Europarlamentti on vahvistanut uuden komission täysistunnossaan Strasbourgissa. Parlamentti hyväksyi saksalaisen Ursula von der Leyenin ehdottaman komission äänin 461 puolesta ja 157 vastaan.

89 meppiä jätti äänestämättä. Vihreiden ryhmä ilmoitti ennen äänestystä, että se pidättäytyy äänestämästä.

Uuden komission aloitus on ollut monivaiheinen ja poliittisesti värikäs näytös, jonka alkutahdit lyötiin pian toukokuun eurovaalien jälkeen. Alun perin EU-parlamentissa eli toive, että eurovaalien suurimman ryhmän niin sanottu kärkiehdokas nousisi komission puheenjohtajaksi.

Kärkiehdokasmenettelyä käytettiin ensimmäisen kerran vuoden 2014 vaaleissa, jolloin komission puheenjohtajaksi valittiin Jean-Claude Juncker. Europarlamentaarikot halusivat, että kärkiehdokasmenettely olisi vakiintunut.

Europarlamentin ja jäsenvaltioiden poliittisen hajanaisuuden ja keskinäisten ristiriitojen vuoksi kärkiehdokasmenettely ei tällä kertaa kantanut hedelmää. Vaikeiden neuvotteluiden päätteeksi jäsenvaltiot ehdottivat puheenjohtajaksi saksalaista Ursula von der Leyeniä.

Parlamentti maksaa kalavelkoja

Vaikka europarlamentti oli uhannut, että se hyväksyy vain yhden kärkiehdokkaistaan komission puheenjohtajaksi, parlamentti taipui lopulta tukemaan von der Leyenin nimitystä komission puheenjohtajaksi.

Ei kylläkään ilman kritiikkiä. Kun von der Leyenin nimityksestä äänestettiin Strasbourgissa heinäkuun puolivälissä, von der Leyen sai parlamentilta äärimmäisen niukan tuen – hän sai taakseen vain yhdeksän äänen enemmistön.

Niukkaakin enemmistöä varten komission uusi puheenjohtaja joutui tekemään hartiavoimin töitä ja antamaan merkittäviä poliittisia lupauksia. Von der Leyen lupasi vahvistaa parlamentin merkitystä EU-päätöksenteossa, edistää vihreää politiikkaa ja eurooppalaista vähimmäispalkkaa.

Lupasiko von der Leyen liikaa vai liian vähän on kysymys, jonka vastaus riippuu siitä, kummalta parlamenttisalin laidalta asiaa tiedustelee. Osa von der Leyenin EPP-ryhmästä koki, että von der Leyen joutui antamaan periksi liian monessa kysymyksessä. Toisaalta poliittisen kentän vasemmalla laidalla koettiin, että von der Leyenin lupaukset eivät olleet riittävästi.

Valiokuntakuulemiset avasivat vanhoja haavoja

Syyskuussa alkaneet komissaariehdokkaiden kuulemiset toivat poliittisten ryhmien väliset jännitteet takaisin päivänvaloon. Ensin EU-parlamentin oikeusvaliokunta hylkäsi suoralta kädeltä kaksi komissaariehdokasta – Romanian Rovana Plumbin ja Unkarin László Trócsányin – jo ennen varsinaisia komissaarikuulemisia.

Erityisesti EPP-taustaisen Trócsányin kampitus sai ryhmän raivoihinsa. Ryhmästä levisi julkisuuteen myöhemmin poistettu tviitti, jossa herkuteltiin Ranskan RE-taustaisen komissaariehdokkaan Sylvie Goulardin teilaamisella. Tviitti oli ilmeisesti tarkoitettu EPP:n sisäiseen viestintään.

EPP saavutti tavoitteensa: valiokuntakuulemisessa Goulard kompuroi vastauksissaan eikä saanut riittävästi tukea valiokunnasta. Goulardin kaatuminen oli EPP-ryhmälle herkullinen voitto siksikin, että Goulard oli presidentti Macronin ehdokas komissioon.

Goulardin pudotus aiheutti harvinaisen julkisen syyttelyn. Presidentti Macron syytti von der Leyeniä tapahtuneesta. Macronin mukaan von der Leyen oli vakuuttanut, että hän oli hankkinut europarlamentin poliittisten ryhmien tuen Goulardin valinnalle. EPP- ja S&D -ryhmät ovat julkisesti kiistäneet Macronin puheet ennakkosopimuksista. Von der Leyen ei ole ”myöntänyt tai kiistänyt” Macronin sanomisia.

Uusi komissio ryhtyy töihin brexitin varjossa

Komission päämajana toimivan Berlaymont-rakennuksen päällä leijuu vielä yksi pilvi – ja sen nimi on brexit. Britannian EU-ero joustavine takarajoineen on hallinnut EU:n työlistaa ja vaikuttanut uuden europarlamentin ja komission tulevaisuuden suunnitelmiin.

EU:n perussopimusten mukaan EU-komissiossa pitää olla yksi edustaja jokaisesta jäsenvaltiosta. Britannia on kuitenkin vedonnut aikeisiinsa irtaantua unionista ensi tammikuun viimeinen päivä eikä ole – von der Leyenin patistelusta huolimatta – suostunut nimeämään ehdokastaan komissaariksi.

Komissio on aloittanut rikkomusmenettelyn Britannia vastaan. Teoriassa menettely voisi johtaa siihen, että komissio vaatisi Britannialta korvauksia EU:n tuomioistuimessa. Rikkomusmenettelyn tavoite on kuitenkin sisäpoliittinen, sillä menettelyn avulla von der Leyen ja hänen komissionsa turvaavat oman selustansa.

Ilman menettelyn aloitusta kuka tahansa jäsenvaltioista pystyisi torpedoimaan komission esityksiä vetoamalla virheelliseen menettelyyn, koska Britannian edustaja ei ole osallistunut komission päätösten valmisteluun.