Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät yhä selvemmin myös suomalaisilla työpaikoilla, ja erityisesti kuumuus nousee keskeiseksi työturvallisuusriskiksi. SAK:n työympäristöasiantuntija Anne Mirosen mukaan suomalaisilla työpaikoilla ollaan vasta heräämässä tilanteen vakavuuteen – ja reagointi laahaa pahasti perässä.

”Ilmastonmuutoksen tuomat riskit eivät ole vielä osa työpaikkojen arkipäiväistä työturvallisuusjohtamista. Toiminta on edelleen usein reaktiivista”, Mironen kertoo.

Mironen viittaa tuoreen selvitykseen ilmastomuutoksen ja siitä hillitsevien toimien vaikutuksista työntekijöihin SAK:laisilla aloilla.

”Selvityksen mukaan ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu työpaikoilla”, Mironen lisää.

Kuumuus konkreettinen riski

Ilmaston lämpeneminen lisää erityisesti pitkiä hellejaksoja, jotka kuormittavat työntekijöitä niin ulko- kuin sisätöissä. Kuumakuormitus voi pahimmillaan johtaa vakaviin terveyshaittoihin ja Euroopassakin on jo nähty kuolemantapauksia työssä altistumisen seurauksena.

”Kuumuus on se ykkösriski, joka tulee ensimmäisenä mieleen. Mutta sen lisäksi ilmastonmuutos tuo mukanaan monia muitakin työturvallisuushaasteita”, Mironen toteaa.

Hän mainitsee muun muassa UV-säteilyn, pölynhallintaongelmat kuivuuden lisääntyessä, biologiset riskit sekä myrskyjen ja tulvien aiheuttamat poikkeustilanteet. Riskit korostuvat erityisesti rakennus-, teollisuus- ja kuljetusaloilla, mutta myös palvelualoilla ja julkisella sektorilla on ammatteja, joihin riskit iskevät.

Ennakointi on avain

Vaikka keinoja riskien hallintaan on olemassa, niitä ei hyödynnetä Mirosen mukaan riittävästi. Työpaikoilla tarvittaisiin systemaattisempaa riskien arviointia ja ennakoivia toimia.

”Tekniikka ja ratkaisut ovat olemassa, esimerkiksi viilennetyt taukotilat, nesteytys ja suojavarusteet. Mutta niitä ei ole otettu käyttöön riittävän laajasti”, Mironen sanoo.

Hänen mukaansa työnantajien vastuulla on tunnistaa ilmastonmuutoksen aiheuttamat työturvallisuusriskit ajoissa ja varautua niihin yhteistyössä henkilöstön kanssa.

Suomessa on parhaillaan valmistelussa kansallinen toimintasuunnitelma helteen terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Se kokoaa yhteen eri toimijoiden vastuut ja toimenpiteet sekä nostaa esiin myös työterveyden ja työturvallisuuden merkitystä osana laajempaa varautumista.

Mironen näkee kehityksen oikeansuuntaisena, mutta kiirehtisi prosessia:

”Ilmastonmuutos pakottaa meidät miettimään työelämän käytäntöjä uudelleen. Nyt on varmistettava, että työntekijöiden terveys ja turvallisuus turvataan kaikissa olosuhteissa”, hän toteaa.

EU-tasolle tarvitaan sitovaa sääntelyä

Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ETUC:n mukaan vain muutamassa Euroopan maassa on lainsäädäntöä, joka turvaa työntekijöitä helleaaltojen aikana. Näissä raja-arvot vaihtelevat suuresti 28–36 asteen välillä. Asetetut raja-arvot riippuvat yleensä tehdyn työn luonteesta (onko kyseessä kevyt, keskiraskas tai raskas fyysinen työ) ja työpaikasta (toimisto, teollisuusympäristö tai ulkona) ja antavat työnantajille viitteitä siitä, että heidän on huolehdittava lisätoimenpiteistä taatakseen työntekijöiden turvallisuus.

Esimerkkeinä voidaan mainita, että Belgiassa enimmäislämpötila on 29°C kevyessä fyysisessä työssä, 26°C kohtalaisen raskaassa fyysisessä työssä, 22°C raskaassa fyysisessä työssä ja 18°C ​​erittäin raskaassa fyysisessä työssä. Unkarissa se on 31°C istuvassa ja kevyessä fyysisessä työssä, 29°C kohtalaisen fyysisessä työssä ja 27°C raskaassa fyysisessä työssä. Latviassa enimmäislämpötila sisätyössä on 28°C. Ulkotöiden maksimilämpötila on 36°C Montenegrossa. Sloveniassa ilman lämpötila työalueilla ei saa ylittää 28 °C. Espanjassa enimmäistyöskentelylämpötila on istuvan työn, kuten toimistotyön osalta 27 °C ja kevyessä työssä 25 °C. Nämä rajoitukset eivät kuitenkaan koske kaikkia töitä, eivät kaikkia työntekijöitä eivätkä kaikkia tiloja.

Tämä on yksi syy, miksi eurooppalainen ay-liike vaatii EU-tasolle direktiiviä kuumassa työskentelystä. Kattojärjestön viesti on, että Eurooppa tarvitsee kipeästi lakia enimmäistyölämpötiloista suojellakseen työntekijöitä ilmastonmuutoksen vaikutuksilta.

Anne Mironen korostaa, että pelkät lämpötilarajat eivät riitä, vaan sääntelyn tulee huomioida myös esimerkiksi ilmankosteus, ilman liike ja tuulen vaikutus sekä työn kuormittavuus.

”Kuumakuormitusta ei voi mitata pelkällä lämpömittarilla. Tarvitaan kattavammat kriteerit, jotta työntekijöiden todellinen altistuminen voidaan arvioida”, hän sanoo.

Lainsäädännön merkitystä korostaa se, että suurin osa työnantajista toteuttaa työturvallisuustoimia nimenomaan velvoitteiden perusteella.

Euroopan komission alainen työterveyden ja työturvallisuuden neuvoa-antava komitea, Advisory Committee on Safety and Health at Work (ACSH) toimii Luxembourgissa. Se on keskeinen EU-tason elin, jossa työntekijöiden, työnantajien ja jäsenmaiden edustajat käsittelevät työsuojeluun liittyviä kysymyksiä ja valmistelevat suosituksia EU:n päätöksenteon tueksi.

Komiteassa näkemykset ilmastonmuutoksen työelämävaikutuksiin vastaamisesta jakautuvat. Palkansaajapuoli katsoo, että erityisesti kuumuuden kaltaisiin uusiin riskeihin tarvitaan sitovaa EU-lainsäädäntöä. Työnantajapuoli puolestaan painottaa ohjeistusten ja suositusten riittävyyttä.

”Meidän näkemyksemme mukaan pelkät ohjeet eivät kuitenkaan riitä turvaamaan työntekijöiden terveyttä, vaan tarvitaan sitovat minimivaatimukset, eli direktiivi, EU-tasolle”, Mironen sanoo painokkaasti.

”SAK on myös nostanut ilmastonmuutoksen työelämäriskit eduskuntavaalitavoitteisiinsa. Niissä korostetaan, että esimerkiksi kuumuuteen liittyvät riskitekijät on tunnistettava nykyistä paremmin ja huomioitava selkeämmin työturvallisuuslainsäädännössä”, Mironen lisää.

”Ilmastonmuutos näkyy jo työmailla”

Rakennusalalla ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät arjessa. Rakennusliiton sosiaalipoliittinen asiantuntija Jere Ketola kertoo, että erityisesti kuumuus ja UV-säteily aiheuttavat lisääntyviä haasteita työmailla.

Erityisesti ulkona työskentelevät – kuten asfalttityöntekijät ja kattotyöntekijät – altistuvat yhä useammin kuumuudelle, suoralle auringonpaisteelle ja voimistuvalle UV-säteilylle. Pitkät työkaudet keväästä syksyyn tarkoittavat jatkuvaa altistumista, mikä lisää sekä akuutteja työturvallisuusriskejä että pitkän aikavälin terveyshaittoja, kuten ihosyöpäriskin kasvamista ja silmänpohjan harmaakaihin sekä silmänpohjan rappeuman riskien lisääntymistä.

“Käytännössä puhutaan olosuhteista, jotka voivat muistuttaa jopa saunaa tai kasvihuonetta”, Ketola kuvaa.

Rakennusalalla riskit korostuvat

Työ rakennusalalla on jo lähtökohtaisesti fyysisesti raskasta ja ilmastonmuutoksen myötä kuormitus kasvaa entisestään. Kuumuus ei vaikuta pelkästään jaksamiseen, vaan myös turvallisuuteen. Keskittymiskyky heikkenee, mikä lisää tapaturmariskiä. Samaan aikaan työmaiden rakenteet ja käytännöt eivät aina pysy muuttuvien olosuhteiden perässä – esimerkiksi julkisivutelineiden umpinaisia sääsuojapressuja saatetaan rei’ittää ajattelemattomasti kesäaikaan, jotta julkisivutelineillä työskentelevillä olisi viileämpi työskennellä. Ilman riittävää tietoa riskeistä, sääsuojapressujen suunnittelematon rei’ittäminen voi lisätä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyneillä kovilla puuskaisilla tuulilla julkisivutelineiden vaurioitumis- ja romahtamisvaaraa.

Rakennusliitossa on vireillä tapaus, joka havainnollistaa ilmastonmuutokseen liittyvien riskien konkreettisuutta. Ketola kertoo kattotyöntekijän syöpätapauksesta, jossa selvitetään parhaillaan, voiko sairaus olla seurausta työperäisestä altistumisesta auringon UV-säteilylle.

”Tapaus on vielä kesken, eikä syy-yhteydestä ole tehty lopullisia johtopäätöksiä. Se nostaa kuitenkin esiin kysymyksen siitä, miten lisääntyvä UV-altistus tulisi huomioida nykyistä paremmin työsuojelussa – erityisesti aloilla, joilla työskennellään pitkiä aikoja ulkona”, Jere Ketola sanoo.

Alan haasteet eivät rajoitu kesään. Talvella lämpötilojen sahaaminen nollan molemmin puolin lisää liukastumisriskiä, mikä on alalla iso ongelma. Sen sijaan kuumuuden aiheuttamaa lämpökuormaa ei vielä huomioida riittävästi työturvallisuudessa.

Keskeinen ongelma on Ketolan mukaan se, että toiminta työmailla on usein reaktiivista.
“Kun hellejakso tulee, sitten mietitään mitä tehdään. Harvalla yrityksellä on valmiiksi mietittyjä, systemaattisia käytäntöjä.”

Ketolan mukaan tarvitaan parempaa suojautumista auringolta ja kuumuudelta, riittäviä taukoja sekä ennen kaikkea tiloja, joissa työntekijät voivat oikeasti palautua – esimerkiksi ilmastoituja taukotiloja. Kontit ilman jäähdytystä ei sovellu siihen. Lisäksi tietoisuutta riskeistä on lisättävä niin työntekijöiden kuin työnantajien keskuudessa.

”Tärkeintä olisi, että työntekijöiden oma kokemus ja tieto otetaan mukaan ratkaisujen suunnitteluun. Työmailla tiedetään usein parhaiten, missä riskit syntyvät ja miten niitä voidaan ehkäistä”, Ketola sanoo.

Viesti EU-päättäjille

Rakennusliitolla on EU-päättäjille selkeä viesti.

”Työntekijöiden oikeus turvalliseen työympäristöön on pidettävä lähtökohtana. Toiseksi tarvitaan ennakoivaa sääntelyä, joka huomioi sään ääri-ilmiöt – pelkät suositukset eivät riitä. Kolmanneksi, työolosuhteiden, kuten tauotuksen ja tilojen, on tuettava työn tekemistä turvallisesti myös muuttuvassa ilmastossa”, Ketola listaa.

“Ilmastonmuutosta ei voida enää pysäyttää kokonaan, mutta sen vaikutuksiin voidaan varautua. Se vaatii poliittisia päätöksiä – ja työntekijöiden suojelua ei voi jättää vapaaehtoisuuden varaan”, Ketola tiivistää.

Tänään 28. huhtikuuta vietetään kansainvälistä työturvallisuuspäivää. Videolla Rakennusliiton Jere Ketola painottaa, että turvallinen työympäristö kuuluu kaikille – myös muuttuvassa ilmastossa.