Susanna Salovaara

johtaja, FinUnions

Nelipäiväinen työviikko on puhuttanut niin Suomessa kuin EU-tasollakin. Isossa-Britanniassa julkaistiin tulokset puolen vuoden kokeilusta nelipäiväistä viikosta ja ne olivat paljon rohkaisevampia kuin oli etukäteen edes ajateltu. Kokeilu kirvoitti monen tahon vaatimaan, että tätä kokeilua pitäisi soveltaa useammallakin taholla.

Vielä 1950-luvulla moni nykypäivän itsestäänselvyys tuntui uskomattomalta ajatukselta, esimerkiksi työntekijöiden viisipäiväinen työviikko, loma- ja sairausajan palkka tai vanhempainvapaat. Suomessa siirryttiin tekemään töitä viitenä päivänä viikossa 1960-luvulla ja lauantain koulu lopetettiin -70-luvun alussa. Työelämässä ei olla siis juurikaan tehty muutoksia työaikaan 54 vuoteen, vaikka työ on muuttunut monella tavalla ja olemme saaneet avuksemme lukuisia laitteita ja koneita, jotka ovat parantaneet kokonaisvaltaista tuottavuutta. Voisiko siis miettiä, olisiko aika uudistaa työelämää jälleen kerran ihmisten elämänlaadun parantamiseksi?

Euroopan ammattiyhdistysliike on ollut innokkaana kannustamassa työmarkkinoita kokeiluihin nelipäiväiseksi työviikoksi. Korona-ajalla moni tottui tekemään töitä kotoa ja pendelöinnin puuttuessa vuorokauteen jäi enemmän aikaa kuin aiemmin. Moni nautti siitä, että aikaa jäi harrastuksille tai että ehti nähdä lapsia muutenkin kuin kiireesti illallisella ja iltarituaalien aikaan. Huomattiin, että tarvitseeko ”business as usual” ollakaan kiveen hakattu muoto?

Kokeiluja nelipäiväisestä viikosta

Samalla, kun työelämään tuodaan vaihtoehtoja ja parannetaan työntekijöiden elämänlaatua, on varmaa, että työtyytyväisyys kasvaa. Työtyytyväisyyden kasvaessa myös työn tuottavuus kasvaa. Tämä huomattiin viimeisimpänä työaikakokeilussa Isossa-Britanniassa. Tässä kokeilussa oli mukana 61 yritystä ja yli 3300 työntekijää. Tämä puolivuotinen kokeilu loi niin positiivisia kokemuksia, että 92 % yrityksistä jatkaa nelipäiväistä viikkoa tulevaisuudessakin. Tämä ”100-80-100 – malli” tarjoaa täyden palkan 80 % panoksella luoden täyden 100% tuottavuuden.

Työaikakokeiluja on viritelty Euroopassa muuallakin. Ruotsi ja Islanti ovat olleet uranuurtajia kokeiluissa, aloittaen ne jo 2015. Islannissa lyhennetystä työajasta tuli pysyvä tila 90 % työvoimasta, Ruotsissa vain jotkin yritykset siirtyivät siihen. Islannissa on tehty merkittäviä huomioita työstressin ja burnoutien vähenemisestä.

Saksassa varsinkin start-up – yritykset ovat lähteneet kokeiluihin mukaan. Myös Espanjassa on meneillään pilotti nelipäiväisestä työviikosta; hallitus on sitoutunut mukaan kokeiluun taloudellisesti ja pk-yritykset saavat tukea sitoutuessaan kaksivuotiseen kokeiluun. Myös Skotlannissa Scottish National Party tukee yrityksiä taloudellisesti 11,8 miljoonalla eurolla kokeilussa.

Belgiassa hallitus on halunnut joustavoittaa työmarkkinoita tarjoamalla nelipäiväisen työviikon mahdollisuutta. Belgiassa tosin työtunnit ei vähene, vaan työntekijöiden on tehtävä täydet viikkotunnit ja työskenneltävä pidempään neljänä muuna päivänä ollakseen oikeutettu ekstravapaapäivään. Belgian ay-liike on alleviivannut työntekijöiden uupumusta, jolla tuottavuus ei nouse, kuten alkuperäisen neliviikkoisen työviikon ajatus on ollut. Perheellisten ei ole juurikaan mahdollista työskennellä pidempiä päiviä, eikä tämä järjestely ole mahdollista vuorotyöläisille. On siis hyvin arveluttavaa, ketä tämä järjestely pitkäaikaisesti hyödyttää, jos ketään.

Nelipäiväinen työviikko kiinnostaa toki Euroopan ulkopuolellakin. Kokeiluihin on lähtemässä yrityksiä Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja jopa Japanissa. Työelämän kehittämisestä ja työntekijöiden hyvinvoinnista on tullut myös rekrytointivaltti työmarkkinoilla.

Muutos, jolla on myönteisiä vaikutuksia

Itsenäisempi ote työhön luo monesti motivoituneempia työntekijöitä. Nelipäiväisen työviikon keskiössä on asioiden tekeminen entistä tehokkaammin ja monessa tapauksessa se on tarkoittanut muun muassa kokousten määrää vähentämällä. Myös vaikutukset ympäristöön ja tasa-arvoon on nostettava esiin: kun pendelöiviä ihmisiä on harvemmin, kuormitamme myös ympäristöä vähemmän. Lisäksi nelipäiväinen viikko on parantanut molempien vanhempien osallisuutta kodin ja lasten hoitamiseen.

Suomalainen työelämä on perinteisesti ollut laadukasta ja olemme olleen edelläkävijöitä. Automatisaatio on helpottanut ja nopeuttanut työtä niin duunari- kuin asiantuntijatyössä, jonka myötä työn tehokkuus on kasvanut. Olisi hyvä, jos muutos voisi rohkaista myös ajatukseen nelipäiväisen viikon kokeilemisesta. Kuten kaikessa, tärkeintä on tahtotila, kun halutaan tehdä yhdessä, toisiimme luottaen, niin alkaa tapahtua. Ehkä täysin utopistinen ajatus ei olekaan niin kaukainen, kun sitä vain päätetään lähteä yhdessä tavoittelemaan?