Susanna Salovaara

johtaja, FinUnions

Jokainen politiikka tarvitsee iskulauseensa, sellaisen, joka ”menee perille”, kun sitä tarpeeksi kauan toistetaan. Suomessa pitkäaikainen mantra on valtionvelka. Velka onkin sellainen, joka toimii monessa kohtaa hyvänä perusteluna, tai pelotteluna. Sitä kun viljellään mielellään kaikkialle ja usein, niin kyllä se hedelmä itää ja kasvaa. Velkajarru, velkataakka, yhteisvelka, velkasuhde, velkavankeus. Ihminen painaa päänsä tyynyyn ahdistuneena kaikesta velasta. 

Parlamentaarisen kauden vaihtuessa reilu 2,5 vuotta sitten, Brysselissä alkoivat puhaltaa uudenlaiset tuulet. Välttämättä kaikki muutos ei ole ollut ihan oman poliittisen johdon käsissä, kun maailmalla myllertää ja joudutaan vastata kiihtyvällä tahdilla ongelmiin ja uhkakuviin. Komission puheenjohtaja näyttää kuitenkin tehneen poliittisessa sisällössään U-käännöksen ja koneisto alkoi iskostaa uutta mantraa jo vaalitaisteluun lähdettäessä. 

Uudeksi mantraksi nousi kilpailukyvyn parantaminen ja työkaluksi siihen näytetään tarjoilevan sääntelyn keventämistä. Eihän siinä mitään, molemmat ovat kaikille tärkeitä tavoitteita. Nykyisessä keskustelussa vain näyttää huolestuttavasti siltä, ettei kaikille ole selvää, että kilpailukyvyn pitäisi vahvistua investointien ja eurooppalaisten menestystarinoiden kautta. Siinä vaiheessa, kun sääntelyn keventäminen ja suoranainen deregulaatio kohdistuu työntekijöiden työolojen ja -turvallisuuden kurjistamiseen, ollaan pahasti väärillä raiteilla.   

Termit muuttuvat säätelyn purkutalkoissa 

Onko käymässä, niin kuin monesti aiemminkin: keskustelu aloitetaan viattomasti sääntelyn keventämisestä, mutta säätelykiihko kasvaa merkityksellisesti koko ajan. Termitkin muuttuvat painavammiksi, kun siirrytään keventämisestä purkuun. Tästä saatiin esimerkki ihan tälläkin viikolla, kun työministeri Marttinen muutaman muun eurooppalaisen kollegansa kanssa vaati suoranaista säätelyn jyräystä – mielellään varmaan sillä kuuluisalla moottorisahalla, jota Ameriikoissakin on heiluteltu. 

Yksi mantran tehtävistä on luoda tietynlainen tunnetila. Kun talous inhimillistetään, pyydetään ihmisiä venymään vielä vähän enemmän. Keskusteluissa kuitenkin unohdetaan, että byrokratian lisäksi säätelyssä on kyse ihmisten, työntekijöiden ja kuluttajien, suojelusta. Kun puretaan säätelyä EU:n sisämarkkinoilla, puretaan usein suojelevaa lainsäädäntöä. Eurooppalaisilla työmarkkinoilla on ennemminkin pyritty siihen, ettei työntekijän enää tarvitsisi altistua työssään syövälle tai pelätä vakavaa loukkaantumista. Meidän ei kuulu ottaa askeleita taaksepäin. Minkään julkisen tahon ei pitäisi vaatia tällaisia uhrauksia.