Euroopan yhteisö alkoi 1980-luvun puolivälissä laatia komission puheenjohtaja Jacques Delorsin ehdotuksesta pelisääntöjä sisämarkkinoiden luomiseksi. Siitä käynnistyi hanke, jolla tuli myös olemaan iso vaikutus niin koko Euroopalle, Suomelle kuin suomalaiselle ay-liikkeellekin.

Suomessa läntinen integraatio nostatti kysymyksiä 1980-luvun lähestyessä loppuaan. Suomen hallitus, ammattiyhdistysliike ja työnantajajärjestöt ryhtyivät tahoillaan selvittelemään kantojaan tähän kehitykseen.

Ammattiyhdistysliikkeessä ensimmäisinä asiaan reagoivat teollisuuden palkansaajia edustavat liitot, jotka syksyllä 1989 perustivat Teollisuuden palkansaajien Eurooppa-projektin. Projektilla selvitettiin integraation vaikutuksia suomalaisen teollisuuden työntekijöiden asemaan ja edunvalvontaan.

Palkansaajakeskusjärjestöt, SAK, TVK, Akava ja STTK perustivat syksyllä 1990 hankkeen nimeltä Keskusjärjestöjen Eurooppa-yhteistyö, KEY. Sen tehtävänä oli kerätä ja jakaa tietoa Euroopan integraatiosta sekä EY:n ja EFTA-maiden käymien ETA-neuvotteluiden etenemisestä.

KEYn tärkein tehtävä oli tiedotustoiminta. Tätä varten KEY perusti ay-liikkeen piiristä yhteysryhmän, jonka tilaisuuksiin kutsuttiin puhujiksi integraatiosta hyvin perillä olevia henkilöitä niin Suomesta kuin Euroopastakin. Tämän lisäksi julkaistiin ”KEY Tiedotetta”, joka oli tärkein väline informaation jakamisessa ay-kentälle.

Koska Suomi päätti alkuvuonna 1992 hakea EY:n jäsenyyttä, jatkettiin KEYn toimintaa kahdella vuodella. KEY tiedotti ahkerasti sekä ETA-sopimuksen lainsäädännön valmistelun että EY-neuvottelujen etenemisestä. Schengen-sopimuksen myötä Euroopan yhteisö muuttui Euroopan unioniksi vuonna 1993. ETA-sopimus tuli voimaan vuoden 1994 alussa.

KEYn toiminnan aktiivisin vuosi oli 1994, jolloin se järjesti EU:ta käsitteleviä seminaareja ja tiedotustilaisuuksia. KEY myös toteutti opintomatkoja Brysseliin sekä jatkoi ”KEY Tiedotteen” julkaisemista. Julkaisuissa käsiteltiin EU-jäsenyyden hyötyjä ja haittoja.

KEYn tavoite oli saada ay-liike näkemään EU-jäsenyyden positiiviset puolet ja kääntymään jäsenyyden kannalle. Sama tavoite oli työnantajajärjestöillä, jotka yhdessä palkansaajakeskusjärjestöjen kanssa antoivat kesäkuussa 1994 yhteisen julkilausuman EU:hun liittymisen puolesta.

Kansanäänestys vahvisti EU-jäsenyyden

Syksyllä 1994 suomalaiset äänestivät neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä EU-jäsenyyden puolesta, minkä jälkeen eduskunta sinetöi jäsenyyden äänestämällä samoin. Vuoden 1995 alussa Suomesta tuli EU:n jäsen, samaan aikaan Ruotsin ja Itävallan kanssa.

SAK, STTK ja Akava päättivät vuoden 1994 lopulla perustaa Brysseliin yhteisen toimiston, jonka tehtävänä oli seurata palkansaajia koskevien asioiden kehitystä ja tiedottaa niistä Suomeen. KEY-Finland nimen saanut toimisto avasi ovensa helmikuun alussa 1995 ammattiyhdistysten talossa Place Rogier’n lähellä.

Ensimmäisten vuosien kuluessa luotiin KEY-Finlandin toiminnan periaatteet: yhteyksien luominen ja ylläpito Brysselin eri toimijoihin sekä tiedotustoiminnan kehittäminen sähköpostia ja internetiä hyödyntäen. Vuonna 1997 käynnistyi EU-Kolmion julkaisu. KEY-Finland tiedotti valmistelussa olevista työllisyyteen liittyvistä aloitteista sekä EU:n huippukokouksista.

1990-luvun lopun vuodet olivat Eurooppa-euforian vuosia. EU kiinnosti kokonaisvaltaisesti ja siitä haluttiin tietää mahdollisimman paljon. KEY-Finland täytti tätä tiedonhalua toimimalla isäntänä kymmenille Brysselissä vieraileville ryhmille. Varsinainen huipentuma oli vuosi 1999, jolloin Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön 9. edustajakokous järjestettiin Helsingissä ja Suomi toimi ensimmäisen kerran EU:n puheenjohtajamaana.

Suomalaisten Eurooppa-innostus laantui 2000-luvun puolella, samalla korostuivat keskusjärjestöjen ja liittojen henkilöiden suorat kontaktit Brysseliin. KEY-Finland otti Viron ammattiliitot mukaan tiedotukseensa. Vuonna 2004 EU laajeni kymmenellä maalla, mukaan lukien Viro.

KEY-Finlandista FinUnions

KEY-Finlandin nimi vaihtui vuonna 2007 ja käyttöön otettiin nimi FinUnions. Samalla toimiston historiassa kääntyi lehti, kun tiedotustoiminnan rinnalle tuli vaikuttaminen Euroopan parlamentin jäsenistöön. Euroopan parlamentin rooli kasvoi entisestään vuonna 2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen myötä.

Palkansaajien asiat olivat pitkään sivuroolissa EU:n komission toiminnassa, mutta 2010-luvun jälkimmäisellä puoliskolla sosiaalinen Eurooppa nousi isoksi teemaksi ja vuonna 2015 komissio teki ehdotuksen sosiaalisten oikeuksien pilarista.

FinUnions on 2010-luvun kuluessa uudistanut tiedotustoimintaansa, laatinut viestintästrategian sekä etsinyt uusia tapoja vaikuttaa Euroopan parlamentin jäsenten työskentelyyn suomalaisten palkansaajien hyväksi. FinUnions on myös valinnut toiminnalleen strategisia painopisteitä ja niihin sopivia kärkihankkeita.

2020-luvulla FinUnionsin jatkaa toimintaansa suomalaisten palkansaajien etujen ajajana ja sosiaalisen Euroopan puolustajana Brysselissä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta palkansaajien Brysselin edunvalvontatoimiston perustamisesta.

Teksti perustuu Seppo Tammisen kirjoittamaan historiakirjaan ”FinUnions 25 vuotta palkansaajien asialla Brysselissä”, joka ilmestyi v. 2021. Kirja kertoo toimiston historian ja samalla osan Suomen EU-jäsenyyden historiaa.