Euroopan komissio julkaisi toukokuun alussa laajan sosiaalipoliittisen paketin, jonka keskiössä on EU:n ensimmäinen köyhyyden vastainen strategia. Tavoitteena on poistaa köyhyys unionista vuoteen 2050 mennessä ja nostaa vähintään 15 miljoonaa ihmistä köyhyydestä jo vuoteen 2030 mennessä, joista viisi miljoonaa on lapsia.

Taustalla on mittava sosiaalinen haaste, sillä noin 93 miljoonaa ihmistä EU:ssa elää edelleen köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Erityisen huolestuttavaa on, että joka neljäs lapsi on köyhyysriskissä, eikä kehitys ole viime vuosina parantunut. Komission strategia rakentuu elinkaariajattelulle, jossa köyhyyttä pyritään torjumaan lapsuudesta vanhuuteen asti. Komission mukaan keskeiset painopisteet ovat laadukkaiden työpaikkojen lisääminen, pääsy laadukkaisiin palveluihin ja riittävään toimeentulotukeen sekä koordinoitu toiminta köyhyyden vähentämiseksi. Osana kokonaisuutta komissio aikoo myös kuulla työmarkkinaosapuolia mahdollisesta uudesta lainsäädännöstä työmarkkinoiden ulkopuolella olevien henkilöiden integroimiseksi.

Toimenpiteitä asunnottomuuden ja lapsiköyhyyden torjumiseksi sekä työllisyyden parantamiseksi

Köyhyyden vastaisen strategian lisäksi paketti sisältää ehdotuksen neuvoston suositukseksi asunnottomuuden torjumiseksi sekä aloitteita lapsiköyhyyden vähentämiseksi ja vammaisten henkilöiden oikeuksien vahvistamiseksi.

Lapsiköyhyyden osalta komissio ehdottaa eurooppalaisen lapsitakuu -aloitteen vahvistamista. Käytännössä tavoitteena on varmistaa lasten pääsy varhaiskasvatukseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja muihin keskeisiin palveluihin. Komissio haluaa myös parantaa perheiden työllistymisedellytyksiä sekä kehittää sosiaaliturvaa, jotta köyhyyden ylisukupolvinen kierre saataisiin katkaistua.

Asumisen osalta komissio esittää suositusta asunnottomuuden ja asumissyrjäytymisen torjumiseksi. Asumiskustannusten voimakas nousu ja kasvava asunnottomuus nähdään koko EU:n laajuisena kriisinä, johon halutaan vastata ennaltaehkäisyn, sosiaalisen asumisen vahvistamisen ja kansallisten toimien kautta.

Paketissa käsitellään myös vammaisten henkilöiden asemaa. EU:ssa yli 90 miljoonaa ihmistä elää jonkin vamman kanssa, mutta heidän työllisyysasteensa on selvästi muuta väestöä alhaisempi. Komissio ehdottaa toimia, joilla parannetaan palveluihin pääsyä, itsenäistä asumista sekä esteettömyyttä.

Useat toimijat (S&D-ryhmä, FEANTSA jne) ovat pitäneet sosiaalipoliittista pakettia tärkeänä avauksena, mutta kyseenalaistaneet sen riittävyyden, kun katsotaan ongelmien laajuutta.

”Suunta oikea, mutta keinot ratkaisevat”

SAK:n sosiaalipoliittinen asiantuntija Tuuli Glantz pitää EU:n sosiaalipoliittista pakettia tarpeellisena, mutta muistuttaa samalla, että kyseessä on erä suosituksia. Konkreettiset vaikutukset ovat tässä kohtaa epäselviä.

“Kokonaisuutena tällainen paketti on tervetullut. Köyhyys on kasvava ongelma sekä EU:ssa että Suomessa. Mutta koska kyse ei ole lainsäädännöllisistä toimista, sen vaikutukset jäävät pitkälti jäsenmaiden omien päätösten varaan”, Glantz sanoo.

Glantzin mukaan EU:n köyhyyden poistamisen tavoitteet (15 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä ja köyhyyden poistaminen vuoteen 2050 mennessä) ovat kunnianhimoisia, mutta tilannetta on syytä tarkastella kriittisesti.

“Tavoitetaso on korkea, mikä on hyvä asia, mutta köyhyyden poistaminen koko EU:ssa on erittäin vaikeaa, kun jäsenmaiden lähtökohdat ovat niin erilaiset. Tavoitteiden pitäisi olla myös saavutettavissa”, hän arvioi.

Suomen suunta huolestuttaa

Glantz nostaa esiin erityisesti Suomen tilanteen, joka hänen mukaansa kulkee hyvin eri suuntaan kuin EU:n tavoitteet.

“Suomessa on viime aikoina painotettu sanktioita ja nopeaa työllistymistä, vaikka monien kohdalla työllistymishaasteet saattavat liittyä terveyteen, osaamiseen tai muihin rakenteellisiin esteisiin. Tukitoimien sijaan hallituksen leikkaukset ovat lisänneet köyhyysriskiä”, Glantz toteaa.

Erityisen huolestuttavana hän pitää lapsiköyhyyden kasvua. Arvioiden mukaan jopa 31 000 lasta on ajautumassa köyhyyteen sosiaaliturvaleikkausten seurauksena.

“Lapsiköyhyys on ylisukupolvinen ongelma, ja nyt tehdyt päätökset voivat pahentaa tilannetta pitkällä aikavälillä”, Glantz varoittaa.

Lapsitakuu ja asuminen keskiössä

Komission suunnitelmaan kuuluu eurooppalaisen lapsitakuun vahvistaminen, mutta sen konkreettiset vaikutukset ovat vielä epäselviä.

“On vaikea arvioida, kuinka tehokas lapsitakuu on käytännössä. Suomessa se on osa kansallista lapsistrategiaa, mutta nykyiset hallituksen toimet eivät kaikilta osin tue sen tavoitteita”, Glantz mainitsee.

Sosiaaliturvaleikkauksia on Suomessa kohdistettu juuri lapsiperheisiin, erityisesti yksinhuoltajiin, mikä on lisännyt merkittävästi köyhyysriskiä.

”Suomi on tämän takia saanut kritiikkiä heikommassa asemassa olevien lasten tilanteen heikentämisestä”, Glantz lisää.

Asumisen osalta Glantz näkee ristiriitoja EU:n ja Suomen linjan välillä. Hän nostaa esiin suomalaisen “asunto ensin” -mallin toimivuuden, mutta muistuttaa, että asunnottomuus on kääntynyt kasvuun ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen myös Suomessa.

Komissiolta tuli jokin aika sitten myös kohtuuhintaiseen asumiseen liittyvä suunnitelma.

“Kohtuuhintaisen asumisen tukeminen on keskeistä. Suomessa kehitys on mennyt enemmän markkinalähtöiseen suuntaan, mikä on ristiriidassa EU:n tavoitteiden kanssa”, hän toteaa.

Vammaisten työllisyys ja sosiaalinen dialogi

Strategiaan sisältyy myös toimia vammaisten henkilöiden oikeuksien vahvistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. Glantz pitää tätä tärkeänä sekä yksilöiden että työmarkkinoiden kannalta.

“Vammaisten parempi työllistyminen on tärkeää sekä heidän oikeuksiensa että koko yhteiskunnan kannalta. Väestörakenteen muutos tarkoittaa, että kaikkien työpanosta tarvitaan”, hän sanoo.

Samalla hän korostaa sosiaalisen vuoropuhelun merkitystä:

“Sosiaalidialogi ja työmarkkinaosapuolten osallistuminen ovat keskeisiä, jotta ratkaisut toimivat käytännössä.”

Poliittiset ratkaisut kansallisella tasolla avainasemassa

Eurooppalainen ammatillinen yhteisjärjestö ETUC on esittänyt huolen mm. rahoituksen ja konkreettisten toimien puutteesta EU:n köyhyyden torjumisessa. Glantz jakaa tämän huolen.

“Tavoitteet ovat kannatettavia, mutta iso kysymys on rahoitus. On olemassa riski, että varoja ei kohdenneta riittävästi köyhyyden torjuntaan”, hän sanoo.

Ay-liikkeen odotukset kohdistuvat komission tulevaan laadukkaiden työpaikkojen säädökseen. “Se voi olla tärkeä väline köyhyyden vähentämisessä, mutta sisältö on vielä epäselvä. Tavoitteita voi kannattaa, mutta riskejäkin on”, Glantz arvioi.

Lopulta köyhyyden vastaisen torjunnan onnistuminen riippuu jäsenmaiden poliittisista valinnoista. Glantz muistuttaa, että ilman sitovaa lainsäädäntöä suunta voi vaihdella merkittävästi.

“EU:n tavoitteet ja Suomen nykyinen politiikka kulkevat osin eri suuntiin. Ratkaisevaa on, miten strategia toimeenpannaan kansallisesti ja millaisia poliittisia valintoja tulevaisuudessa tehdään”, Glantz kiteyttää.