Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun viisipäiväinen työviikko vakiintui teollisessa mittakaavassa Euroopassa. Malli, joka juontaa juurensa 1900-luvun alun tuotantorakenteisiin ja pitkälti miesvaltaiseen työelämään, on sittemmin muodostunut globaaliksi normiksi. Samaan aikaan työelämä on muuttunut perusteellisesti: työ on digitalisoitunut ja työn tekemisen tavat monipuolistuneet. Näiden muutosten myötä keskustelu työajan lyhentämisestä ja nelipäiväisestä työviikosta on taas yleistynyt.

ETUI:n tutkimus kokoaa yhteen laajan joukon kansainvälisiä kokeiluja*, joissa työaikaa on lyhennetty keskimäärin 20 prosentilla ilman palkanalennuksia**. Tulokset viittaavat johdonmukaisesti siihen, että työajan lyhentämisellä on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia sekä työntekijöiden hyvinvointiin että organisaatioiden toimintaan.

ETUI:n vanhempi tutkija Agnieszka Piasna katsoo, että kehitys tukee tarvetta arvioida työviikon rakennetta uudelleen. Hänen mukaansa teknologinen kehitys ja talouden rakennemuutos luovat vahvat perusteet työajan lyhentämiselle, jolloin myös tuottavuuden höydyt voidaan jakaa tasaisemmin työntekijöiden kesken.

”Hyödyt eivät rajoitu pelkästään yksilötasolle. Tutkimus osoittaa, että myös organisaatiot hyötyvät lyhyemmästä työajasta. Sairauspoissaolot vähenivät useissa kokeiluissa merkittävästi ja henkilöstön vaihtuvuus laski. Työntekijöiden sitoutuminen kasvoi, mikä näkyi parempana työilmapiirinä ja joissakin tapauksissa jopa tuottavuuden paranemisena”, Piasna kertoo.

Tutkimusnäyttöä eri maista: vähemmän stressiä ja parempi palautuminen

Useissa maissa toteutetut kokeilut* tarjoavat konkreettista näyttöä työajan muutoksen vaikutuksista. Iso-Britanniassa jopa 71 prosenttia työntekijöistä raportoi työuupumuksen vähentyneen nelipäiväisen työviikon kokeiluissa. Samalla lähes puolet (48 %) kertoi työtyytyväisyyden parantuneen. Sairauspoissaolot vähenivät merkittävästi: keskimääräinen sairauspoissaolojen määrä laski 65 prosenttia.

Portugalissa työnantajat raportoivat työntekijöiden stressitason laskeneen 75 prosenttia, ja lähes 60 prosenttia havaitsi henkilöstön sitoutumisen kasvaneen. Brasiliassa unettomuus ja muut unihäiriöt vähenivät lähes puolella (49,6 %) ja yli kahdeksan tuntia yössä nukkuvien osuus kasvoi 42 prosenttia.

Myös fyysisen terveyden osalta tulokset ovat lupaavia. Saksassa kokeiluihin osallistuneet työntekijät ottivat keskimäärin 1 848 askelta enemmän viikossa ja liikkuivat noin 25 minuuttia enemmän kuin vertailuryhmä. Tämä viittaa siihen, että lyhyempi työaika voi lisätä arjen aktiivisuutta ja tukea pitkäaikaista terveyttä.

Työ- ja vapaa-ajan tasapaino paranee ja rekrytointi helpottuu

Työajan lyhentämisen vaikutukset näkyvät erityisen selvästi työn ja muun elämän yhteensovittamisessa. Kun kurkistaa Europan ulkopuolelle, niin Australiassa ja Uudessa-Seelannissa lähes puolet työntekijöistä (49 %) raportoi elämän tasapainon parantuneen. Isossa-Britanniassa jopa 60 prosenttia koki helpotusta työn ja hoivavastuiden yhteensovittamisessa.

Portugalissa niiden työntekijöiden osuus, jotka kokivat vaikeuksia työn ja perhe-elämän yhdistämisessä, laski 29 prosenttiyksikköä. Samankaltaisia tuloksia on havaittu myös muissa maissa, mikä viittaa siihen, että työajan lyhentäminen voi olla keskeinen keino vastata esimerkiksi hoivavastuisiin ja sukupuolten väliseen eriarvoisuuteen työmarkkinoilla.

Työajan lyhentämisen vaikutukset eivät rajoitu yksilötasolle. Organisaatiot ovat raportoineet parannuksia tuottavuudessa, henkilöstön pysyvyydessä ja rekrytoinnissa. Isossa-Britanniassa työntekijöiden irtisanoutumiset vähenivät 57 prosenttia kokeiluun osallistuneissa yrityksissä. Portugalissa lähes puolet yrityksistä raportoi rekrytoinnin helpottuneen.

Sairauspoissaolojen väheneminen on myös merkittävä tekijä: Australiassa ja Uudessa-Seelannissa poissaolot vähenivät yli 44 prosenttia. Näillä tekijöillä on suora vaikutus organisaatioiden tehokkuuteen ja kustannuksiin.

Psykososiaaliset riskit keskiössä

Työajan lyhentäminen liittyy kiinteästi myös psykososiaalisiin riskeihin, kuten stressiin, kuormitukseen ja työuupumukseen. Eurooppalaisissa OSH Pulse –kyselyissä jopa 27 prosenttia työntekijöistä on kokenut työperäistä stressiä, ahdistusta tai masennusta. Työajan pituus ja työintensiteetti ovat keskeisiä riskitekijöitä.

ETUI:n vanhempi tutkija Agnieszka Piasna korostaa, että työajan lyhentämisen hyödyt eivät synny automaattisesti.

”Työajan uudelleentarkastelu on perusteltua, mutta onnistuminen edellyttää todellisia muutoksia työn organisointiin”, Piasna toteaa.

Onnistunut siirtymä nelipäiväiseen työviikkoon edellyttää muutoksia työn organisointiin, johtamiseen ja priorisointiin. Pelkkä työajan lyhentäminen ilman näitä muutoksia ei riitä, ja voi jopa heikentää työntekijöiden hyvinvointia.

”Jos työmäärä pysyy ennallaan, mutta työaika lyhenee, seurauksena voi olla työn intensiivistyminen – ilmiö, joka itsessään on merkittävä psykososiaalinen riski. Tällöin myös palkaton ylityö voi lisääntyä, mikä heikentää uudistuksen tavoitteita”, Piasna lisää.

Samalla työajan lyhentäminen nähdään yhä useammin keinona jakaa tuottavuuden kasvun hedelmiä tasaisemmin. Historiallisesti työajan lyhentäminen on kulkenut käsi kädessä teknologisen kehityksen kanssa – ja nykyinen keskustelu jatkaa tätä perinnettä.

Kohti uutta normaalia?

Vaikka nelipäiväinen työviikko ei ole vielä laajasti käytössä, kokeilujen tulokset eri puolilta maailmaa vahvistavat sen potentiaalia. Ne osoittavat, että lyhyempi työaika voi samanaikaisesti parantaa työntekijöiden terveyttä, lisätä työtyytyväisyyttä ja tukea organisaatioiden suorituskykyä.

Sadan vuoden jälkeen viisipäiväinen työviikko ei välttämättä enää vastaa nykypäivän työelämän tarpeita. Yhteiskunnallista keskustelua on jatkettava siitä, miten muutos tulee mahdolliseksi.

* Tutkimuksessa tarkasteltiin työajan lyhentämisen pilottihankkeita, joista suuri osa toteutettiin 4 Day Week Global -kampanjan puitteissa. Useimmat hankkeet noudattivat samankaltaista mallia: ne kestivät noin kuusi kuukautta, työaikaa lyhennettiin merkittävästi (tavoitteena noin 20 % vähennys) ja palkka säilyi ennallaan.

Moni työajan lyhennyskokeiluista on tehty v. 2021–2023 aikana. Kokeilujen laajuus vaihtelee maittain, kuten myös tapa, jolla edistetään työajan lyhennystä (poliittisesta aloitteesta hallitustasolla yksilötasoiseen päätökseen). Espanjaa voidaan kuitenkin pitää edelläkävijänä. Espanjan hallitus päätti vuoden 2021 alussa tukemaan nelipäiväisen työviikon pilottihanketta kolmen vuoden ajan 50 miljoonalla eurolla, mikä teki siitä yhden ensimmäisistä maista, jotka koskaan kokeilevat valtion rahoittamaa nelipäiväistä työviikkoa.

** Työajan lyhentäminen tarkoittaa viikoittaisen tai vuosittaisen työajan vähentämistä lainsäädännön, sopimusten tai työehtosopimusten kautta ilman palkan alenemista. Se toteutetaan usein esimerkiksi nelipäiväisenä työviikkona, mutta lyhennys voidaan jakaa myös pidemmälle ajanjaksolle, kuten kuukauteen tai vuoteen.

Haluatko lukea aiheesta lisää?

Saksan, Irlannin ja Espanjan työajan lyhennyskokeiluista

Tutustu myös ETUI:n julkaisuihin:

The why and how of working time reduction

Negotiating working time reduction