Euroopan parlamentin työllisyysvaliokunta (EMPL) hyväksyi 11.11.2021 kantansa direktiiviin, jolla halutaan turvata elämiseen riittävä lakisääteinen vähimmäispalkka. Suomalaisen palkansaajan kannalta on tärkeää, että direktiivi kunnioittaa työehtosopimuksilla sopimista. Suomen lisäksi viidessä muussa EU-maassa on työehtosopimuksilla neuvoteltavat minimipalkat. Muissa 21 EU-jäsenmaassa on säädetty minimipalkoista lailla.

Työllisyysvaliokunta osoitti tukensa työehtosopimusneuvottelujen kattavuuden laajentamiselle 80 prosenttiin, lakisääteisten vähimmäispalkkojen asettamiselle 60 prosenttiin mediaanista ja 50 prosenttiin keskiansioista. Työllisyysvaliokunta tyrmäsi ehdotuksen sallia vähennysten tekemisen vähimmäispalkasta.

“Direktiivin vieminen maaliin tulee olemaan prioriteetti”. Tämä oli minimipalkkadirektiivin aloitteentekijöiden Dennis Radtken (EPP) ja Agnes Jongeriuksen (S&D) viesti yleisölle S&D seminaarissa 16.11.

Radtken mukaan tässä direktiiviehdotuksessa yhdistyvät sekä yhteisvastuun ottaminen, palkkaköyhyyden poistaminen ja sitä kautta monen eurooppalaisen elämän parantaminen.

“Tämä on viesti niille työntekijöille, joiden toimeentulo ei riitä elämisen kustannuksiin”, Jongerius sanoi.

Palkkaköyhyys onkin minimipalkkakeskustelujen ytimessä. Faktaa on, että julkiset menot ovat kallistuneet kun taas lakisääteisen palkkakehitys junnaa perässä. Tämä on hyvin keskeistä kun puhutaan kunnollisista vähimmäispalkoista, sen lisäksi että minimipalkkojen tulee olla sidoksissa jäsenmaiden elinkustannuksiin.

Antwerpenin yliopiston sosiologian professori Bea Cantillonin mukaan minimipalkat ovat ehdottoman tärkeitä hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvan tarkasteluissa. Työikäisen väestön palkkaköyhyys on lisääntynyt, ja Cantilloni näkee lakisääteiset vähimmäispalkat ratkaisevana välineenä tämän epäkohdan korjaamiseksi.

Ketkä ovat Euroopassa nykypäivän lakisääteisen minimipalkan saajia? Heidän joukossa on nuoria, naisia, työntekijöitä määräaikaisilla työsopimuksilla, osa-aikaisia työntekijöitä ja keikkalaisia, usein työpaikasta toiseen vaihtavia työntekijöitä sekä monesti vähemmän koulutusta omaavia henkilöitä matalapalkka-aloilla. Tämä ilmiö ei ole myöskään ajan mittaan muuttunut parempaan, vaan naisten kohdalla tilanne jopa huonontunut.

Professori Valeria Pulignano, joka toimii sosiologian professorina Leuvenin yliopistossa, on tutkinut työmarkkinoita Europassa. Osasyy tähän ilmiöön on Pulignanon mukaan se, että monissa maissa ei ole vakaita työehtosopimusjärjestelmiä ja että työehtosopimusten kattavuus on hyvin alhainen. Hän viittaa OECD:n tutkimukseen, jonka mukaan pienimmän minimipalkan saajat yleensä hyötyisivät työehtosopimuksista.
Yhdistämällä lakisääteiset minimipalkat työehtosopimuksiin saadaan palkkatason takaava mekanismi. Siksi Pulignano kannattaa työehtosopimusneuvottelujen ja työpaikkaedustajien aseman vahvistamista työpaikoilla Euroopassa.

Minimipalkkadirektiivi ensimmäinen askel

Jongeriuksen mukaan minimipalkka on ensimmäinen askel tiellä kohti reilua työelämää. Hänellä on kuitenkin pitkä “toivelista” asioista, johon hän toivoisi muutoksia, kuten alustatyöntekijöiden asemaan ja sosiaaliturvaan jne.

“Meillä on hyvin erilaisia palkkajärjestelmiä eri puolilla Eurooppaa, järjestelmiä, joissa vähimmäispalkkoja määritetään työehtosopimusneuvotteluilla. Ehdotuksessa pohditaan myös sitä, miten työehtosopimusneuvotteluja voidaan laajentaa ja miten estää hyökkäyksiä järjestäytymistä vastaan”, Jongerius kertoi.

STTK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Maria Häggman painotti puheenvuorossaan, että suomalaiset palkansaajajärjestöt ovat tukeneet minimipalkkaehdotusta alusta lähtien.

“Uskomme siihen, että kaikilla on jotain voitettavaa tällä aloitteella. Pidämme vahvuutena, että alakohtaiset työehtosopimukset ovat välttämättömiä. Sen lisäksi työehtosopimusneuvottelut ovat myös tapa estää sosiaalista polkumyyntiä”, Häggman kommentoi.

Työllisyydestä ja sosiaalisista oikeuksista vastaava komissaari Nicolas Schmit, mainitsi että minimipalkkadirektiivi olisi viesti siitä, että työstä maksettavalla palkalla on tultava toimeen. Jokainen ansaitsee työstä kunnollisen toimeentulon.

“Bulgarialainen työntekijä ei ole vähemmän tuottava kuin työntekijä Luxemburgissa”, hän sanoi.

Schmit toi myös esille sen, että parlamentin jäsenet menivät Euroopan komission suosituksia pidemmälle ehdottamalla, että kansallisen tason työehtosopimusneuvottelut kattaisivat 70 prosentin sijasta vähintään 80 prosenttia työntekijöistä. Se on hänestä on vahva poliittinen signaali.

Ehdotuksen mukaan EU-jäsenvaltioiden, jotka eivät ole saavuttaneet tätä kynnystä, on laadittava yksityiskohtainen toimintasuunnitelma joko jäsenvaltioiden tai työmarkkinaosapuolten toimesta.
Kynnys on Schmitin mukaan säilytettävä koska se on yksi direktiivin tärkeistä tavoitteista.

Samalla kun työllisyysvaliokunta hyväksyi mietintönsä, se hyväksyi myös mandaatin, jolla Euroopan parlamentti voi valiokunnan mietinnön pohjalta edetä ministerineuvoston ja Euroopan komission kanssa ns. Trilogineuvotteluihin. Mietintö voi kuitenkin tulla Parlamentin plenaarissa käsittelyyn 22.11.
Tulevan Ranskan puheenjohtajakauden aikana minimipalkka-asia on etenemässä ainakin Radtken, Jongeriuksen ja Schmitin näkemysten mukaan.

Lue lisää S&D:n konferenssista minimipalkasta täältä.

Minimipalkkadirektiiviehdotus pähkinänkuoressa tällä hetkellä

• Direktiivillä pyritään varmistamaan työntekijöille vähimmäispalkat, jotta voidaan taata ainakin ”kunnollinen elintaso”, erityisesti työntekijöille, mutta myös heidän perheilleen, mikä ei sisältynyt alkuperäiseen ehdotukseen.
• Euroopan parlamentin jäsenet esittivät köyhyysrajan kansainväliset kriteerit. Jäsenvaltioiden on raportoitava kansainvälisten kriteerien perusteella 60 prosenttia bruttomediaaniansioista ja 50 prosenttia keskimääräisestä bruttoansiosta.
• Työsuojelutarkastukseen liittyviä resursseja on vahvistettava.
• Kompromissitarkistuksissa täsmennetään, että vähimmäispalkan tulee kattaa sekä yksityinen että julkinen sektori.
• Mitä tulee palkan riittävyyden määritelmää koskevaan pykälään, mepit esittelivät käsitteensä ”säädyllisyyden kynnysarvosta” ja muuttivat mittausperusteita. He selvensivät ostovoimakriteeriä ja ottivat käyttöön käsitteen ”työssäkäyvien köyhyys/palkkaköyhyys”.

Euroopan parlamentin kompromissitarkistukset löydät täältä.