Pia Björkbacka

johtava asiantuntija, SAK

Edellisten EU-vaalien alla eurooppalainen ammattiyhdistysliike edellytti parlamentaarikoilta ja komissiolta tutkimustietoon perustuvaa, kunnianhimoista ja laaja-alaista sekä osallistavaa ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Edellytimme myös osana ilmastotoimia rahallista tukea haavoittuvimmille alueille, toimialoille ja työntekijöille.

Kun Von der Leyenin komission vihreä kehitysohjelma julkaistiin, ehdotti ammattiliitot sen osaksi oikeudenmukainen siirtymästrategiaa, riittäviä panoksia kestäviin investointiohjelmiin sekä johdonmukaista ilmastonmuutoksen pysäyttävää ja hyvälaatuisia työpaikkoja luovaa makrotaloudellista politiikkaa sen rinnalle. Lisäksi globaali solidaarisuus ja toisaalta toimet hiilivuodon ehkäisemiseksi koettiin tärkeiksi. 

Ilmastotoimien osalta komission laaja-alainen lainsäädäntö FitFor55- valmispaketti on kunnianhimoinen. Hiilivuodon ehkäisyn osalta tavoitteet toteutuivat Euroopan hiilirajamekanismin perustamisella. Sen avulla EU:n ulkopuolelta tuleville sementti-, teräs-, alumiini-, lannoite- ja tuontisähkötuotteille asetettiin samansuuruinen maksu, kuin mikä EU:ssa valmistettuihin vastaaviin tuotteisiin kohdistuu.

Myös oikeudenmukaisen siirtymärahaston perustaminen voidaan lukea onnistumiseksi, vaikka rahasto toteutettiin niin määrältään kuin kohderyhmältä valitettavan suppeana. Direktiivi edellyttää sitä käyttäviä jäsenvaltioita laatiman niin kansallisen kuin alueellisten oikeudenmukaisen siirtymän ohjelmia, jotka laaditaan yhdessä sidosryhmien, kuten ammattiliittojen kanssa.  

Vihreän kehitysohjelman panokset työllisyyden turvaamiseksi vaatimattomat

EU:n vuoden 2030 hiilidioksidipäästöjen 55 prosentin vähentämistavoitepaketista jäi valitettavasti uupumaan useita työntekijöiden vaatimia työllisyyttä lisääviä ja vahvistavia toimia. Tähän on saatava komission uuteen ohjelmaan muutos. Kunnianhimoinen ilmasto- ja energiapolitiikka ei saa ihmisten tukea ilman kokemusta niiden reiluudesta. Toimeksi ei riitä liikenteeseen ja lämmitykseen laajennetun päästökaupan sosiaalinen ilmastorahasto. Ilmasto- ja energiapolitiikan osaksi on luotava oikeudenmukaisen siirtymisen politiikkakehys, joka tukee niin siirtymän keskellä olevia eri toimialojen työntekijöitä kuin yhteisöjä.

Oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin- ja rahaston soveltamisala on nyt rajoitettu alueille, jotka ovat erittäin riippuvaisia ​​hiilestä, ruskohiilestä, turpeesta, öljyliuskeesta ja hiili-intensiivisestä teollisuudesta. Suomessa rahasto on kohdennettu turvetuotantoalueille. Lisäksi rahoitusta voi saada maksimissaan keskikokoiset yritykset. Käytännössä tästä tärkeimmäksi työntekijöiden siirtymää päästöttömään yhteiskuntaan turvaavasta välineestä mm. työllisyyden edistäjänä tai osaamisen päivittäjänä ei voi hyötyä esim. suurien prosessi-, kemian-, tai paperiteollisuuden yritysten työntekijät. Vihreä teknologinen siirtymä tapahtuu näissä yrityksissä parasta aikaa. Rahaston soveltamisalaa pitää laajentaa.

Useissa jäsenmaissa, ml. Suomessa, energia- ja ilmastosuunnitelmien osana ei ole myöskään tehty työllisyys- tai osaamistarvekartoituksia, mikä tekee erityisesti ilmastotoimien negatiivisten työllisyysvaikutusten ennakoimisesta vaikeaa.

Teollisten työpaikkojen tulevaisuus riippuu kestävistä investointimahdollisuuksista Euroopassa

Euroopan ammattiliittojen tutkimusinstituutti ETUI:n selvityksen mukaan Euroopasta on menetetty vuoden 2019 jälkeen yli 800 000 teollista työpaikkaa. Kestävään talouteen siirtyminen ml. kyvykkyyteen perustuvien investointitukien käyttö olisi eurooppalaiselle teollisuudelle mahdollisuus kääntää tilanne parempaan. Lisäksi olemassa oleviin yrityksille suunnattuihin vihreän siirtymän tukiin, kuten InvestEU tai koheesiorahastovälineisiin, pitäisi lisätä Yhdysvaltojen esimerkin mukaan pakolliset sosiaaliset kriteerit. Inflaation vähentämislaki IRA:ssa mainitaan, että verohelpotuksen vastineeksi yritysten pitää mm. edistää työntekijöiden järjestäytymistä ja kunnioittaa työehtosopimuksia.

Myös EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen säännöt rajoittavat tällä hetkellä riittävien kestävien investointien tekemistä Eurooppaan. Komission arvion mukaan vuoden 2040 ilmastopäästövähennystavoitteen saavuttaminen edellyttäisi 1,5 biljoonan euron edestä vihreitä investointeja vuosittain. New Economics Foundation selvitti, että nykyisten EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen säännöt mahdollistaisivat riittävät vihreät investoinnit vain neljälle jäsenvaltiolle. Tilanne on kestämätön niin sosiaalisten kuin ympäristöinvestointien tarpeen osalta. Näihin sääntöihin pitää saada enemmän joustoja kestävien investointien varmistamiseksi lähivuosikymmeninä.

Työntekijäystävällinen ilmasto- ja teollisuuspolitiikka

Kun seuraava komissio valmistelee ilmastopolitiikkaa, pitää sen ottaa nykyistä paremmin huomioon siirtymäkauden aiheuttamat sosiaaliset, työelämän ja yleensäkin teollisuuspolitiikan haasteet. Teollisuuspolitiikka, joka kunnioittaa sekä oikeudellisesti sitovia hiilidioksidipäästötavoitteita että tavoitetta vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja turvaa kansalaisten hyvinvointia, on ainut oikea tapa edetä. Sen toteuttaminen onnistuu parhaiten vuoropuhelussa työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kanssa sekä tasapuolisella työmarkkinatoimijoiden osallistumisella ilmastopolitikan valmisteluun, seurantaan ja toimien päivittämiseen.

Työntekijät ja järjestäytynyt ammattiyhdistysliike tukee EU:n kunnianhimoisia ilmasto- ja energiapoliittisia toimia edelleen, kunhan EU:n strategioissa ja toimissa tunnistetaan ja huomioidaan nykyistä paremmin siirtymän sosiaaliset- ja työllisyysvaikutukset ja panostetaan mahdollisten negatiivisten vaikutusten ennaltaehkäisyyn.

Kirjoittaja vastaa ilmastopolitiikan, kestävän kehityksen ja yritysten yhteiskuntavastuuasioiden valmistelusta ja edunvalvonnasta SAK:ssa.