Liikkuvien työntekijöiden sosiaaliturvaa selkiytetään

Euroopan parlamentti, EU-komissio ja jäsenmaat saavuttivat tiistaina 19. maaliskuuta alustavan yhteisymmärryksen eurooppalaisen sosiaaliturvan uudistuksesta. Uudistuksessa on kyse sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta eli keinoista, jotka turvaavat liikkuvien työntekijöiden oikeudet sosiaaliturvaan, kun he muuttavat toiseen maahan tai he työskentelevät ja asuvat eri jäsenmaissa.

Uudistuksen tarkoitus on selkiyttää yhdestä jäsenmaasta toiseen muuttavien työntekijöiden sosiaaliturvan sääntöjä. Uudistetut säännöt helpottavat esimerkiksi toisessa jäsenmaassa työttömäksi joutuneiden työntekijöiden asemaa.

Parlamentin, komission ja neuvoston kolmikantaneuvotteluissa on jo pitkään ollut yksimielisyys työttömyysetuuden viemisestä toiseen maahan. Jatkossa työntekijä voisi nostaa työttömyyskorvausta puoli vuotta sen jälkeen, kun hän on muuttanut toiseen EU-maahan. Lähtömaa saa päättää, maksaako se työttömyyskorvausta pidempään kuin puolen vuoden vähimmäisajan.

Uudistus sisältää määräykset siitä, kuinka nopeasti yhdessä EU-maassa tehty työ huomioidaan työttömyysetuuden laskennassa, kun työntekijä joutuu työttömäksi muutettuaan toiseen jäsenmaahan. Komissio on ajanut aikarajaa, koska nykyisin vähimmäisaikaa ei ole määritelty.

Neuvottelutulos vastaa jäsenmaiden kantaa, jonka aikaraja on hieman lyhyempi kuin komission ehdotus. Sovintoesityksen mukaan toisessa EU-maassa tehty työ huomioidaan työttömyysetuuden laskennassa, kun työntekijä on työskennellyt uudessa jäsenmaassa keskeytyksettä vähintään kuukauden. Työttömyysetuuden suuruus määräytyy jatkossakin etuuden maksavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan.

Rajatyöntekijöihin sovelletaan erityismääräyksiä

Asetuksessa on erityismääräyksiä rajatyöntekijöiden työttömyysturvasta. Rajatyöntekijöitä ovat esimerkiksi Virossa asuvat ja Suomessa työskentelevät työntekijät. Ehdotuksen mukaan edellä mainitussa tapauksessa Suomi maksaisi työttömyysetuudet, kun Virossa asuva työntekijä on työskennellyt keskeytyksettä Suomessa vähintään kuusi kuukautta. Alle puoli vuotta työskennelleiden työttömyysetuudet maksaisi edellinen EU-maa, jossa työntekijä on työskennellyt yli puoli vuotta, esimerkissä siis Viro.

Kyseessä on kompromissi komission ja jäsenmaiden esitysten välillä: Komissio esitti aikarajaksi vuotta, jäsenmaat kolmea kuukautta.

Lisäksi asetusuudistuksessa on tarkennuksia perhe- ja pitkäaikaishoidon etuuksiin, lähetettyjen työntekijöiden sosiaaliturvan määräytymiseen sekä työmarkkinoiden ulkopuolella olevien ihmisten terveydenhoitoon.

Neuvottelutulos vaatii vielä EU-parlamentin ja jäsenmaiden virallisen hyväksynnän. Olisi poikkeuksellista, jos neuvottelutulosta ei vahvistettaisi. EU-parlamentin on virallisesti hyväksyttävä esitys viimeistään huhtikuun 15. päivä alkavalla täysistuntoviikolla, jotta asetus tulee voimaan.

Uudistuksen jälkeenkin jäsenmaat päättävät itsenäisesti, millaiset niiden sosiaaliturvajärjestelmät ovat: mitä etuja tarjotaan, millä ehdoilla, kuinka etuudet lasketaan ja miten etuudet rahoitetaan. Uudistukselle on kuitenkin ollut tarvetta, sillä vuosikymmenessä toisessa jäsenmaassa työskentelevien ihmisten määrä on kaksinkertaistunut noin 17 miljoonaan. Lisäksi miljoonat eurooppalaiset matkustavat säännöllisesti toisiin jäsenmaihin työ- tai perhesyistä.