaupan vaikutusten vuoksi erityisen haavoittuvassa asemassa. On esitetty, että tukea käytettäisiin pitkäaikaisempien, vähäpäästöisten investointiratkaisujen edistämiseen, sekä samalla myös lyhytaikaisempien, suorien sosiaalitukien rahoittamiseen. Suomen kanta esitykseen on ollut varautunut, ja neuvotteluista odotetaan vaikeita. Ay-liikkeen näkökulmasta rahaston keskeinen ongelma on, ettei se tunnista päästökauppauudistuksen piirissä olevien alojen työntekijöitä tukitoimien kohderyhmänä.  

Kuinka paketin voisi toteuttaa työntekijät huomioiden?  

Valmiuspaketin lakiesityksistä jokainen heijastuu tavalla tai toisella työntekijöiden arkeen, osaamistarpeisiin ja työllisyysnäkymiin. Jotta kokonaisuus koetaan hyväksyttävänä työntekijöiden keskuudessa, tulee paketin valmistelu- ja toimeenpanoprosessissa huomioida oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet. Vielä tässä vaiheessa oikeudenmukaisen siirtymän periaatteita ei ole integroitu osaksi esityksiä, vaikka keinot siihen on olemassa.  

Keskeisessä asemassa oikeudenmukaisen ilmastopolitiikan toteuttamisessa on tiedonsaanti tulevista muutoksista, sekä tarvittava tuki muutoksiin vastaamiseen. Tämä pätee myös Fit for 55 -pakettiin: oikeudenmukaisen siirtymän periaatteiden mukaista olisi, että kunkin lakiesityksen vaikutukset työllisyyteen ja työntekijöiden osaamistarpeisiin selvitettäisiin. Tarve työllisyysvaikutusten ja osaamistarpeiden muutosten arvioinnille pätee sekä kansallisella että EU-tasolla.  

Tavoitteena sosiaalisesti kestävä siirtymä hiilineutraaliuteen  

Ilmastonmuutos näkyy jo nyt kaikkialla maailmassa, ja sen vaarallisia vaikutuksia pyritään hillitsemään kansainvälisellä ilmastopolitiikalla, kuten Euroopassa Fit for 55 -paketilla. Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka edistää globaalia ja ylisukupolvista oikeudenmukaisuutta, sillä se on ainoa keino turvata turvalliset elin- ja työolosuhteet haavoittuville ihmisryhmille nyt ja tulevaisuudessa. Ay-liikkeen kantava ilmastopoliittinen ajatus onkin, että politiikkatoimien oikeudenmukaisuuden tulee yltää myös työntekijöihin: siirtymässä hiilineutraaliin yhteiskuntaan tulee huolehtia murrosalojen työntekijöiden reilusta kohtelusta. Aidosti kestävässä siirtymässä yhdistyvät paitsi ekologinen, myös sosiaalinen ulottuvuus.