Siirry sisältöön
Sosiaaliasioista vastaavana erityisasiantuntijana Suomen pysyvässä EU-edustustossa Pasi Korhonen näkee palkka-avoimuusdirektiiviä merkittävänä viestinä Euroopalta: Sukupuolesta johtuvat palkka-erot on saatava kuriin. Kuva: iStock.

Pasi Korhonen neuvottelee direktiiviehdotuksista työkseen 

Pasi Korhonen on jo neljättä kertaa Brysselissä työkomennuksella. On jo mennyt useampi vuosi siitä, kun hän tuli Suomen pysyvän edustustoon Euroopan unionissa (EUE) vuonna 2018 valmistelemaan Suomen EU-puheenjohtajakautta*. Ikimuistoinen kausi pyörähti käyntiin vuoden 2019 heinäkuussa, jolloin Korhonen pääsi toiminnan ytimeen, eli hoitamaan työryhmäpuheenjohtajan tehtäviä.  

”Se oli vilkasta aikaa. Puheenjohtajamaa muun muassa vastaa kaikista neuvoston työryhmistä ja tehtävälista on pitkä. Pienelle maalle se on valtava ponnistus, mutta onneksi suomalaiset ovat tehokkaita. Monesti pienuus on etu, kun voi ketterästi koordinoida neuvotteluja”, hän kertoo. 

Tiiviin kuuden kuukauden puheenjohtajuuskauden jälkeen Korhonen päätti jäädä pariksi lisävuodeksi EUE:hin Brysselissä.   

Korhonen on tehnyt pitkän virkamiesuran. Aiemmin hän on työskennellyt mm. terveyssektorin erityisasiantuntijana Suomen pysyvässä EU-edustustossa, EU-komission sisämarkkinat -pääosastolla kansallisena asiantuntijana, valtioneuvoston kanslian EU-sihteeristössä, kauppa- ja teollisuusministeriössä sekä ulkoasiainministeriössä.  

EU-asiat hän tuntee hyvin. Ne ovatkin saaneet hänet palaamaan takaisin Euroopan sydämeen. Lisäksi Korhonen arvostaa osaavia ja hyviä työkavereita, joiden kanssa on mahtava tehdä töitä. 

EUE:ssa Pasi Korhonen vastaa sosiaalipolitiikasta, työsuojelusta ja sukupuolten tasa-arvoasioista. 
”Työhöni kuuluu pitkälti valmistella asioita neuvostolle. Sitä työtä tehdään ensin työryhmissä, sitten Coreperissä**, ja siitä se etenee ministerineuvostoon”, hän kertoo.   

Vuosien aikana Korhonen on nähnyt monta lainsäädäntöehdotusta ja aloitteita EU-tasolla. Yksi, mikä on erityisesti jäänyt mieleen, on palveludirektiivi, josta hän vastasi kauppa- ja teollisuusministeriön aikoina. 

”Se oli iso kokonaisuus ja vietiin läpi juuri ennen Suomen aiemman puheenjohtajuuden alkua”, hän muistelee.   

Direktiiviehdotukset, jotka nyt löytyvät pöydältä, ovat tärkeät, koska ne nostavat sukupuolten tasa-arvotematiikka uudella tavalla esille. Näitä ovat palkka-avoimuusdirektiivi ja pörssiyhtiöiden hallitusten kokoonpanoa koskeva direktiivi, joissa lähtökohta on sukupuolten tasa-arvo.  

”Sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä on yksi EU:n perusperiaatteista. Tämä on haasteellista, koska sukupuolten välinen palkkakuilu EU:ssa on edelleen iso, eli noin 14 prosenttia. Tiedetään, että läpinäkyvyyden puute on yksi keskeisimmistä syistä näihin palkkaeroihin”, hän kommentoi.

Komissio antoi direktiiviehdotuksen palkka-avoimuudesta viime vuoden maaliskuussa. Sen tarkoitus oli varmistaa, että jokaisessa jäsenmaassa on palkkarakenne, joka varmistaa, että naisilla ja miehillä on sama palkka samanarvoisesta työstä.

”Tämä tarkoittaa sitä, että EU-maissa tulee olla työkaluja ja ohjeistusta työnantajille työnarvovertailuun ja -arvioon. Arviointikriteereiden on oltava selkeät ja perustua siihen, että ovat sukupuolineutraaleja. Työnantajan on käytettävä ainakin neljää kriteeriä tehdessään arviointia: osaaminen, työpanos, työn vastuullisuus ja työolosuhteet”, Korhonen painottaa.  

Direktiiviehdotus koskee vähintään 250 työntekijää työllistäviä yrityksiä EU:ssa. Tämä raja-arvio jäi Korhosen mukaan korkeaksi.  

”Olisimme Suomen puolelta toivoneet pienempää raja-arvoa, mutta neuvoston puolella se ei mennyt läpi”, hän toteaa. 

Myös palkkakriteereiden on oltava helposti avoimesti saatavilla. Työntekijöillä on oikeus saada tietää palkkatasosta ja keskipalkasta sukupuolijaoteltuna samasta tai samanarvoisesta työstä. 

Yrityksiltä edellytetään raportointivastuuta palkkakärjistä.  

”Mikäli raportoinnissa esiintyy vähintään 5 prosentin palkkaero, tästä tulee tehdä työnantajan ja työntekijän välillä työntekijäedustajan kanssa yhteisarvio. Mikäli tähän ei löydy perusteita, palkkaero on korjattava”, Korhonen sanoo. 

Parlamentti on omassa kannassaan ehdottanut alempaa prosenttilukua kun 5. Korhosen mukaan myös Suomi olisi ollut valmis alempaan lukuun neuvotteluissa. 

Direktiiviin sisältyy erillinen täytäntöönpano-osio, jolla varmistetaan se, että EU:n jäsenmailla on oikeat välineet korjata palkkaeroja. Työntekijä voi tarvittaessa hyödyntää direktiiviä nostamalla kanteen ja vaatimalla kompensaatiota.  

Ensimmäinen trilogi on ajoitettu kesäkuulle. Korhonen ennustaa tiukkoja kolmikantaneuvotteluja. 
”Kyseessä on hyvin tiukkaan hiottu kanta neuvostossa, joten neuvotteleminen saattaa olla haasteellista”, hän arvelee.  

Toinen ajankohtainen direktiiviehdotus, jonka Korhonen nostaa esille, on pörssiyhtiöiden hallitusten kokoonpanoa koskeva direktiivi. Ehdotus annettiin jo vuonna 2014. Syy pitkään käsittelyaikaan on, että aiemmin määräenemmistöä ei löytynyt neuvoston puolella.   

”Tämä on myös aiheena herkkä, kun puhutaan yritysten johdosta. Kymmenessä vuodessa jäsenmaiden kannat ovat ehtineet muuttua”, hän sanoo.   
 
Komissio on ehdotuksessaan alleviivannut, että hallituksen kokoonpanossa sukupuolijakaumalla on myönteinen vaikutus yrityksen menestykseen.  

”Se on täysin loogista. Kyseessä on osaamisen ja resurssien hyödyntäminen”, Korhonen sanoo ja viittaa siihen, että yliopistotutkinnon suorittaneista noin 60 prosenttia on naisia.  

Direktiiviehdotuksella on iso heijastusvaikutus. Se tuo mukanaan muutoksia myös yritysten johtotasolle tulevaisuudessa. Tänä päivänä Euroopan tasolla hallitusten puheenjohtajista ainoastaan 8,5 prosenttia on naisia. 

”Sanotaan myös se, että tämä ei ole mikään kiintiödirektiivi, vaan tällä asetetaan tavoitteita. Eli ehdotuksen mukaan vähintään 40 prosenttia hallitusten jäsenistä tulee olla vähemmistössä olevaa sukupuolta. Toimeenpanevan johdon, esimerkiksi toimitusjohtajan, ollessa mukana hallituksessa, tavoite asetetaan 33 prosenttiin”, hän kertoo. 

Tämän myötä yritysten on varmistettava, että niillä on myös selkeät ja neutraalit valintakriteerit ja että ne ovat kaikkien avoimesti saatavilla esimerkiksi yrityksen verkkosivuilla. 

”Jos ehdokkaat hallitukseen ovat samanarvoisia, niin direktiivin mukaan pitäisi suosia vähemmistösukupuolta. Direktiivissä alleviivataan valintakriteereitä ja yritysten vuosittaista raportointivelvollisuutta. Tämän pidemmälle meneviä lainsäädäntöraameja tämä ei aseta”, Korhonen painottaa.  

Suomen kanta direktiiviehdotukseen on ollut positiivinen. Myös Ranska on pitänyt sitä tärkeänä asiana ja sen johdolla on saatu jo neuvoston yleisnäkemys aikaiseksi. Ensimmäiset trilogineuvottelut pidettiin toukokuussa. 

Kolmas asia, mitä Korhonen nostaa esille on sosiaalinen epävakausmekanismi, jota Espanja ja Belgia ovat ehdottaneet sisällytettävän EU:n rakenteisiin. Maat tekivät aloitteen lokakuun neuvostokokouksessa.  

Korhosen mukaan aloite sisältää kiinnostavia elementtejä. Sen lisäksi tämä on tärkeä avaus meneillä oleviin poliittisiin keskusteluihin.  

”Euroopan tasolla jäsenmaiden väliset erot sosiaalisessa tilanteessa ovat hyvin suuria, ja EU:n yksi perustavoite on parantaa asukkaiden hyvinvointia kaikissa maissa. Koko unioni hyötyy, jos erot saadaan pienemmiksi köyhyyttä ja eriarvoisuutta vähentämällä”, hän sanoo. 

”Sosiaaliset kysymykset koetaan edelleen merkittäviksi jäsenmaissa”, Korhonen lisää ja viittaa Eurobarometrin tuloksiin. Kyselyn perusteella peräti 88 prosenttia eurooppalaisista olivat sitä mieltä, että Sosiaalinen Eurooppa on heille henkilökohtaisesti tärkeä. 

Aloite on yritys nostaa sosiaalisen sektorin profiilia poliittisessa keskustelussa nostamalla sosiaaliset asiat samalle viivalle talousasioiden kanssa.  
 
”Ajatus on, että sosiaalisektorin roolia edelleen vahvistetaan eurooppalaisessa ohjausjaksossa***, joka on EU:ssa toteuttava talous- ja finanssi-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan koordinaatiosykli. Aloitteella olisi vaikutusta myös siihen, minkälaisia suosituksia jäsenmaille annetaan”, Korhonen tarkentaa. 

Espanja ja Belgia pyrkivät siihen, että suositukset huomioisivat poikkisektoraalisesti jäsenmaiden tilanteet paremmin ja olisivat kokonaisvaltaisempia.  

”Viime vuosien aikana sosiaali- ja työllisyysasioista vastaavan neuvostokokoonpanon rooli onkin vahvistunut ja maakohtaisten suositusten luonne muuttunut. Tähän on tullut uusia tulokulmia taloudellisten näkökulmien lisäksi. Tähän on integroitunut myös sosiaalisten oikeuksien pilari ja kestävän kehityksen tavoitteet”.  

Sosiaalisten oikeuksien pilari on EU:ssa tärkeä poliittinen keskusteluraami.

”Espanja ja Belgia haluavat tarkentaa sitä kehystä tuomalla talouspuolella tutun epävakausmenettelyn tai sen kaltaisen rakenteen myös sosiaalipuolelle. Maitten tavoite on vahvistaa sosiaalisektorin näkyvyyttä ja roolia eurooppalaisessa keskustelussa”, hän painottaa.   
 
Talouspuolella löytyy jo mekanismi, jonka avulla EU:lla on teoreettisesti toimivaltaa vaatia jäsenmaita tekemään muutoksia. Sosiaalisektorilla vastaavanlaista toimivaltaa ei ole, joten kyse on ennaltaehkäisystä ja politiikkakeskustelun fokusoimisessa. 

Myönteistä on, jos tämä poikisi entistä enemmän poikkisektoraalista yhteistyötä ja eri alojen keskinäisen ymmärryksen vahvistamista Euroopan unionissa.   

Uusia velvoitteita pitäisi kuitenkin välttää.   

”Suomi on pieni maa pienillä resursseilla, joten enempää hallinnollista taakkaa emme enää pysty ottamaan vastaan. Tässä olisi hyvä miettiä, miten olemassa olevia indikaattoreita ja mahdollisesti niiden yhdistelmiä voisi hyödyntää sosiaalisen epävakauden varhaisessa tunnistamisessa luomatta kuitenkaan uusia raportointivelvoitteita.”  

Aloite on tulossa neuvoston käsittelyyn kesäkuussa.  

Seuraavaan Suomen EU:n puheenjohtajuuskaudelle onkin vuosia. Pasi Korhonen epäilee suuresti, että hän on siinä vaiheessa enää mukana viran puolesta. Euroopan unionin neuvoston verkkosivuilla Suomea ei mainita tulevien jäsenmaiden puheenjohtajaluettelossa, joka tällä hetkellä ulottuu vuoteen 2030 asti.  

Paluumuutto Suomeen häämöttää. Noin kuukauden päästä Korhonen palaa sosiaali- ja terveysministeriön kansainvälisten asioiden johtajan virkaan. Hän jää erityisesti kaipaamaan helppoutta matkustaa lähikaupunkeihin, mutta myös naapurimaihin. Parissa tunnissa hujahtaa junalla Pariisiin tai Amsterdamiin.  

”Kyllä tämä on ainutlaatuista”, hän sanoo hymyillen.  

Tapahtumien keskuudessa. Pasi Korhonen toimi Suomen EU-puheenjohtajakaudella
2019 työryhmäpuheenjohtajana. Kuva: Pasi Korhosen kotialbumi.

Esittelyssä Pasi Korhonen

Syntynyt: Rovaniemellä 

Asuu Brysselissä: Tervurenin kunnassa, Flanderin puolella 

Parasta/huonoa Brysselissä: Sijainti keskellä Eurooppaa / ruuhkat 

Intohimo: Tennis. Olen päättänyt oppia pelaamaan tennistä aikuisiällä. Se on vaikea laji, olen todennut.  

Roolimalli johtajana: Vänrikki Vilho Johannes Koskela Tuntematon Sotilas -elokuvasta 

Mikäli en olisi virkamies, olisin insinööri. Olin menossa opiskelemaan alaa, mutta kv. politiikka ja kansantalous vetivät pidemmän korren. 

Termejä artikkelissa

*Puheenjohtajuuskausi. Puheenjohtajuus kiertää EU:n jäsenmaiden kesken puolen vuoden välein. Puolivuotiskauden aikana jäsenmaalle annetaan vastuu viedä eteenpäin eurooppalaista agendaa, kuten kaikkia eurooppalaisia lainsäädäntöhankkeita ja politiikka-aloitteita. Puheenjohtajamaa johtaa puhetta neuvoston kokouksissa kaikilla tasoilla ja auttaa näin varmistamaan EU:n työn jatkuvuuden neuvostossa. Työhön sisältyy myös parlamentin kanssa käytäviä kolmikantaneuvotteluita.

**Coreper. Coreper-kokoonpanoja on kaksi, joista Coreper I valmistelee EU:n sisämarkkina-asiat, työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat, ympäristöasiat sekä liikenne, televiestintä ja energia-asiat. Coreper II:een on keskitetty yleiset asiat, ulko- ja talousasiat sekä sisä- ja oikeusasiat. Lyhenne tulee ranskasta: Comité des représentants permanents.

***Eurooppalainen ohjausjakso tarkoittaa EU:ssa toteutettavaa talous-, finanssi-, työllisyys ja sosiaalipolitiikan koordinointisykliä, joka alkaa aina marraskuussa. Euroopan komission tekee analyysin, jossa se käsittelee Euroopan tilaa (esim. talouspoliittinen, työllisyys- ja sosiaalipoliittinen jne.) ja jonka perusteella se tekee vision tulevalle kaudelle. Ohjausjakson perusteella neuvosto päättää suosituksista eri alueille kuten talous-, työllisyys-, sosiaali-, terveys- sekä koulutussektorille. Jäsenmaille annetaan kesäkuussa suosituksia, jonka perusteella jäsenmaat tekevät tarvittavia toimenpiteitä seuraavien 12 kuukauden aikana. Jäsenmaan talouspoliittiselle sektorille voi antaa sitovia suosituksia, kun taas muille sektoreille ne ovat poliittisia.