Kansainvälistä päivää köyhyyden poistamiseksi vietetään vuosittain 17. lokakuuta. Päivän tavoitteena on edistää ymmärrystä ja vuoropuhelua köyhyydessä elävien ja yhteiskunnan välillä. Tämän vuoden teema on ihmisarvoinen työ ja sosiaalinen suojelu: Ihmisarvo jokaiselle. Luomalla kaikille edellytykset ihmisarvoiseen elämään on tärkeä askel köyhyyden poistamiseksi.

Euroopan parlamentin jäsenten odotetaan täysistunnossaan vaativan lisää toimia köyhyydessä elävien tukemiseksi sekä toimia köyhyyden poistamiseksi Euroopasta. Tekemistä riittää, kun katsoo viime vuoden tilastoja.

Eurostatin mukaan 95,3 miljoonaa ihmistä EU:ssa oli vuonna 2022 köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa*, mikä on lähes 22 prosenttia unionin väestöstä. Köyhyyden vähentäminen on osoittautunut haasteelliseksi, ja köyhyysluvut ovat pysyneet melkein samalla tasolla edellisvuoteen verrattuna.

Kuten taulukosta selviää, köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskissä olevien ihmisten osuudet vaihtelivat EU-maissa vuonna 2022. Suurimmat luvut löytyvät Romaniassa (34 %), Bulgariassa (32 %), Kreikassa ja Espanjassa (molemmat 26 %). Matalammat osuudet löytyvät Tšekissä (12 %), Sloveniassa (13 %) ja Puolassa (16 %). Suomessa köyhyydessä elävien osuus on vähän yli 16 prosenttia.

Ihmisten vaikeutuneeseen tilanteeseen on vaikuttanut monta asiaa, mutta yksi yli muiden on energian hintojen nousu, joka on johtanut inflaatioon ja elinkustannusten nousuun EU:ssa. Eurostatin mukaan ainakin joka kolmas EU:n yksityistaloudessa asuva henkilö on vaikeuksissa taloudellisen selviytymisen kanssa.

Vuonna 2022 EU:ssa naisilla, nuorilla aikuisilla, matalasti koulutetuilla sekä erityisesti työttömillä oli suurempi riski köyhyyteen tai sosiaalisen syrjäytymiseen. Myös niissä kotitalouksissa, joissa oli huollettavana olevia lapsia, riski oli hieman suurempi kuin niissä, joissa ei lapsia ole.

Etusijalle asetettava yhteiskunnan heikommassa asemassa olevat

Köyhyydessä ja sen torjumisessa on kyse muustakin kuin pelkästään taloudesta, sillä ilmiö on moniulotteinen. Keskeistä on ihmisten mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää. Köyhyydessä elävät henkilöt kärsivät usein monista toisiinsa kytkeytyvistä ja toisiaan vahvistavista puutteista. Tähän sisältyy esimerkiksi ravitsevan ruoan puute, terveydenhuollon rajallinen saatavuus, vaaralliset työolot, epävarmat asuinolot, epätasa-arvoinen oikeusturva, poliittisen vaikutusvallan puute ja koulutuksen puute.

Köyhyyden poistaminen edellyttää jäsenmailta monia toimia. Panostusta tarvitaan niin koulutuksen, terveydenhuollon, talouden kuin poliittisten järjestelmien tasolla. Köyhyyden vähentämiseen liittyy myös ihmisten välisen eriarvoisuuden vähentäminen.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toimintasuunnitelman köyhyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskeva yleistavoite (EU2030-tavoite) on vähentää köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien ihmisten määrää vähintään 15 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä.

Euroopan parlamentti on aiemmin suositellut, että jäsenvaltiot sitoutuisivat torjumaan köyhyyttä ja erityisesti lasten köyhyyttä kansallisella tasolla. Maiden sosiaalipolitiikassa tulisi keskittyä erityisesti sosiaalisen tuen tehokkuuden, määrän ja laajuuden lisäämiseen sekä sosiaaliset oikeudet takaavan työlainsäädännön edistämiseen, mukaan lukien riittävä toimeentuloturva ja lakisääteinen vähimmäispalkka. Jäsenmaiden on asetettava etusijalle yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat henkilöt.

Tiistaina 17.10., kansainvälisenä päivänä köyhyyden poistamiseksi, europarlamentaarikot keskustelevat komissaari Nicolas Schmitin kanssa siitä, miten köyhyyttä torjutaan Euroopassa. Seuraa keskusteluja täysistunnossa suorassa lähetyksessä klo 10.45 alkaen täältä.

Osallistu keskusteluihin sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #EndPoverty.

*Ihminen on köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa, kun asuu kotitaloudessa, jossa on vähintään yksi kolmesta köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskistä: köyhyysriski, vakava aineellinen ja sosiaalinen puute, joka kuvaa perustarpeisiin liittyviä puutteita ja/tai asuu taloudessa, jossa työn voimaperäisyys, eli työkyvyn hyödyntämisen aste, on erittäin alhainen.