Yksi uuden komission merkittävimmistä tehtävistä on EU:n julkisia hankintoja koskevien sääntöjen uudistaminen. Kyseessä on laaja lainsäädäntökokonaisuus, johon kuuluu kaksi asetusta, kuusi direktiiviä sekä lukuisia säädöksiä. Uudistuksen tavoitteena on vähentää hallinnollista taakkaa, mutta myös turvata elintärkeiden teknologioiden, tuotteiden ja palveluiden saatavuus unionissa. Parlamentin oma-aloitemietintö on valmistumassa vauhdilla, sillä mm. työllisyysvaliokunnan lausunto valmistui tällä viikolla. Sisämarkkinoiden valiokunnan, joka toimii päävaliokuntana, odotetaan äänestävän mietinnöstä kesäkuun lopussa.

Ay-liike aktiivisesti mukana

Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ETUC on vaatinut julkisten hankintojen sääntöjen uudistamista niin, että julkista rahaa saavat vain sellaiset organisaatiot, jotka kunnioittavat työntekijöiden ja ammattiliittojen oikeuksia, käyvät dialogia ay-liikkeen kanssa ja joiden työntekijät ovat työehtosopimusten piirissä. UNI Europa on puolestaan johtanut kampanjaa ”Ei julkista sopimusta ilman työehtosopimusta”, joka vaatii muutoksia julkisten hankintojen sääntöihin.

Keskeinen tausta tälle lainsäädäntöuudistukselle on EU:n yleinen poliittinen muutos kohti työehtosopimusneuvottelujen tukemista ja edistämistä. Tämä ilmenee selvästi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa sekä EU:n lainsäädännössä, erityisesti vähimmäispalkkadirektiivissä. Työehtosopimusten edistäminen ja niiden kattavuuden lisääminen sekä palkkatasojen määrittely jäsenvaltioissa on vahvistettu EU:n keskeiseksi tavoitteeksi.

Julkiset hankinnat – merkittävä työkenttä

Euroopan komission mukaan julkiset hankinnat muodostavat noin 14 % EU:n BKT:stä. Hankintapolitiikasta on tullut keskeinen väline EU:n tavoitteiden saavuttamisessa. Sekä Lettan että Draghin raporteissa korostetaan julkisten hankintojen merkitystä EU:n sisämarkkinoiden tulevaisuudelle.

Keskeinen kysymys kuuluu, miten varmistetaan, että työt, joita tehdään julkisilla varoilla, suoritetaan hyvissä työoloissa. Hankintadirektiivien uudistus tarjoaisi merkittävän mahdollisuuden edistää työehtosopimusneuvotteluja.

Julkisten hankintojen lainsäädäntöä on kehitetty vuosien mittaan. Edellinen uudistuskierros oli kymmenisen vuotta sitten. Useat jäsenvaltiot ovat säätäneet lakeja vuodesta 2014 varmistaakseen, että taloudellinen toiminta noudattaa EU:n, kansallisten lakien tai työehtosopimusten mukaisia ympäristö-, sosiaalisia- ja työoikeudellisia velvoitteita.

EU-komissaari Stéphane Séjourné, jonka vastuulla on taloudellinen hyvinvointi ja teollisuusstrategia, on aiemmissa keskusteluissa painottanut, että julkisten hankintojen sääntöuudistus painottuisi  kolmeen tavoitteeseen: nykyisten monimutkaisten sääntöjen ja arviointikriteerien yksinkertaistamiseen, uudistuksen nopeaan etenemiseen, jotta se vastaa julkisen sektorin kiireellisiin tarpeisiin, ja tasapainon löytämiseen hinnan ja laadullisten kriteerien välillä.

Tarve muuttaa direktiiviä 2014/24/EU

Professori Niklas Bruun on tehnyt selvityksen eurooppalaiselle ay-liikkeelle. Hän painottaa direktiivin (2014/24/EU) kiireellisen uudistamisen tarvetta. Hän näkee tarpeen erityisesti työehtosopimusten edistämisen ja työehtolausekkeiden käytölle julkisten hankintojen sopimuksissa.  

Julkisia sopimuksia voitetaan liian usein pelkästään hinnan perusteella. Keskimäärin 60 % hankinnoista perustuu pelkästään hintaan. Erot jäsenmaiden välillä ovat kuitenkin suuria: Kroatiassa ja Ranskassa vain 1 % ja 8 % sopimuksista tehdään pelkän hinnan perusteella, kun taas Kyproksella ja Slovakiassa vastaavat luvut ylittävät 90 %. Erot kuvastavat kansallisten sääntöjen vaihtelua ja tämä vaikeuttaa rajat ylittävää osallistumista tarjouskilpailuihin.

Sitoumusten lisääminen laadullisista kriteereistä – kuten ympäristönsuojelusta ja sosiaalisista kriteereistä – on keskeistä, jotta hankinnat tukevat EU:n tavoitteita. EU-lainsäädäntö edellyttää kuitenkin vain hyvin rajoitetusti tällaisia kriteereitä. Sen sijaan se suosittelee ”parhaita käytäntöjä”, mutta jäsenmaat voivat itse päättää, mitkä niistä otetaan käyttöön. Käytännöt vaihtelevat, eikä niillä aina tueta EU:n yhteisiä tavoitteita.

Tärkeä edistysaskel EMPL-valiokunnassa

Parlamentin työllisyysvaliokunnassa äänestettiin tänään julkisia hankintoja koskevasta lausunnosta, jonka valiokunta teki päävaliokunta IMCO:lle. Lausunto hyväksyttiin äänin 40 puolesta, 10 vastaan ja 1 tyhjää. Päävaliokunnassa IMCO:ssa esittelijä on Piotr Müller (ECR, Puola).

Kim Van Sparrentak (Vihreät, Alankomaat) toimi EMPL-valiokunnassa esittelijänä. Raportöörin mukaan valiokunnan äänestys oli merkittävä voitto edistyksellisille voimille, jotka ajavat EU:n hankintasääntöjen uudistusta huomioiden sosiaalisen ulottuvuuden. Päivän äänestyksessä juuri tämä näkökulma sai tuen taakseen. Vihervasemmiston puolueryhmät parlamentissa onnistuivat sisällyttämään vaatimuksia muun muassa alihankintaketjujen rajoittamisesta, mahdollisuudesta sulkea pois yrityksiä, jotka eivät kunnioita työntekijöiden oikeuksia, sekä ennen kaikkea sosiaalisten lausekkeiden sisällyttämisestä lopulliseen tekstiin.

”Sisämarkkinavaliokunta on vaikeampi sosiaalisen sisällön suhteen. Tähän saakka vihervasemmiston näkemykset eivät ole saaneet paljon jalansijaa ECR-esittelijän työssä. Voi toivoa, että työllisyysvaliokunnasta vahvalla mandaatilla edennyt lausunto saisi painoarvoa myös IMCO:ssa”, pohtii FinUnionsin johtaja Susanna Salovaara.

Parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta (IMCO) äänestää mietinnöstä kokonaisuudessaan kesäkuussa. Tämän jälkeen oma-aloitemietintö etenee täysistuntoon joko heinä- tai syyskuussa. Komission lainsäädäntöaloitteen on arvioitu tulevan vuoden 2026 alkupuolella.