Vaikka sukupuolten välinen tasa-arvo on Euroopan unionin keskeinen periaate, naiset ovat vähemmän työllistettyjä kuin miehet kaikissa EU-maissa ja heidän palkkansa ovat lähes joka jäsenvaltiossa pienemmät kuin miesten. Palkkaerot ovat vielä suuremmat korkeammin palkatuissa tehtävissä. Miten voimme parantaa sukupuolten välistä tasa-arvoa?

Kansainvälisen naistenpäivän yhteydessä meidän on syytä muistaa tasa-arvoon liittyviä epäkohtia, joita naiset kohtaavat sekä työ- että arkielämässä. Tähän liittyvät esimerkiksi naisten asema työmarkkinoilla, naisten ja miesten väliset palkkaerot, perhevapaiden vaikutus naisten työllisyystilanteeseen ja heidän tekemänsä palkaton työ.

Tasa-arvo on Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin keskeinen periaate, ja se vahvistaa, että naisilla ja miehillä on yhtäläiset oikeudet samanarvoiseen palkkaan samanarvoisesta työstä. EU:lla on sukupuolten tasa-arvostrategia, joka asettaa joukon tavoitteita ja toimia kohti sukupuolten välistä tasa-arvoa Euroopassa vuoteen 2025 mennessä.

EU-tasolla naisten ja miesten välisiä palkkaeroja on kavennettu, mutta työmarkkinoille pääsyn ja osallistumisen osalta sukupuolten välillä on edelleen merkittäviä eroja. EU:n pyrkimys on ollut saada nämä epäkohdat kuriin vuoteen 2030 mennessä.

Uudessa Eurofoundin podcast-jaksossa sukupuolten tasa-arvoon erikoistuneet tutkijat Carlos Vacas ja Barbara Gerstenberger keskustelevat sukupuolten välisistä palkkaeroista ja sukupuolten välisestä kuilusta työmarkkinoilla sekä tarkastelevat niitä tekijöitä, jotka estävät EU:ta saavuttamasta asetettuja tavoitteita. Mitä toimenpiteitä päättäjät voivat toteuttaa kaventaakseen nämä erot?

Naisten ja miesten palkkaerot suurimmat Virossa

”Viimeisimpien tietojen mukaan (2021) sukupuolten välinen palkkaero on noin 13 prosenttia EU:ssa. Keskimäärin nainen ansaitsee 12,7 prosenttia vähemmän kuin mies tunnissa. Erot Euroopassa ovat merkittäviä. Niissä maissa, joissa palkkaero on suurempi, se voi olla jopa 20 prosenttia (Virossa) ja vain hieman vähemmän esimerkiksi Itävallassa tai Saksassa”, kertoo tutkija Carlos Vacas.

Toisessa päässä ero on melko pieni, noin 5 prosenttia, esimerkiksi Belgiassa, Italiassa, Hollannissa, Sloveniassa ja Romaniassa. Luxemburgissa palkkaero on jopa negatiivinen (-0,2 prosenttia), mikä tarkoittaa, että naiset saavat korkeampaa palkkaa kuin miehet.

Palkkaero kapenee ajan myötä.

”Edistystä on tapahtunut EU:ssa. Palkkaero oli monta vuotta n. 16 prosenttia, ja nyt se on n. 13 prosenttia, joten olemme nähneet kehitystä. Mutta muutos on hidasta”, kuvaa Vacas.

Useimmissa maissa on havaittavissa laskeva trendi, mutta ei kaikissa.

”Emme voi päätellä, että pienempi palkkaero tarkoittaa parempaa tilannetta naisille työmarkkinoilla”, Vacas sanoo.

Hän mainitsee Saksan, Suomen, Ruotsin ja Tanskan, jotka kaikki ovat jäsenmaita, joissa tasa-arvoasioita on pidetty toimivana, ja joissa naiset ovat päässeet työmarkkinoille. Naiset työskentelevät näissä maissa merkittävästi enemmän kuin muissa EU-maissa. Tästä huolimatta sukupuolten välinen palkkaero on melko suuri.

Toisaalta on maita, joissa naiset osallistuvat paljon vähemmän (esimerkiksi Italia ja Romania) työmarkkinoille, mutta joissa palkkaero on pieni.

”Naiset kohtaavat enemmän esteitä palatessaan työmarkkinoille ja siksi he huolehtivat enemmän esim. perheenjäsenistä. Ne naiset, jotka pääsevät nopeammin työmarkkinoille, ovat niitä, joilla on taustalla hyvä koulutus, mikä myös mahdollistaa hyvän palkkatason saavuttamisen”, hän selittää.

Mitä korkeampi ansiotaso, sitä suurempi palkkaero

”Sukupuolten välinen palkkaero näyttää olevan suurempi korkeapalkkaisissa töissä”, Vacas sanoo.

Tähän liittyy kaksi asiaa. Naisia on vähemmän korkeapalkkaisissa töissä ja heillä on vähemmän mahdollisuuksia päästä hyvin palkattuihin töihin. Kun naiset saavuttavat korkeapalkkaisen työn, palkkaero on todennäköisesti suurempi.

”Esimerkiksi rahoitussektorilla näkee suuria palkkaeroja. Miesvaltaisilla aloilla, kuten rakennusalalla tai kaivostoiminnassa, sukupuolten palkkaero on taas pienempi”.

Toinen mielenkiintoinen asia on, että naisia tulee tänä päivänä enemmän työmarkkinoille korkeimmin palkattuihin töihin kuin koskaan aikaisemmin.

Osa-aikatyön rangaistus ja katkokset työuralla

Naiset työskentelevät todennäköisemmin enemmän osa-aikaisesti ja heillä on enemmän hoitovastuuta kotona. Onko tämä niin sanottu osa-aikatyön rangaistus?

”Osa-aikatyö on yksi niistä syistä, jotka vaikuttavat sukupuolten väliseen palkkakuiluun. Naiset tekevät paljon enemmän osa-aikatyötä kuin miehet. Myös sektori, jossa nainen työskentelee, vaikuttaa asiaan. Naiset työskentelevät enemmän alipalkatuilla aloilla”, Vacas sanoo.

Palkkaerojen vertailuissa käytetään mittarina aina tuntipalkkaa.

”Ansiotaso jää naisille alhaisemmaksi, koska osa-aikatyötä tekevät saavat vähemmän palkkaa”.

Tutkijat käyttävät tietoja eri tutkimuksista selittääkseen, miksi palkkaeroja on olemassa. Kaikkia taustalla olevia syitä he eivät pysty tutkimusten perusteella selittämään. He uskovat, että muita syitä kuitenkin löytyy. Tutkija viittaa mm. naisten syrjintään työmarkkinoilla, vaikka hän sanoo sen olevan vaikeasti todistettavissa (esimerkiksi epäreiluja ylennyksiä työpaikalla). Toinen voisi olla ammatillisen kokemuksen pituus, jota ei selviä kyselyissä. Siihen vaikuttaa myös, kuinka kauan henkilö on ollut töissä ilman katkoja.

”Tiedämme, että päätekijä siihen, miksi naiset jäävät miesten jälkeen palkkakehityksessä, on äitiys- ja vanhempainvapaat”.

Tutkija huomauttaa myös, että naiset eivät pyydä palkankorotusta tai neuvottele palkoistaan yhtä paljon kuin miehet.

Erilaiset työmarkkina-asemat

Naisten ja miesten työllisyysmahdollisuuksien ja sukupuolten palkkaerojen välillä on yhteys. Eurostat tarkastelee väestöä ja laskee niistä osuuden, joka työskentelee tai osallistuu tuottavaan toimintaan joko työntekijöinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina (20–64-vuotiaista). Vuonna 2022 n. 80 prosenttia ikäryhmän olevista miehistä oli töissä, kun taas naisilla vastaava osuus oli 69,3 prosenttia. Se on yli 10 prosentin ero (10,7 %).

Pientä parannusta on tapahtunut edelliseen vuoteen verrattuna.

”Vuonna 2008 työllisyyskuilu sukupuolten välillä oli edelleen 14 prosenttia. Suunta on siis oikea, mutta on vaikea nähdä miten, tällä tahdilla, saavutamme EU:n tavoitteen työllisyyskuilun vähentämisestä alle 6 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä”, Barbara Gerstenberger pohtii.

Miesten työllisyysaste on korkeampi kuin naisten kaikissa EU-maissa. Gerstenberger mainitsee mm. Baltian maat ja myös Suomen, jotka erottuvat edukseen joukosta. Näissä maissa työllisyydessä on havaittavissa noin 3 prosentin ero naisten ja miesten välissä.

”Toisessa päässä löytyvät Italia ja Kreikka, joissa tämä ero naisten ja miesten välillä on noin 20 prosenttia. Italiassa on taas toisaalta alhainen sukupuolten välinen palkkaero (5 prosenttia)”, hän huomauttaa.

Julkinen lastenhoito keskeinen tekijä

Työllisyyseroihin vaikuttaa suuresti julkisen lastenhoidon saatavuus, hoidon kustannukset ja hoidon laatu (esim. normaalien työaikojen aikana). Vaikka hyvää lastenhoitoa olisi tarjolla, tätä mahdollisuutta ei välttämättä käytetä, sillä maassa voi olla erilaisia kulttuurisia odotuksia ja arvoja liittyen lapsenhoitoon.

”Onko äitien ensisijainen tehtävä lasten hoitaminen vai hyväksytäänkö tai jopa suositaanko julkista lastenhoitoa vaihtoehtona”, tutkija kysyy.

Työn joustavuus ja työaikaan liittyvät toimenpiteet auttavat sovittamaan yhteen työ- ja perhe-elämää. Jos työnantajat tarjoavat joustavuutta ja lainsäädäntöä on, tämä lisää naisten mahdollisuuksia päästä työmarkkinoille.

”On myös riski, että työajan lyhentäminen ja osa-aikatyö nähdään työpaikalla sitoutumisen puutteeksi. Se voi hankaloittaa naisen urakehitystä, mikä puolestaan johtaa palkkaeroihin”, Gerstenberger pohtii.

Työmarkkinoiden eriytyminen

Vaikka sukupuolten työllisyysmahdollisuuksiin liittyvät erot kapenevat hitaasti, työpaikat eivät muutu sukupuolten suhteen enemmän tasapainoisiksi (60-40 prosentin tasapaino koetaan yleensä hyväksi). Kun naiset tulevat työmarkkinoille, he valitsevat monesti naisvaltaisia aloja ja ammatteja. Monet työskentelevät alipalkatuissa töissä (henkilökohtaisina hoitajina tai siivoojina jne.). Yli 80 prosenttia näiden alojen työntekijöistä on naisia ja alipalkattuja.

”Naiset ovat tietoisesti hakeutuneet julkisen hallinnon, terveydenhuollon ja koulutuksen kaltaisille aloille. Nämä ovat aloja, joissa on joustavuutta työajoissa verrattuna keski- tai hyvin palkattuihin töihin yksityisellä sektorilla”, Gerstenberger mainitsee.

Tutkijan mukaan uravalinta tehdään varhaisessa vaiheessa, ja naiset usein haluavat yhdistää työ- ja perhe-elämän ja valitsevat alan tai ammatin sen mukaan.

EU:ssa on myös merkittävä ero vanhempainvapaiden kestossa (muutamasta kuukaudesta vuoteen).

Maissa, joissa on hyvät lastenhoitopalvelut ja vanhempainvapaan saannin mahdollisuudet, erot työllistyä ovat pienempiä naisten ja miesten välillä.

13 tuntia enemmän työaikaa palkattomaan työhön

Miehet käyttävät hieman yli 42 tuntia viikossa palkkatyöhön. Naiset puolestaan käyttävät keskimäärin hiukan vähemmän, eli 37 tuntia. Tässä on kuuden tunnin ero. Naiset työskentelevät enemmän osa-aikaisesti (noin 28 % naisista työskentelee osa-aikaisessa työssä ja miehistä vain 8 prosenttia).

Eurofoundin työolosuhdetutkimuksessa kartoitetaan ajankulu palkattomaan työhön kotona (hoitoaktiviteetteihin ja ruoanlaittoon jne.).

”Tässä kuva on päinvastainen, ja naiset tekevät keskimäärin 13 tuntia enemmän kuin miehet palkatonta työtä viikossa”, Gerstenberger sanoo.

Maissa, joissa palkkatyön ero naisten ja miesten välillä on pienempi (Ranska, Luxemburg, Ruotsi ja Suomi), erot palkattomaan työhön käytetyssä ajassa ovat myös pienempiä.

”Jos laskemme yhteen sekä palkatun ja palkattoman työn, nainen työskentelee itse asiassa 8 kokonaista viikkoa vuodessa enemmän kuin mies”, tutkija kertoo.

Mitä toimia tutkijat ehdottavat?

Naisten ja miesten palkkaerojen poistamiseksi vaaditaan aktiivisia toimia jäsenmaiden työmarkkinajärjestöiltä ja työnantajilta. Ammattiliitot ovat keskiössä edistämässä yhdenvertaisuutta sekä lainsäädännössä että kaikessa muussa toiminnassaan. Tasa-arvotyötä on edistettävä koko EU:ssa.

”Edullinen ja saavutettavissa oleva lastenhoito on tärkeä työkalu, joka mahdollistaa naisten osallistumisen työmarkkinoille ja se myös vähentää katkoksia työuran aikana”, Carlos Vacas huomauttaa.

”Työmarkkinoiden segregaatiota ylläpitää vallitsevat mielikuvat ja sukupuolistereotypiat siitä, että tietyt alat ja ammatit sopisivat vain tietylle sukupuolelle. Näitä tulee purkaa, ja sukupuolten välistä tasapainoatarvitaan esim. tieteessä, teknologiassa ja matematiikassa ja aloilla, joilla palkkataso on korkeampi. Kouluissa voisi tarjota parempaa sukupuolisensitiivistä uraohjausta”, hän painottaa.

Barbara Gerstenbergerin mukaan on tartuttava epäkohtaan, joka liittyy palkattomaan työhön naisten ja miesten välillä.

”Tämä vaikuttaa suoraan naisten uravalintoihin, urakehitykseen ja ansioihin koko elämän ajan ”.

Eurofoundin työolotutkimuksen mukaan isät, joilla on pieniä lapsia, haluaisivat työskennellä lyhyempiä päiviä.
”Miehiä pitäisi kannustaa ottamaan isyysvapaata ja vanhempainvapaata, johon heillä on oikeus. Lisäksi heille pitäisi tarjota mahdollisuus lyhentää työaikaa, työskennellä osa-aikaisesti, jos kotona on pieniä lapsia”, hän ehdottaa.

Myös hybridityöskentely voisi olla varteenotettava ratkaisu. Se on parantanut työajan hallintaa ja mahdollistanut vanhempien työskentelyn kotona.

Tutustu Eurofoundin sukupuolten tasa-arvoa käsitteleviin podcast-jaksoihin täällä.